Rouva Pupu kirjoitti:Bliss kirjoitti:irmelianneli kirjoitti:Haluais, mutta kun tuntuu että elämä menee p i l a l l e.
Ei se mee
Rajoittuu kyllä mutta ei missään tapauksessa mee pilalle.
Tässä on vaan hiukan se juttu, että kun ei oikein voi toisen puolesta elää ja tuntea. Että silleen ei kai voi sanoa meneekö pilalle vai ei. Se riippuu mistä roikkuu.
True, true, true...
Tässähän nyt on tullut lähinnä kieputeltua ja terapoitua näitä omia mutkia. Ei mun elämä ainakaan pilalla ole, tai jos on, niin vika on kyllä jossain muualla kuin siinä että on noi tiitiäiset. Mut jos tästä ei nauttisi koskaan yhtään, niin silloinhan tämä olisi yhtä helvettiä. Välillä se kyllä onkin, mutta hyviä juttujakin on.
Paljonhan lasten hankinta riippuu myös kumppanista. Kantapään kautta voin kuitenkin sanoa, ettei koskaan pidä pedata kuitenkaan sen varaan, että se ydinperhe sitten on ja pysyy. Mitä vaan voi tapahtua. Jos ajatus yksinhuoltajuudesta on sietämätön, niin sitten kannattaa kyllä tooosi tarkkaan vieläkin miettiä. Kyllähän nämä tarinat ovat varmasti kokemattoman korvaan tylsää kuultavaa, mutta sitten kun on itsellä ne lapset, niin se muuttaa niin paljon. Vaikka tokihan jokainen itsensä parhaiten silleen tuntee, että jos sanoo ettei muksut sovi, niin sitten ei varmasti sovikaan. Ja sehän on ihan yhtä normaalia kuin mikä tahansa muukin.
Toivoisin kuitenkin, että jos tästä aiheesta syntyy enemmänkin keskustelua, niin sitten sitä voisi luontevasti jatkaa niissä "Haluatko lapsia?"-ketjuissa? Ei sillä että olisin omistushaluinen tämän ketjun suhteen, kunhan vaan varoiksi ujosti ehdottelen, kun näistä on monesti saatu pitkiä ja mielenkiintoisia puolesta/vastaan-keskusteluita kuitenkin aikaiseksi.
Kannatti lähteä kylätapahtumaan. Lähtiessä vielä potkaisin jumppapallolla olohuoneen pöydän nurin (ja ne lasten aamiaisastiat, joista saa joka aamu muistuttaa että "VIEKÄÄ ne takaisin!", ympäri ämpäri sitä samaa saamarin mattoa), ja tuntui siltä että kohta taivas repeää. Mutta sitten kun siirryttiin ulos, törmättiin melkein heti tytsyjen koulukaveriin, sen siskoon ja äitiin. Juuri siihen porukkaan, joiden kanssa on mukava olla. Tämä äitikaverini sitten tarjosi siinä ensteks erinomaiset kaffet terassillaan, sillä aikaa kun muksut pitivät pikkuista kirpparipöytää. Sitten käytiin läpi pomppulinnat, taksitolpalla nököttävät kilit, syötiin makkaraa, ongittiin, löysin kirpparilta oikeesti kivoja vaatteita tytöille (iso läjä femmalla - jotain hyötyäkin siinä että asuu porvareiden keskellä
![Razz :P](./images/smilies/icon_razz.gif)
) ja jutusteltiin ja lapset leikki keskenään. Katsottiin hauskin hattu kilpailukin. Ja sit ruokaupan kautta kotiin.
Ainoo vaan, että nyt ei sitten nukuta yhtään, vaikka olo on ihan sikapoikki. Mulla menee varmasti valehtelematta ainakin vuorokausi kun järkkäilen ja puunaan ja kuuraan täällä. Siihen urakkaan ei nyt kykene. Harmi, mutta taitaa mennä ensi viikkoon.
![Sad :(](./images/smilies/icon_sad.gif)