Enkö mä sen tohon edellisen viestin alkuun kirjoittanut? On toki teoreettisesti mahdollista, että samaa vikaa on ollut myös täällä päässä, koska kantamme näyttää suhteellisen yhteneviltä, mutta se ei voi missään nimessä johtua minusta, vaan puhtaasti tavastasi esittää asioitaurpiainen kirjoitti:Mitäs sä nyt yhtäkkiä sekoilet?Vagabondo kirjoitti:Sä tulkitset nyt mua väärin ja vedät liian innokkaita johtopäätöksiä.
Tämä ei sitten ollut puhdas vitsi, vaan sinulla on vallankin hommafantasioita vastaan hyökätessäsi tapana asemoida itsesi arvoakselin toiseen äärilaitaan ja ne, jotka ei suoraan ilmoita samaa kantaa sinne akselin hommapäähän, jolloin annat itsestäsi aika mustavalkoisen kuvan, kuten tässäkin keskustelussa kävi ennen liennytysvaihdetta. Tai ainakin sellainen kuva teksteistäsi helposti välittyy.Vagabondo kirjoitti:se ei voi missään nimessä johtua minusta, vaan puhtaasti tavastasi esittää asioita
Tarina jää ihmisten mieliin koska media otsikkohuoraa faktosita välittämättä. Ensin levitti ankkaa isoin otsikoin ja sitten oikaisu, jos viitsi, pienin otsikoin. 2000-luvun keltaista uutisointia. Muslimien uskonnolliset eläinennakkoluulot eivät kyllä ole mikään ankka sinänsä. Mutta esimerkiksi tämäprosessi kirjoitti:Kyllä hyvä tarina on aina vakuuttavampi kuin todellisuus. Tuo possutarina sisältää niin nättiä ironiaa, että se jää tarinana ihmisten mieliin ikuisiksi ajoiksi, faktoista riippumatta.
Anaalisoin tässä itseäni vähän paremmin, ja tulin siihen tulokseen, että eniten minua nyppii tuossa uskontopuolessa ajatus siitä, että lapselle kerrotaan totuutena asioita, jotka eivät sitä objektiivisesti katsoen mitenkään ole. Lapselle ei saa valehdella.Ylermi Ylihankala kirjoitti:Veikkaisin, että uskonto ahdistaa ja häiritsee enemmän joitain aikuisia kuin lapsia. Ymmärrän kottiksen pointin, mut mielestäni loivasti demonisoit uskonnon opetusta ym. Kaikesta huolimatta uskonto ei ole mkn HIV.
Tulee väkisinkin lipsautettua suusta spoilerisammakoita irtoparroista etc.
Kottarainen osoittaa mielestäni todella järkevän vanhemman eleitä. Olen käyttänyt tämän pohtimiseen paljona aikaan, ja olen aika varma siitä, että suomalaisen kirkon jäsenmäärä selittyy pääsääntöisesti tuolla että kristinuskoa aletaan syöttämään jo hyvin nuoresta. Vaikka siihen ei usko, niin sitä nyt vaan kuuluu porukkaan kun kaikki muutkin ja ja ja.. Uskaltaisin myös väittää että mitään hallaa lapselle ei tapahdu jos mitään uskontoa ei opeteta muuta kuin historia-mielessä. Kun taas hallaa tapahtuu rationaaliselle ja tieteelliselle ajattelulle jos pikkulapsesta asti kivat täti kertoilee satuja tosi tarinoina. Ei siinä iässä ole kykyä kyseenalaistaa noita asioita ja sitten vanhemalla iällä sitä on joko altis lisä-aivopesulle tai sitten joutuu jotain deaktivointia harrastamaan.Kottarainen kirjoitti:Anaalisoin tässä itseäni vähän paremmin, ja tulin siihen tulokseen, että eniten minua nyppii tuossa uskontopuolessa ajatus siitä, että lapselle kerrotaan totuutena asioita, jotka eivät sitä objektiivisesti katsoen mitenkään ole. Lapselle ei saa valehdella.Ylermi Ylihankala kirjoitti: Kaikesta huolimatta uskonto ei ole mkn HIV.
Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin
Olen ehkä sitten tosikko, mutta eihän tuossa uskonhöpötyksessä ole mitään järkeä. Meille saattaa lisäksi miehen kanssa tulla jonkinmoista kasvatuksellista erimielisyyttä tuosta uskonnonopetuksesta, koska mies kallistui kysyttäessä uskonnontunteihin (vs elämänkatsomustieto), koska hänellä oli kuulemma uskonnontunneilla kivaa. Niillä olikin hyvä opettaja ilmeisesti. Mulla ei ollut, ennen kuin lukiossa, jolloin ekaa kertaa opetettiin maailman uskontoja ja jonkinmoisia yleisiä eettisiä periaatteita liibalaaban sijaan. Ala-asteelta muistan, että näitä satuja viidestä leivästä ja kahdesta kalasta opetettiin totuutena ja jotain helvetti-juttujakin oli. Yläasteella uskonnonope oli hullu kuin pullosta tullut, oikeasti. Kaikki kiusasivat sitä kun se oli niin kahjo, paitsi minä. Silti se kävi mun kimppuun kerran tunnilla ja oli viemässä henkilökohtaista omaisuuttani ilman perusteita. En antanut. Tilanne johti jonkinmoiseen selvittelyyn jälkikäteen, ja tuolloin mun luokanvalvoja sanoi mulle luottamuksellisesti, että hänen mielestään tuon opettajan paikka ei ollut koulussa opettamassa ketään. Mä en halua lapselle opettajaksi mitään huruhihhulia, enkä sitä että kerrotaan totena satuja, vaan jotain mistä voi olla hyötyä myöhemmässä elämässä.
Kottarainen kirjoitti: Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin
NuoriDaavid kirjoitti:Kottarainen kirjoitti: Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin
Mä taas ajattelen, että tuo kuuluu lapsuuteen ja lapsella on ilo uskoa joulupukkiin.
Sen ymmärtää vain, jos on itse kokenut epäonnistuneita jouluja, uskonnonopettajia tai muita, ja haluaa oksentaa saman paskan seuraavallekin sukupolvelle. Ketjun katkaisu ei käy, koska töttöröö.masa kirjoitti:En ymmärrä miksi tuollaiset kokemukset pitäisi viedä lapselta. Ihan kuin tässä maassa ei muuten luonnostaa jo oltaisi tarpeeksi tosikoita ja juroja.
Riemumieli kirjoitti:
Elämässähän ei ole mitään ihmeellistä ja hämmästyttävää, pelkkää objektiivisesti todennettavissa olevaa tietoa vain.
Eikö kyse ole nimenomaan ketjun katkaisemisesta. Kun on itse saanut kärsiä riittävästi uskonnonopettajista ja tapauskovaisuuden kiroista, niin en halua sälyttää sitä taakkaa lapselleni. Toisaalta kun olen kirkosta sanoutunut irti, niin miksi ihmeessä minun pitäisi tuupata lapseni sen pauloihin?Riemumieli kirjoitti:Sen ymmärtää vain, jos on itse kokenut epäonnistuneita jouluja, uskonnonopettajia tai muita, ja haluaa oksentaa saman paskan seuraavallekin sukupolvelle. Ketjun katkaisu ei käy, koska töttöröö.
Se on ihmeellistä ja kummallista niin kauan, kun joku pohdiskelee, voisivatko voimassa olevat perustotuudet olla vääriä. Ja siihen tarvitaan kykyä kuvitella, joka ei onnistu ilman mielikuvitusta. Miten esimerkiksi teoreettiset tutkimukset olisivat mahdollisia, jos vain tyydyttäisiin siihen, mitä joku dorka on jo aiemmin todennut?Haemaeraemies kirjoitti:Jos ei tiede ole ihmeellistä ja kummallista, niin ei sitten mikään. Ei mulla sulle muuta.
