MrM kirjoitti:Perustat kitinään arska-blogin ruokapäiväkirjastasi, koska joku on jossain epäillyt, että joku ei ole ihan oikein, mutta se joku epäilijä ei ole täältä? Kelle siis tässä olet todistamassa ja mitä?
Viimeksi kun itse jakselin noita syötyjä ja kulutettuja kaloreita laskeskella, laskeskelin viikottaisina keskiarvoina päiväkulutuksekseni (en peruskulutuksekseni) 2900-3000 kcal/päivä silloin kun tein suht raskasta fyysistä duunia, kävin 3-4 kertaa viikossa salilla ja painoin jotain 110 ja 115 kilon väliltä.
Meni käytäntö ja laskuoppi aika hyvin 1:1 useampien kuukausien kokemuksella. Vähän lähti enemmän kuin mitä matematiikka sanoi. Kuitenkaan ei tullut negatiivisia yllätyksiä, eikä joutunut selittelemään elopainon putoamattomuutta itselle eikä muille. Siltä pohjalta noi sun kulutuslukemat kieltämättä munkin silmään vähän itsepetokselta vaikuttaa, mutta tiedetään, tiedetään: toki sä varmasti liikut noin 5 kertaa enemmän joka päivä ja teet 8 kertaa raskaampia suoritteita, ei sitä tarvitse enää erikseen mainita.
Ensisijaisesti itselleni tässä todistelen, en ihan tällä tarkkuudella ole kellotellut vielä syömisiäni. Oliko tämä Sinulle yllätys? Minulla ei myöskään ole ollut ongelma pudottaa painoa, voin tehdä sen joko nesteestä, rasvasta, lihaksesta tai näiden yhdistelmästä haluamallani tavalla. Vitsi on siinä, että pitäisi löytää sellainen tapa, joka mahdollistaa maksimaaliset treenitunnit ja pitkällä juoksulla pudottaa sen monesti kirotun BMI:n sopivalle asteelle. 300 harjoitusta á 60min ei sinällänsä ole siis vielä kovinkaan paljon, vajaa kuusi lepopäivää keskimäärin kuukaudessa. Lähtökohtana voinee pitää tuota joulun 2008 118kg lukua, mistä trendi on, huolimatta "palautumisista" voimakkaasti alaspäin muutaman vuoden syklillä. Tuon massan keräämiseen meni noin seitsemän vuotta huonoa elämää, en usko että juuri sen vähempää menee sinne ~65-70kg paikkeille pysyvästi pääsemiseen.
Ton painoselle (110kg) perus- eli lepokulutus on helpolla kilot*24, eli 2640kcal vuorokaudessa. En pitäisi kovin raskaana ohjelmana 360-260kcal päivittäistä lisäkulutusta (paska, mutta tyhjää parempi nyrkkisääntö). Tähän toki kaneettina, että lihaksikkaammalla kulutus on suurempi ja vastaavasti läskillä pienempi. Moni mittailee oikein sykemittarillakin näitä, mutta useimmiten kosahtaa siihen, ettei tuloksesta vähennetä sitä lepokulutusta.
Ehkä tässä nyt pitäisi tehdä ne määrittelyjutut, se kyllä tappaa koko hauskuuden tästä vänkäämisestä :C
Oma, kolmanteen kertaan todetusti epämääräinen termi on peruskulutus, joka pitää sisällään 2112 Tixperuskulutus™ -yksikköä, laskettu viihdyttävästä ja epätarkasta nyrkkisäännöstä ja arvottu loput, lisääntyy tai vähentyy palautumiskertoimella (ei ole väliä, teetkö lyhyen ja tehokkaan reenin vai pitkän ja löysän; loppukulutus on sama, kun otetaan huomioon palautumisaika). Omat harjoitteeni ovat helposti yläsykealueilla (pl. juoksu, joka sekin on turkkasen paljon liian raskasta kun tulee jännäkakkasykkeitä talvikelillä), joka taas vääjäämättä johtaa palautumisen venymisen helposti jopa vuorokauteen.
Okei, tää oli ehkä vielä helppoa. Tutkitaanpas sitten vaikkapa lihassolutyyppejä, yksinkertaisuuden nimissä puhutaan nopeista ja hitaista ja siltä väliltä olevista soluista. Mitä isomman joukon kutakin saat aktivoitua harjoitteessasi, sitä isompi on toki palautumistarve. Edelleen yksinkertaistaen, nopeat solut vaativat hiilareita ja hitaat rasvaa.
Jos kropalle ei ole mistä tarjota hiilareita, katalyytti alkaa telkkuamaan lihaksista täydennyksiä, jos on, insuliini toimii vastakatalyyttinä ja purkaa siitä syömättä lihaksia.
Noh, tämänkin, noin periaatteessa voi vielä jotenkin ymmärtää jos on voimakas tahtotila.
Seuraava pähkinä onkin sitten se, kuinka palautumistilassa kroppa suhtautuu ravinnon tarpeeseen ja ennenkaikkea kuinka päällekkäiset aktivoimiset vaikuttavat Persus™kulutukseen? Vastaus lienee helpoiten yksinkertaistettavissa lakoniseen "No vittu kertautumalla" -tokaisuun.
Okei, no sit taas ihmetellään että mitä tekoa tällä on ruokailemisen kannalta, eikö ois vaan helppo sanoa, että karppi on kala ja muu karppailu on hengelle vaarallista?
Oikeestaan kyllä, mutta koitan pysyä vielä asiassa sen verran, että naitan tämän nyt tuohon kritisoituun kulutuslukemaan.
Olen, taikurinsauvaa heiluttamalla, pyrkinyt luomaan sellaisen harjoitusohjelman, jossa maksimaalinen harjoitustuntimäärä pitää palautumisprosessin käynnissä jatkuvasti. Salaisuus siinä on toki se, että kuten yllä mainittu, ei kiusata aina "samaa nopeutta" olevia soluja, anteeksi yksinkertaistus taas.
Tai sit todetaan vaan että turha jonnekkin Kitinään on mitään hifistellä, Tix ja Manala on naimisissa ja aina oikeassa ja mitä reeneihin ja ruokavalioon tulee, monipuolisuus ja kohtuullisuus riittää. Ainiin ja asiasta vääntäminen on arskaamista, heh
minä kysyin, että mikä on kelkan kääntänyt. Ei se ole provoa. Tietääkseni ainakaan ennen ei ollut. Jos se on sellaiseksi muuttunut, niin täytyy opetella uusiksi tämä homma. Pyydän anteeksi mielen pahoittamisesta, jos sellaista tapahtui.
