Eräitä parhaita todisteita maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ovat maailman vuorilta ja monilta nyt kuivilta alueilta löydetyt jäänteet, jotka ovat alkuaan merestä peräisin. (Television luonto-ohjelmista löytyy vastaavia esimerkkejä.) Näitä jäänteitä ei varmastikaan voitaisi tavata nykyisistä löytöpaikoista, ellei meri olisi aiemmin peittänyt näitä alueita:
- Jo 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua Pythagoras löysi vuorilta meren eliöiden jäänteitä (s. 11 "Planeetta Maa").
- Historioitsija Herodotos kirjoitti noin sata vuotta myöhemmin, että Egyptin hiekka-aavikolta voi kerätä simpukankuoria. Hän päätteli, että meri oli aikaisemmin ylettynyt sinne saakka (s. 11 "Planeetta Maa"). Afrikan suurilta hiekka-aavikoilta on löytynyt myös suurten merieläinten jäänteitä.
- Ksenofanes löysi n. 500 eKr. merifossiileja kaukaa sisämaasta: hän löysi kalafossiileja syrakusalaisesta kivilouhoksesta Sisiliasta, Maltalta sekä mantereelta. Hän päätteli löytöjen perusteella, että meren oli aiemmin täytynyt peittää nämä alueet (s. 17 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
- Charles Darwin törmäsi meren jäänteisiin. Hän löysi valaan luurangon Perun vuoristoalueelta.
- Albaro Alonzo Barba, joka oli kaivospäällikkönä Petosissa, mainitsee v. 1640 kirjoittamassaan kirjassa löytäneensä erikoisia simpukankuoria kallioista Potosin ja Oronesten väliltä Boliviassa 3000 metriä meren pinnan yläpuolelta (s. 54 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
- Saksalainen, 1700-luvulla elänyt geologi P.S. Pallas löysi Uralin ja Altain vuoristosta - molemmat Venäjällä - kerrostuneita kalkkikiviä ja saviliuskeita, jotka sisälsivät merieläinten ja -kasvien jäännöksiä (s. 125 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).
- Himalajalta useiden kilometrien korkeudelta on löydetty useiden mereneliöiden kuten näkinkenkien, ammoniittien, belemniittien (ammoniittien ja belemniittiien piti olla dinosaurusten aikalaisia), luukalojen, merililjojen, korallien ja planktonien fossiileja sekä nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia. Kirjassa "Maapallo ihmeiden planeetta" (s. 55) kerrotaan näistä merielämän jäänteistä seuraavasti:
Harutaka Sakai japanilaisesta Kyushun yliopistosta on käyttänyt vuosia Himalajan vuoriston merellisten fossiilien tutkimiseen. Hän ja hänen ryhmänsä ovat luetteloineet varsinaisen mesotsooisen kauden akvaarion. Hentoja merililjoja, nykyisten merisiilien ja meritähtien sukulaisia, tavataan kallioseinämissä yli kolme kilometriä merenpinnan yläpuolella. Ammoniitteja, belemniitteja, koralleja ja planktonia esiintyy fossiileina vuorten kallioissa...
Kahden kilometrin korkeudella geologit löysivät meren itsensä jättämän jäljen. Sen aaltomainen kalliopinta vastaa muotoja, jotka jäävät hiekkaan matalan veden laineista. Jopa Everestin huipulta tavataan keltaisia nauhoja kalkkikiveä, joka syntyi veden alla lukemattomien merieläinten jäännöksistä.
- Himalajan lisäksi Alpeilta, Andeilta ja Kalliovuorilta on tehty lukuisia löytöjä näkinkengistä, äyriäisistä, ammoniiteista sekä juovista ja saviliuskekerrostumista, jotka sisältävät merellisiä fossiileja. Toiset löydöistä ovat useiden kilometrien korkeudella. Seuraava kuvaus Alpeilta osoittaa merellisten fossiilien olemassaolon:
On syytä käydä vielä hiukan lähemmin tarkastamaan vuorijonojen kivilajien alkuperäistä luonnetta. Varsinaisissa Alpeissa se näkyy parhaiten säilyneenä pohjoisen ns. Helvetialaisen vyöhykkeen kalkkialpeissa. Kalkkikivet ovat täällä voitolla. Kun tarkastelemme täällä kiveä jonkin vuoren jyrkissä rinteissä tai huipulla - jos sinne asti jaksamme kavuta -, niin löydämme siitä ennen pitkää kivettyneitä eläinjäännöksiä, eläinfossiileja. Ne ovat täälläkin usein pahasti venyneitä, litistyneitä ja särkyneitä, mutta kumminkin tapaa myös semmoisia kappaleita, jotka voidaan lajilleen määrittää. Kaikki nuo fossiilit ovat merieläinten kalkkikuoria tai runkoja. Niiden joukossa on spiraalikierteisiä ammoniitteja ja varsinkin paljon kaksikuorisia simpukoita... Lukijan mieleen on edellä olevan esityksen johdosta varmaankin tullut kysymys: Mikä merkitys on sillä seikalla, että vuorijonoissa on niin paljon meren pohjalle kerrostuneita sedimenttejä?... (s. 236,237 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Lähes neljänneksen Kiinasta peittävä kalkkikivi, josta on tavattu korallien jäänteitä, on alkuaan merellistä alkuperää (s. 97, 100 - 106 Maapallo ihmeiden planeetta). Samanlaisia alueita on myös Jugoslaviassa ja Alpeilla.