Eikö lapsen maailman kiehtovuus ole osin just sitä, että ne pystyvät samaan aikaan ikään kuin teoriassa tietämään, ettei joulupukkia ihan oikeasti ole olemassa, mutta silti jotenkin samaan aikaan käytännössä uskomaan aivan vilpittömästi ja vaikutuksellisesti joulupukkiin?NuoriDaavid kirjoitti:Kottarainen kirjoitti: Minuahan vähäsen riepoo jo sekin, että mies perheineen haluaa elätellä lapsessa uskoa joulupukkiin
Mä taas ajattelen, että tuo kuuluu lapsuuteen ja lapsella on ilo uskoa joulupukkiin.
En ymmärrä näitä kuvailemasi kiroja, joita ei todellakaan ilmene ns. perinteisessä suomalaisissa perheissä. Jos sinulla on ollut vaikeaa, niin se on voi voi. Se ei kuitenkaan ole syy kieltää seuraavalta sukupolvelta edes mahdollisuutta tutustua asioihin ja tehdä niistä omat johtopäätöksensä.Vagabondo kirjoitti:Riemumieli kirjoitti:Eikö kyse ole nimenomaan ketjun katkaisemisesta. Kun on itse saanut kärsiä riittävästi uskonnonopettajista ja tapauskovaisuuden kiroista, niin en halua sälyttää sitä taakkaa lapselleni. Toisaalta kun olen kirkosta sanoutunut irti, niin miksi ihmeessä minun pitäisi tuupata lapseni sen pauloihin?
Määritteletkö millä tavalla kasvuympäristöni ei vastaa ns. perinteistä suomalaista perhettä?Riemumieli kirjoitti:En ymmärrä näitä kuvailemasi kiroja, joita ei todellakaan ilmene ns. perinteisessä suomalaisissa perheissä.
Koska rippileirillä pääsee panemaan?vagabondo kirjoitti:Tioisaalta kun olen kirkosta sanoutunut irti, niin miksi ihmeessä minun pitäisi tuupata lapseni sen pauloihin?
Jos kasvuympäristösi on aiheuttanut sinulle noin suuret traumat kaikkeen mielikuvitukseen liittyvään, se ei kuulosta perinteiseltä suomalaiselta.Vagabondo kirjoitti:Määritteletkö millä tavalla kasvuympäristöni ei vastaa ns. perinteistä suomalaista perhettä?
Niin, antaa mahdollisuus tutustua vrt. aivopestä, kun puhutaan siis uskonnoista. Olen täysin samaa mieltä, että eri uskonnoista pitää opettaa historia ja moraalipuolta kyllä, mutta sitä perinteistä doktrinointia ei tarvitisis lapsiin kohdistaa. Sitten 15veenä voi vaikka antaa jonku Hyvän Kirjan käteen, tai sitten sen raamatun jos on ihan pakko ja nuorella kiinnostaa.Riemumieli kirjoitti:. Se ei kuitenkaan ole syy kieltää seuraavalta sukupolvelta edes mahdollisuutta tutustua asioihin ja tehdä niistä omat johtopäätöksensä.
No, kiitoksia näistä epäonnistuneista määritelmistä. Mulla ei ole kylläkään mitään ongelmia mielikuvituksen kanssa. Mulla on vaan vaikeuksia pitää satuja totena, rakentaa elämääni niiden satujen varaan ja tuhlata aikaani niihin satuihin kuuluvia rituaaleja leikkien. Toisaalta en tykkää larppaamisestakaan, vaan pelaan mieluummin perinteisiä roolipelejä.Riemumieli kirjoitti:Jos kasvuympäristösi on aiheuttanut sinulle noin suuret traumat kaikkeen mielikuvitukseen liittyvään, se ei kuulosta perinteiseltä suomalaiselta.
