NuoriDaavid kirjoitti:Gat kirjoitti:elco kirjoitti:Mitä sä itseasiassa häviät, jos häviät jutun?
Selviäisin toki hengissä, mutta todennäköisesti joutuisin myymään tilan, joka on rakas ja jonka eteen olen vuosia tapellut. Kaikki olisi ollut turhaa. On se melkoinen emotionaalinen turhautuminen. Köyhtyisin merkittävästi rahallisesti. Meanwhile tässä odotellessa kaikki jumittaa, sijoittaminen omaan "firmaan" on nyt kuin sijoittaisi Kreikkaan.
Gattis: kyllä tämä juttu on saanut sun päässäsi liian suuret mittasuhteet. Se on kuitenkin vaan rahaa.
Ja minä, jos joku skitsoilen rahasta, mutta ehkä juuri sen takia voin sanoa, että relaa nyt hyvä mies. Se on vaan rahaa.
Paraskin sanoja. Mustan kirjani mukaan sinä olet kertonut vetäneesi joskus vakavat masennukset taloushuolista, jotka ei sitten olleetkaan kovin todellisia. Tämä taas on todellista ja arvaan sekä suhteellisesti että absoluuttisesti vakavampi paikka kuin sinulla.
Eikä se ole vain raha, kun kerran niukasti olen aina elänyt. Kyllä se on enemmän tämä vuosien ja vuosien kuluttava epätietoisuus ja kohtalon armoilla olo. Tämän koko jutun ainutlaatuinen surrealistisuus. Se vie voimat eikä sitä niin vaan voi käskeä stressiä pois. Just kun toivoo tilanteen helpottavan, niin eikun uutta päälle. Sitten odota, odota ja odota. Vuosiin en ole nauttinut en kesistä, en talvista, ilman että tämä on koko ajan mielessä. Tätä on jatkunut ajallisesti jo usean maailmansodan verran! Ja tosiaan tuo ettei ratkaisua kuulu ja käteni järkevään toimintaan pysyvät sidottuina. Löyhässä hirressä olen, kuten sanonta menee. Ja tässä on muitakin, siis vanhempani joista varsinkin äidilleni paikka on pyhä, enkä minäkään myydä haluaisi neliömetriäkään.
Ihan poissuljettuna en pidä paranoidia käsitystänikään, että minä ihan oikeasti olen tämän maailman hammasrattaiden ulkopuolinen. Mitä harvoja lahjoja minulla on, huonojen puolieni takia en sovi mihinkään paikkaan maailmassa. ja enpä mahda mitään, että vierastan tätä maailmaa baarikulttuureineen. Misuväen kanssa on aina ilmaantunut luonteva ottaja heti kun hajulle olen päässyt. Koko ikäni minua on kasvatettu vähän siihen malliin, että tärkeää on vain lähihistoria ja ne sukulaiset jotka ovat kuolleet ennen syntymääni ja äidilleni se veljensä... ja kukaminäluulenolevani..Sitten kun lopultakin saan taloni kasaan, turvaa sekä riippumattomuutta itselleni ja oman kodin, niin eikös perkele vuosikymmeniltä ennen syntymääni ojennu karvainen käsi joka katsoo, että tämä onkin itsestäänselvästi hänen ja yrittää viedä kuin karamellin lapselta. Asianajajansa virnistellessä.
Koko maailma sanoo minulle "kuole kuole kuole", minä olen ylimääräinen yllätys tässä koneistossa, murskattava roska.
(Älkää huolehtiko, melodramaattisuudesta huolimatta en harkitse jojoilua tai haulikointia
)
, mut sit ajattelin 
