Leffa jota odotat

[Bhven]

The 50 most controversial movies ever

http://newyork.timeout.com/arts-culture ... r?page=0,1

[RolloTomasi]

^ Et ole vielä nähnyt?

[Lolita]

Hanna vaikuttaa mielenkiintoiselta, laitetaan muistiin.

Suvisen linkkaaman trailerin kautta löysin lisää odotettavaa, tällä kertaa tv-sarja: The Borgias

[Dumis]

^^Olipa hieno traileri taas, nyt muistan miksen niitä tykkää katsoa. Siinähän sen juoni taas paljastettiin pääpiirteittäin. Leffa olis justiinsa ylittänyt katsomiskynnyksen, mutta kiitos tuon trailerin se meni riman alle.

[RolloTomasi]

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=fLPe0fHuZsc&translated=1[/youtube]

Palme d'Or.

[küllküll]

^ Tree of Life vaikutti laatutyöltä.

Kesän lähestyessä sitä heittäytyy mieluummin poppariviihteen vietäväksi, joten tätä toivon pian pääseväni katsomaan...

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=UrbHykKUfTM[/youtube]

[NuoriDaavid]

The 50 most controversial movies ever

http://newyork.timeout.com/arts-culture ... r?page=0,1

Mä en oikein tajua, mikä tuossa Clocwork Orangessa on se juttu.

Pitäis ehkä katsoa uudelleen.

[Manaaja]

^ Sama.

[exPertti]

Mä en oikein tajua, mikä tuossa Clocwork Orangessa on se juttu.

Pitäis ehkä katsoa uudelleen.

Yhteiskunta käyttää epäinhimillisiä menetelmiä epäinhimillisen ihmisen inhimillistämiseksi ja yllättäen se menee vituiksi.

Pahimmat pahikset, ne jotka eivät jääneet kiinni, taas muuttuvat yhteiskunnan väkivaltakoneiston osiksi.

Lopussa tämä murhaaja raiskaaja onkin poliitikkojen suosion kartuttamisen väline ja häntä pamperoidaan. Se syöttämiskohtaus on suorastaan upea, pääministeri syöttämässä raiskaajaa.

Jollakin tavalla naurettavan osuva kuvaus tästä shitistä missä me elämme. Ihmisen elämän kulku ei riipu hänen henkilökohtaisista valinnoistaan vaan siitä miten hänestä saadaan hyötyä isomalle kokonaisuudelle.

[NuoriDaavid]

^Pitäis varmaan katsoa uudelleen.

[exPertti]

^Pitäis varmaan katsoa uudelleen.

Se, kun se setä tarjoaa "etkös ottaisi lisää viiiiiniä" on myös jotenkin pahaenteisen vaikuttava kohtaus. Väkivalta taas on tarjoiltuna musiikin soidessa.

[urpiainen]

Kellopeliappelsiini kuuluu minullakin niihin leffoihin, jotka pitäisi katsoa taas uudestaan. Se on vain kokemuksena sen verran intensiivinen, että jotenkin ei ole haluttanut ryhtyä puuhaan. Filmi on erinomaisen hankala katsottava: toisaalta se pakottaa katsomaan todella oksettavaa väkivaltaa, mutta toisaalta myös osin estetisoi väkivaltaa, väkivallan tekijöitä ja heidän cooliuttaan. Ja kun samalla kantavana teemana on myös elokuvien käyttö indoktrinoinnissa, on tämä itseensä kritiisesti viittaava katsomiskokemus jo itsessään sellainen älyllinen luuppi, että tällaisella yksinkertaisemmalla sielulla uhkaa aivot keittää yli. Ja kaikki tämä silloin, kun istuu mukavassa tv-tuolissa pakotettuna eläytymään samaan asemaan aviomiehen kanssa, joka sidottuna ja suukapuloituna katsoo, kun vaimoaan pahoinpidellään ja raiskataan iloisen yhteislaulun säestyksellä.

Elokuva ei myöskään oikein päästä helpolla siinä, ettei se minusta kyllä oikein redusoidu mihinkään yksinkertaiseen opetukseen, sanomaan tai edes kuvaan siihen tapaan, kuin mitä Pertti tuntuu ajattelevan. Elokuva esittelee aika hämmentäviä kysymyksiä ja teemoja, mutta ei väännä vastausta rautalangasta, jolloin elokuva jää kyllä vaivaamaan mieltä pidemmäksikin aikaa. Sitä on vaikea lokeroida mihinkään.

