^ Hieno teoria! Lapsenahan kävi vähän samanlailla. Kun oli lukenut tarpeeksi pitkään, ehti lukemaan jo ala-asteikäisenä läpi esim. lähikirjaston lastenosaston. Sitten joutui siirtymään "mukavuusalueelta" eteenpäin eli aikuisten osastolle, ja sieltä aihealue kerralla etsimään sitä omaa juttua.
Suvinen kirjoitti:Tästä voisi tehdä tutkimuksen, kuinka moni kitinäläinen on oppinut lukemaan alle kouluikäisenä. Onko yhdistävä tekijä vihdoin löytynyt???
Nelivuotiaana minäkin. Tyttö (1.5 vuotta) ei taida sentään ihan vielä lukea. Tutuista kirjoista osoittaa kyllä vakuuttavan näköisesti tekstiä ja kertoo ihan oikein mitä siinä lukee. Osaa myös melkolailla ulkoa eniten luetun iltasatukirjan ja on alkanut laulaa. Pääasiassa Tehosekoitinta. Kuulostaa kyllä ihan yhtä epävireiseltä kuin äitinsäkin, mutta sillä saattaa silti olla vielä toivoa.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Iso mies osaa jo monta sanaa.
Äiti, anna, ei, soosoo, kakka, heihei, maato (maito), aato (auto) ja leego. Lisäksi haliessa sanotaan aina "aijaiii". Tavailee kovasti sanoja kissa ja sisko mutta on tuo s-kirjain vähän hakusessa vaikeimmissa sanoissa...
Tytsä on aikamoisen huolehtiva persoona, kuten olen toki aikaisemminkin huomioinut.
Nyt kun omat posket huutaa kaikesta kukkivasta niin silmät vuotaa ja muistuttaa tomaattia väriltään ja turvotukseltaan. Tietysti pieni luuli että äiti pillittää tjmv. ja tuli niin söpösti halaamaan ja taputtelemaan "ei äiti itketä". Ei itketä keskiviikkona, ei.
Haki myös tyynyn, asetellen lattialle "äiti makaamaan". Aaaw.
Nyt pitää kuitenkin siivota kun on niin kauheasti "roskia" lattioilla ja lähti jo hakemaan imuria siivouskaapista. Onneksi on tuo oma laadunvalvoja joka tutkii jokaisen nurkan. Tuomio on joko "vielä roskia" tai "ei enää roskia".
^Jännän tarkkoja nuo pienet on kun jonkun asian oppii, meinaan kieltoja.
Tytsän siivousinto on välillä aika hellyyttävää. On hyvin tarkka että sängyt pedataan, pyykit laitetaan aamulla kaappiin pois tieltä ym. Minä kun voisin olla petaamatta ihan onnellisena, ja pyykitkin laittaa kunhan hotsittaa.
Tuossa oli kylässä tuttuja. Tytsä esitteli ylpeänä huonettaan, itse olin vessassa. Siellä selitti vieraille "Oi, oi, roskia sängyn alla, äiti ei siivonnut hyvin, oi oi... missä harja on, oi oi roskia". Oli pakko huudella että hei, just eilen imuroisin!
Hyvä puoli on tietysti se että korjaa omia sotkujaan. Hakee paperia yms. jos jotain pillaantuu sohvalle, lattialle yms. Vie roskiin roskat yms.
^Onnea vaan! Nimittäin kun pääsee EI:n makuun niin pahemmaksi tuo muuttuu. Tuo on se hetki kun tulet pian näkemään että joo, lahjonta ja kiristys, tuo ihana autuus.
Onhan se söpöä kun oma lapsi alkaa opettelemaan omia rajojaan. EI:llä se alkaa.
Mä olen huomannut että se mikä toimii, ei enää kahden viikon päästä toimikkaan, joten pitäisi kehittää mielikuvitusta, että osaa keksiä mitä ihmeellisimpiä tapoja lahjoja että kiristää. Hankalaa!
Riemumieli kirjoitti:Naisilta puuttuu auktoriteetti. Pätee myös koiriin tai mihin tahansa.
Mä kyllä väitän että tytsä tottelee mua paremmin kuin isäänsä, mutta osaa myös koetella mua paremmin mitä isäänsä. Isänsä kun on viilipytty, toisin kuin äitinsä.
AngryBird kirjoitti:Neurologinen sairaus, tai pikemminkin nippu niitä. En avaudu enempää.
Ouraidi then, lienee viisainta.
Meillä Ei-juttu on vaan sitä samaa geeneissä olevaa itsepäisyyttä jolla on kammettu kiviä pois itä-suomen pelloista jo yli vuosisadan ajan. Ja nyttemmin on tultu hölmöilemään katuvalaistuille alueille.