urpiainen kirjoitti:Sinä esität faktamuotoisia väittämiä siitä, mitä minä muka olen sanonut tai mitä minä ajattelen. Sen toteamiseen, että olet noissa kohdin väärässä, ei tarvita argumentaatiota, koska minä kyllä itse tiedän mitä tosiasiassa ajattelen. Jos ja kun sinun ilmoituksesi poikkeaa siitä merkittävästi, olet yksiselitteisesti väärässä.
No tästä mä olen voimakkaasti eri mieltä. Musta on päivänselvää, että sä et tiedä, mitä sä ajattelet. Ei meistä kukaan tiedä.
Niin, eli sinä et tiedä mitä minä ajattelen sen paremmin kuin minäkään. Jos olet johdonmukainen, pitäydyt esittämästä minun ajatuksiani koskevia faktaväittämiä - tai vähintään muokkaat niitä sitä mukaa kun annan palautetta. Jos palautteen ja alkuperäisen väittämän välillä on mielestäsi ristiriita, joka estää tällaisen muokkaamisen, voinet asiallisesti mainita siitä, jotta asiaa voidaan käsitellä?
Ja kuten tiedämme, deduktiivinen päättely ei varsinaisesti lisää sisältöä, eli korollaarien sisältö tarkkaan ottaen sisältyi jo hyväksyttyihin aksioomiin, sitouduimme niihin kun sitouduimme aksioomiin. Ja kuten vaikkapa matematiikasta tiedämme, kaikkien korollaarien eksplikoiminen on aika mittava ja valmistumaton työ. Kuitenkin ne ovat sitä sisältöä, jonka hyväksymme hyväksyessämme propositiot, joista ne seuraavat.
Täydellisen kielen maailmassa näin olisi, mutta inhimillinen kieli ei ole täydellistä. Esimerkki. Minä sanon:
Uskon, ettei ihminen voi kohota oman lajinsa yläpuolelle mestaroimaan maailmankaikkeuden kulkusuuntaa, enkä varsinkaan itse ole ajatellut yrittää sellaista. Siitäkään huolimatta, että ymmärtääkseni tuotan näin ajattelemalla urpiaiselle karvaan pettymyksen.
Sinä tulkitset:
Urpiainen pyrkii mestaroimaan maailmankaikkeuden kulkusuuntaa.
Tuo tulkinta ei missään tapauksessa sisälly sanomaani, mutta kuitenkin tulit niin tulkinneeksi. Et vaivautunut kysymään, oliko tulkintasi oikea, vaan siirryit suoraan haukkumaan tätä itse kuvittelemaasi väittämääni pöljäksi ja vastausta ansaitsemattomaksi. Minä koen tällaisessa tilanteessa itseni hyvin ulkopuoliseksi. Seuraan vain vierestä kun joku taistelee omaa ajatuskehitelmäänsä vastaan, käyttäen nimimerkkiäni eräänlaisena vastakeskustelijaa esittävänä käsinukkena, mutta käsittelemättä kuitenkaan lainkaan sitä, mitä itse asiassa sanoin. Sekä argumentti että vasta-argumentti tulevat sinulta itseltäsi. Ei sellainen ole keskustelua.
Tämä ja moni muu tapaus ovat niin selviä vikatulkintoja, että on turha yrittää väittää kummankin tulkinnan (omani ja sinun) olevan jotenkin yhtä todennäköisesti oikeita. Jollakin filosofisella astraalitasolla tällainenkin argumentti voi olla relevantti, mutta se merkitsee että emme voi tällaisella arkijärjen tasolla koskaan keskustella mistään, koska emme voi tietää mitä toinen sanoo, emmekä edes sitä mitä itse sanomme. Kyllä sinun on pakko hyväksyä, että minulla voi puhuessani olla
jonkinlainen intentio ja jonkinlainen käsitys siitä, mitä pyrin sanomaan. Ja että muut voivat ymmärtää sen paremmin tai huonommin, ja joskus myös päin honkia.
No, se inferentiaalisesta semantiikasta. Pointti on vain se, että totta kiisselissä sun täytyy argumentoida, että olen väärässä osoittaessani, että ajattelet tavalla X koska X seuraa loogisesti sanomisistasi. Pelkästään ilmoittamalla ilman argumentaatiota, että et hyväksy johtopäätöstäni, vaikka se seuraa aiemmin sanomistasi asioista, julistat vain uskomusjärjestelmäsi ja ajattelusi olevan ristiriitaista, mikä taas tekee ajattelustasi mielenkiinnotonta, koska ristiitaisesta lausejoukosta seuraavata kaikki mielivaltaiset propositiot, mikä taas edelleen tekee ajattelustasi tyhjää. Uskoisin, että tämä riittää osoittamaan yllälainaamani julistuksesi totaalisen perustettomaksi.
Ainakin tämä osoittaa, että meillä on erilaiset tavat oppia ymmärtämään, mitä muut sanovat. Se, että heti kärkeen ilmoitan sun tulkinneen väärin, on vain asiaa koskevan selvitysprosessin aloitus - ei suinkaan tokaisu johon odotan asian käsittelyn päättyvän. Seuraavaksi odotan sun hyväksyvän tämän väliaikaiseksi lähtöoletukseksi ja käyvän järjestelmällisesti läpi ne kohdat, joiden kautta päädyit nykyiseen tulkintaasi. Jos olen oikeassa, jossakin niistä on oltava vikaa, ja tämän saa helpoimmin selville esittämällä jokaisesta kohdasta tarkentavan kysymyksen. Jos puolestaan vikaa ei löydy, prosessista on se hyöty että ymmärrän itse ajattelussani olevan ristiriidan.
