![Smile :)](./images/smilies/icon_smile.gif)
Nykyään kai melkein kaikki isät ovat synnytyksessä mukana, toisin kuin vaikka 70-luvulla. Ainakaan oma isäni ei ollut syntymääni ihmettelemässä eikä sitä kai kukaan ihmeemmin osannut silloin kaivatakaan. Nykyään osataan, ja ainakin itse olisin lievästi sanoen kummissani, ellei mies haluaisi olla paikalla oman lapsensa syntyessä. Ehkä tarkemmin ottaen kummissani ja lisäksi iso palkokasvi nenässä siitä hyvästä, että itse jäisin vaille tukea tilanteessa, joka on itsellenikin ihan yhtä uusi ja pelottavakin. Tyhmältä tuntuisi lapsellekin kertoa, että isää ei kiinnostanut tai isä ei uskaltanut tai jotain muuta vastaavaa fiksua selitystä.
Ei ole onneksi täällä päin tarvinnut tästä edes keskustella, mies tosin tuossa hiljattain sanoi vähän pelkäävänsä että olen kauhean kiukkuinen kun sattuu.
Miehet, oletteko olleet mukana lastenne syntymissä tai aiotteko olla, jos sellaisia siunaantuu? Miten suhtautuisitte siihen, jos äiti kieltäisikin osallistumisenne perhetapahtumaan? Naiset, onko miehen mukana olo synnytyksessä olennaista vai ei-toivottavaa vai jotain siltä väliltä?