- Englannissa on eräässä Snowdenvuorien liuskakivilouhoksessa noin 1400 jalkaa merenpinnan yläpuolella suunnaton sora- ja hiekkakerros, joka on täynnä rantasimpukoiden kuoria.
- Kalaliskojen eli Ichtyosaurusten, jotka saattoivat kasvaa useita metriä pitkiksi, jäänteitä on löydetty Englannista ja Saksasta savikerroksiin hautautuneina luineen ja nahkoineen. Yksi tällaisen vesieläimen luuranko, jota on säilytetty Helsingin yliopiston geologisen laitoksen kokoelmassa, on löydetty savikivestä Wurttenbergin Holzmadenista. Se on 2,5 metrin pituinen ja erittäin hyvin säilynyt. (s. 371 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Ranskan keskeltä (Saint-Laon, Vienne) on löytynyt ammoniittien kuoria kalkkikivessä (s. 365 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Liskolinnusta (Archaeopteryx) on löydetty kaksi fossiilia kalkkikivestä Solnhofenista Baijerista. Samasta kivestä on löydetty hyvin säilyneitä muita kivettymiä, kuten hyönteisiä, meduusoja, rapueläimiä, belemniittejä ja kaloja. (s. 372 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Ns. Lontoon, Pariisin ja Wienin altaat ovat entistä merenpohjaa. Esim. Pariisin altaassa on kalkkikiveä, jonka pääasiallisesti muodostavat troopillisen meren rikasmuotoiset nilviäiskuorikasautumat. (s. 377 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Berliinin ympäristössä on usean metrin paksuinen lietekerrostuma, jossa on sukupuuttoon kuolleen kotilon Paludina diluviana kuoria sekä hauen jäänteitä. (s. 410 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Sellaiset alueet kuin Syyria, Arabia, nykyinen Israelin alue sekä Egyptin seutu ovat aikanaan olleet entistä merenpohjaa. (s. 401, 402 "Muuttuva maa", Pentti Eskola)
- Tunisiasta Tozeurin kaupungin lähistöltä on löydettävissä vanhoja osterinkuorifossiileja. (s. 90 "Kuinka mammutti pakastetaan", Björn Kurten)
- Faijumin autiomaasta 60 kilometriä Kairosta lounaaseen, Djebel Qatranin korkean jyrkänteen rinteeltä, on löydetty valaiden ja merilehmien jäänteitä. (s. 23 "Jääkausi", Björn Kurten)
- Maapallon eri puolilta on löydetty kalakivettymien kerrostumia, joissa on satojatuhansia tai miljoonia kaloja. Esim. Kaliforniassa Herringin fossiilikerrostumassa on arvioitu olevan miljardi kalaa kymmenen neliökilometrin alueella. Samoin Saksasta Kaspianmerelle ulottuvalla alueella sekä Italiassa, Skotlannissa, Tanskassa (Stevn's Klintin liitukalliossa) ja Etelä-Espanjassa (Caravacan kukkulat) on kalakivettymien kerroksia, joissa on ollut miljoonia kaloja. Näiden kaikkien kuivien alueiden on aikanaan täytynyt olla meren peitossa, muuten nämä kalalöydöt eivät olisi mahdollisia.
- Tunnettu Burgessin saviliuskekerrostuma löydettiin v. 1909 Kalliovuorilta. Tämä kerrostuma, joka sisälsi kymmeniätuhansia muinaisen merenpohjan kivettyneitä eliöitä, on nykyään yli 2000 metrin korkeudella.
- Australian luoteisosista (s. 96 Maapallo ihmeiden planeetta) ja Uudesta Guineasta on löydetty koralleja sekä kalojen fossiileja.
- Pohjois-Amerikan mantereelta on tavattu valaiden jäännöksiä kaukana merestä. Näitä löytöjä on tehty mm. Ontariojärvellä, Vermontissa, Quebeckissa ja St. Lawrencessa. Meren on täytynyt peittää nämä alueet.
- Useilla maapallon korkeilla paikoilla - Himalajalla sekä muissa korkeissa vuoristoissa - voidaan havaita merkkejä muinaisista rantaviivoista ja veden laineista. Samoja löytöjä on tehty Uudessa-Guineassa, Italiassa, Sisiliassa sekä Britanniassa, Irlannissa, Islannissa, Huippuvuorilla, Novaja-Semljalla, Franz Josefin maalla, Grönlannissa, laajalla alueella Pohjois-Amerikassa, Etelä-napamaissa, Etelä-Amerikassa, Algeriassa, Espanjassa jne. (Tiedot peräisin pääosin kirjasta "Maanpinnan muodot ja niiden synty", s. 99,100 / Iivari Leiviskä)
Niinikään Suomesta ja Suomen lähialueilta on tehty useita muinaisrantalöytöjä. Pyhätunturilla on kiviä, joissa hyvin näkyvät aallonmerkit. Samoin "muinaisrantoja löytyy monien mäkien ja vaarojen rinteiltä. Eteläisessä Suomessa tällaisia paikkoja ovat Korppoon Jurmo, Pyhtään kaunissaari ja Säkylän Virttaankangas ja pohjoisempana esim. Lauhanvuori, Rokua ja Aavasaksa". (Lainausmerkeissä oleva teksti on kirjasta "Jokamiehen geologia", s. 96 / Kalle Taipale, Jouko T. Parviainen)
- Araratin vuorilta 4500 metrin korkeudesta on tavattu tyynylaavaa, jota syntyy vain vedenalaisissa tulivuorenpurkauksissa (Molen, M., Vårt ursprung?, 1991, s. 246)
http://www.jariiivanainen.net/vedenpaisumusji.html