Lisäksi leffaa on vähän vaikea erottaa leffan omasta kulttuurihistoriasta. Se on ollut kiellettynä sielää täällä, innoittanut lukuisan määrän copy cat -raiskaajia ja pahoinpitelijöittä (jopa omalla yläasteellamme idiootti-skinit ihannoivat Kellopelin estetiikkaa), eikä Kubrickin visiot esim. Eyes Wide Shutissa voi olla vaikuttamatta tämänkään leffan katsomiseen 2011. Ja Foucault'nsa perusopiskelijana lukeneet eivät myöskään voi olla näkemättä kulttuurisia viittauksia analyyseihin modernin yhteiskunnan väkivaltaisesta hallintakoneistosta siinä, miten Kellopelin yhteiskunta vastaa yksilöiden väkivaltaan vielä painavammalla väkkivallalla, joka on tieteellistetty, kliinistetty ja ideologisoitu yhteiseksi hyväksi. Lisäksi alkuperäisestä romaanista napattu kieli - jengi puhuu jonkinlaista kirjailijan kehittämää Cockneyn, latinan, venäjän ja ties minkä yhdistävää fiktionaalista nuorisoslangia - on toisaalta vangitsevaa, mutta toisaalta vaikeuttaa entisestään katsomiskokemusta kouluenglannin pohjalta ponnistavalle.

Niin, ja vielä, eikö filmi ole jo jokin 40 v. vanha? Muistaakseni se tuntuu kuitenkin yhä täysin modernilta elokuvalta. Olisi kiva kuulla, mitä Rollo tuumii tästä klassikosta.

[exPertti]

minusta kyllä oikein redusoidu mihinkään yksinkertaiseen opetukseen, sanomaan tai edes kuvaan siihen tapaan, kuin mitä Pertti tuntuu ajattelevan. Elokuva esittelee aika hämmentäviä kysymyksiä ja teemoja, mutta ei väännä vastausta rautalangasta, jolloin elokuva jää kyllä vaivaamaan mieltä pidemmäksikin aikaa. Sitä on vaikea lokeroida mihinkään.

Missä kohtaa kerroin, että siinä on kyse vaan yhdestä teemasta?

[urpiainen]

sanomaan tai edes kuvaan siihen tapaan, kuin mitä Pertti tuntuu ajattelevan.

Missä kohtaa?

Jollakin tavalla naurettavan osuva kuvaus tästä shitistä missä me elämme. Ihmisen elämän kulku ei riipu hänen henkilökohtaisista valinnoistaan vaan siitä miten hänestä saadaan hyötyä isomalle kokonaisuudelle.

No tämä kohta mulla oli mielessä. Tarkoitin, että minusta Kubrick ei pyri antamaan kuvausta, vielä vähemmän osuvaa, yhteiskunnastamme tai välittämään jotain viestiä. Hän käsittelee teemoja ja tendenssejä, mahdollisuuksia ja uhkia, siten, että hämmentyvä katsoja haluaa kovasti kaivaa niistä esiin jonkun hyväksyttävän ja yksiselitteisen viestin, opetuksen tai näkökulman. Mutta näissä tulkinnoissa on sitten minusta aina kuitenkin elokuvan juttuihin suhteutettuna joku riitasointu, jonka kautta elokuva pakenee tyhjentävää analyysia. Tai sitten mä en vain osaa kunnon analyysia rakentaa.

[exPertti]

No tämä kohta mulla oli mielessä. Tarkoitin, että minusta Kubrick ei pyri antamaan kuvausta, vielä vähemmän osuvaa, yhteiskunnastamme tai välittämään jotain viestiä. Hän käsittelee teemoja ja tendenssejä, mahdollisuuksia ja uhkia, siten, että hämmentyvä katsoja haluaa kovasti kaivaa niistä esiin jonkun hyväksyttävän ja yksiselitteisen viestin, opetuksen tai näkökulman. Mutta näissä tulkinnoissa on sitten minusta aina kuitenkin elokuvan juttuihin suhteutettuna joku riitasointu, jonka kautta elokuva pakenee tyhjentävää analyysia. Tai sitten mä en vain osaa kunnon analyysia rakentaa.

Enemmänkin kyse on siitä, että jokaisella katsomiskerralla ko. elokuvasta paljastuu taas jälleen erilainen katsantokanta.

Vai käsitätkö tämän niin, että yhteiskuntamme shitti on yksi ja yksiselitteinen asia jokaiselle palstalaiselle tai että se olisi edes samalle palstalaiselle sama asia eri iässä?. Eikös silloin riittäisi yksi puolue ja yksi auto ja vaatemerkki tylsistääkseni monimutkaisen asian pieniin yksityiskohtiin.