Sä puolestaan taidat odottaa, että mä ymmärtäisin automaattisesti mitä ratoja sun ajattelu kulkee, ja sopeuttaisin kommunikaationi tähän oma-aloitteisesti. Valitan, mutta siihen en pysty. Olen erilainen kuin sinä, enkä pysty salamana täydellisesti muuttumaankaan, joten yhteisymmärryksen saavuttamiseksi kummankin pitäisi tulla toista vastaan.
Ei kuitenkaan niin kuin tuossa aiemmin sanoit (tai näytit sanovan), että kielenkäyttöni sijasta mun tulisi muuttaa persoonallisuuttani.
En sanonut. Korjata ajatteluasi, koska siitä seuraa asioita, joita et halua hyväksyä. Siis hylätä joitain uskomuksia ja omaksua joitain uusia. Tätä teemme joka päivä ilman, että persoonallisuutemme jotenkin radikaalisti siitä muuttuisi.
Ok. Mutta ymmärtänet, että en mäkään ilman uskottavia ja ymmärrettäviä argumentteja voi ajatteluani "korjata". Nuo edellisen viestin referoinnit eivät ole argumentteja nähneetkään. Sunkin pitäisi pystyä osoittamaan, miten esim. tähän viestiin laittamastani lainauksesta (asia, jonka oikeasti olen sanonut) seuraa aukottomasti se sinun muodostamasi tulkinta.
Ymmärsin Daven ärsyyntyneen siitä, että (a) ilmoitat pyrkiväsi maksimoimaan maailman kaikille asukkaille tuottamasi hyvinvoinnin, mutta (b) et kuitenkaan de facto niin pyri tekemään.
Mun mielestä lausetta b ei voida esittää faktana.
Davea ärsyttää älyllinen epärehellisyys joka näyttäytyy siinä, että et muokkaa sitä, miten ilmoitat pyrkimuksiesi luonteen (kohta (a)), vaan kerrot yhä huikeampia ad hoc tai just so -tarinoita siitä, miten kaikki valintasi kuitenkin muka pitkällä tähtäimellä johtavat maksimaaliseen hyötyyn maksimaalisen monelle.
Joo, tää on varmaan sellainen asia, jossa mulla on edelleen opittavaa. Yritän kovasti!
Nämä ovat kaikki silkkaa roskaa, ja sellaista, jota en ole sanonut.
Höps pöps. Kuten olen selittänyt, ne ovat suurin osa (ainakin alkuperäisessä kontekstissaan) ihan asiallisia huomautuksia siitä,
mitä sanomastasi seuraa. Ärsyttävyyttä lisää, että oman ilmoituksesi (sic) mukaan sinun ei tarvitse argumentoida näitä reductio ad absurdumeja vastaan, vaan ilmoittaa (sic), että et niitä hyväksy. Ovathan ne silkkaa roskaa, mutta
näyttävät seuraavan sanomisistasi, jolloin oikea johtopäätös on se, että sanoamsi asiat ovat silkkaa roskaa.
Havaitsetko ristiriidan lihavointien välillä?
Jos jokin roska
näyttää seuraavan lauseesta X, tästä ei seuraa että lause X on roskaa.
Tästä syntyy väkisinkin sellainen kuva, että sinulla on jokin motiivi uskoa minun ajattelevan noiden "referointien" mukaisesti. Mikä sellainen motiivi oikein voi olla, ellei vastakkainasettelujen hakemisen halu keinolla millä hyvänsä?
Motiivi on se, mitä kirjoitat ja mitä siitä seuraa. Voi olla, että seurauksien olemassaolo johtuu osin epätarkasta ilmaisustasi, mutta epätarkka ilmaisu kielii lähes aina epätarkasta ajattelusta.
Samoin kuin epätarkka tulkinta. Molemmilla on tässä vyyhdissä osuutta asiaan.
Ainoa kunnollinen teoreettinen panostuksesi aiheeseen on minun nähdäkseni tähän mennessä ollut siinä pitkässä viestissä, jota kehuin
Älä nyt pahastu, mutta sinun kehusi ovat kyllä minulle aika olematon insentiivi Kitinäkirjoittelussa.
Tarkoitus oli antaa sinulle informaatiota siitä, millaista pidän hyvänä keskusteluna. Siltä varalta että sinua sattuisi kiinnostamaan keskustella kanssani jatkossakin. (Väliaikatiedote: tällä hetkellä vaikuttaa ihan hyvältä.) Omasta puolestani voin sanoa, että minua ainakin kiinnostaisi keskustella sinun kanssasi.
Pikemminkin haikailen tätä:
Siinä olevien väittämien suhteen en todellakaan ole sanonut sinun olevan väärässä. Toivon, että tämä metakeskustelun osuus saataisiin pikaisesti alta pois, jotta voisin (ja uskaltaisin) keskittyä keskustelemaan itse asiasta.
Tätähän minäkin toivon, että alkaisit keskustelemaan (=argumentoimaan) ilmoittelun ja kommunikaatio-ohjeiden jakelun sijaan itse asiasta.
Voidaanko siis sopia, että jos teen jossakin kohtaa virheen (erilaisia virheen alalajeja: epäselvä ilmaisu, toisen tekstin ymmärtäminen väärin, kolmannen osapuolen ajattelun ymmärtäminen väärin), ja myönnän sen heti palautetta saatuani ja sen ymmärrettyäni, asiaa ei käytetä lyömäaseena enää kolmen vuoden kuluttua?