Ylermi Ylihankala kirjoitti:Veikkaisin, että uskonto ahdistaa ja häiritsee enemmän joitain aikuisia kuin lapsia. Ymmärrän kottiksen pointin, mut mielestäni loivasti demonisoit uskonnon opetusta ym. Kaikesta huolimatta uskonto ei ole mkn HIV.
Anaalisoin tässä itseäni vähän paremmin, ja tulin siihen tulokseen, että eniten minua nyppii tuossa uskontopuolessa ajatus siitä, että lapselle kerrotaan totuutena asioita, jotka eivät sitä objektiivisesti katsoen mitenkään ole. Lapselle ei saa valehdella.
Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin

Tulee väkisinkin lipsautettua suusta spoilerisammakoita irtoparroista etc.
Olen ehkä sitten tosikko, mutta eihän tuossa uskonhöpötyksessä ole mitään järkeä. Meille saattaa lisäksi miehen kanssa tulla jonkinmoista kasvatuksellista erimielisyyttä tuosta uskonnonopetuksesta, koska mies kallistui kysyttäessä uskonnontunteihin (vs elämänkatsomustieto), koska hänellä oli kuulemma uskonnontunneilla kivaa. Niillä olikin hyvä opettaja ilmeisesti. Mulla ei ollut, ennen kuin lukiossa, jolloin ekaa kertaa opetettiin maailman uskontoja ja jonkinmoisia yleisiä eettisiä periaatteita liibalaaban sijaan. Ala-asteelta muistan, että näitä satuja viidestä leivästä ja kahdesta kalasta opetettiin totuutena ja jotain helvetti-juttujakin oli. Yläasteella uskonnonope oli hullu kuin pullosta tullut, oikeasti. Kaikki kiusasivat sitä kun se oli niin kahjo, paitsi minä. Silti se kävi mun kimppuun kerran tunnilla ja oli viemässä henkilökohtaista omaisuuttani ilman perusteita. En antanut. Tilanne johti jonkinmoiseen selvittelyyn jälkikäteen, ja tuolloin mun luokanvalvoja sanoi mulle luottamuksellisesti, että hänen mielestään tuon opettajan paikka ei ollut koulussa opettamassa ketään. Mä en halua lapselle opettajaksi mitään huruhihhulia, enkä sitä että kerrotaan totena satuja, vaan jotain mistä voi olla hyötyä myöhemmässä elämässä.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.