Minusta sorrut tässä siihen omaan järkeistykseesi, että pertti on joku yksinkertaisena järkeistettävä ilmiö joka tyhmyydessään ja yksiuloitteisuudessaan alkaa tehdä järkeä sinun maailmassasi.

[urpiainen]

Minusta sorrut tässä

Touché.

[RolloTomasi]

^ Tree of Life vaikutti laatutyöltä.

Kesän lähestyessä sitä heittäytyy mieluummin poppariviihteen vietäväksi, joten tätä toivon pian pääseväni katsomaan...

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=UrbHykKUfTM[/youtube]

Toi on varmaan ihan viihdyttävä välipala, mutta Malickin seuraavaa olen odottanut edellisestä lähtien, joka on mulle viime vuosikymmenen top ykkönen, sitä edellinen taas 90-luvun (jaetulla sijalla). Kesähelteet tai ei, odotan mieluummin mahdollista uutta rakkautta kuin yhden illan suhdetta.

[küllküll]

Edgar Rice Burroughsin "John Carter Of Mars" siirtyy valkokankaalle.

Rakastin näitä kirjoja pentuna. Hieman ristiriitaisin tuntein suhtaudun tulevaan filmiversioon. Paljon riippuu tehostepuolesta ja siitä, miten kirjoissa Marsia kansoittavat alien-rodut (vihreät tharkit ja warhoonit, punaiset ja keltaiset humanoidit, "ensiksi syntyneiksi" itseään kutsuvat Issus-kuningattaren mustat rosvot, banthat ja muut öttiäiset) on onnistuttu mallintamaan.

Itse tarinathan ovat ajatonta pulppia, jossa hyvä ottaa miekkaillen mittaa pahasta ja saa lopuksi palkaksi prinsessan ja puolet Heliumin valtakuntaa

Tajusin juuri, että muistan tämän yli neljännesvuosisata sitten luetun kirjasarjan yksityiskohtia ja juonenkulkuja paremmin kuin hääpäiväni (!)

[aasi]

Edgar Rice Burroughsin "John Carter Of Mars" siirtyy valkokankaalle.

Rakastin näitä kirjoja pentuna.

Nämähän ovat jo tekijänoikeusvapaata materiaalia, joten luin yhden joskus Project Gutenbergista. Ei ollut ehkä ihan niin hyvää kuin kakarana...

[küllküll]

Ei ollut ehkä ihan niin hyvää kuin kakarana...

Samoja kokemuksia, yritin lukea sarjaa uusiksi joskus kymmenen vuotta sitten, eikä siitä mitään tullut. Tavallaan surku, että iän myötä ihminen menettää jotain "sisäisestä lapsestaan".. vaikka luoja tietää että olen siitä yrittänyt kynsin ja hampain pitää kiinni!

[küllküll]

David Fincherin näkemystä Stieg Larssonin "Millennium"-trilogiasta.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=WVLvMg62RPA[/youtube]

Horrible Bosses vaikuttaa hauskalta kertakäyttö-kesäviihteeltä.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=YnzIA-yu268[/youtube]

Devil's Doublen konsepti vaikuttaa myös mielenkiintoiselta.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=auE1FAGP1Kc[/youtube]

Apollo 18 - koska diggailen lajityypistä vaikka se alkaakin olla jo melko loppuunkaluttu.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=0F6DU6gx7-w[/youtube]

[AngryBird]

David Fincherin näkemystä Stieg Larssonin "Millennium"-trilogiasta.

Joo. Onneksi tässä on aikaa ohjelmoida itseään katsomaan tuota puolueettomasti, vertaamatta alkuperäiseen ainakaan kovin paljon.

[küllküll]

^ Vaikeinta tulee olemaan se, että antaa jenkkiversion Lisbethille edes mahdollisuuden. Noomi Rapacen roolisuoritus alkuperäisessä oli niin väkevä, että sitä on vaikea ylittää. Mahdoton oikeastaan.

[RolloTomasi]

Kokonaisuutena elokuvissa on kuitenkin niin paljon parantamisen varaa, että Fincherin versioista saattaa hyvinkin tulla parempia (toivottavasti tulee).

Ite ootan jo Malickin seuraavaa, jolla ei vielä ole nimeä.

[pierupylly]

En ole vuosikausiin odottanut mitään leffaa. Mustaa Tornia varmaan odottelisin, jos olisin lukenut kirjat.