Ylermi Ylihankala kirjoitti:Itse asiassa ihminen, joka itse muistaa kaiken reagoi kaikkein voimakkaammin ja epärationaalisemmin toisen muistamattomuuteen. Tämä pedantti ihminen voi itsekin olla varsin rasittava tapaus.
Tiedostan. Paitsi että en muista kaikkea ja käytän siksi kalenteria enkä ennen kaikkea tee lupauksia joita ei voi pitää.
Toimistorotta kirjoitti:Kyllä se melko heikoilla kantimilla on parisuhde jos koiran yksin oleminen kotona yhtenä päivänä kello 8-18 välisen ajan muodostaa DTP-luokan kriisin. Toki siis oikea ratkaisu koiranhoitokriisiin on dumpata potentiaalinen toinen hoitaja.
Koiran, aikuisenkaan, ei pitäisi olla yksin kuin 6-8h yhteen putkeen, minusta. Toisekseen, homma meni alun perin niin että minä ihmettelin että voihan hemmetti, mulla on se pääkurssi ja koira on vielä kakara johon hellu että "no kyllähän minä voin olla lyhyemmän päivän töissä niin sen ei tarvi olla yksin niin pitkään". Totesin että aijaa no eihän se sitten ole ongelma, ai kun kiva. Ai kun kiva tosiaan.
En minä oo ketään dumppaamassa (ainakaan vielä), mietin vain yhtenä vaihtoehtona, varmaan siksi että olen niin vittuuntunut. Asiaanhan vaikuttaa toki se että miten tämän "muistutuksen" jälkeen kolmannen päivän ongelma hoituu. Toistaiseksi on saatu kaikki muutkin asiat hoituun, joten miksipä ei saatais tätäki. Tuo muistamattomuus on tosiaan luonteenpiirre, joskin ärsyttävä sellainen. On minussakin ärsytyksiä. Esimerkiksi pilkunnussinta.
Toimistorotta kirjoitti:
Itse en muista koskaan mitään mikä ei ole kalenterissa, hälytyksellä. Antakee armoa, ootte te ennenkin antaneet.
Annan armon koska olen itse samanlainen.
Elppis kirjoitti:HAH! Tässä se tuli! Käännetään katse toisen suuntaan ja katsotaan sitten, tuleeko sanomista!
Niin. Mulle tuli tämän luettuani valaistus. Hoksasin asian jonka kyllä olen tiennyt jo pitkään mutta en vain ole tullut ajatelleeksi. Toista ei voi muuttaa, itseään voi. Ei minun pidä odottaa toiselta samanlaista käytöstä kuin itselläni, minun pitää käyttäytyä samalla lailla kuin se toinen. Koska itseään voi muuttaa. Näin pystyn kyllä jatkossakin sitten hyväksymään toisen puutteet. Eli seuraavan piiitkän ajan kuluessa opettelen sanomaan että "hups, unohin".
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.