irmelianneli kirjoitti:
Ehkä nuorena on niin itsekeskeinen vielä että ne omat unet on kaikista maailman tärkein asia elämässä vielä, ja on kaikkee 'omaa' tekemistä niin paljon, jota ei 'voi' tehdä. Mulle riittää toi vauvatyttö, ja puoliso, tällä hetkellä melkeinpä ihan täysin aktiviteetiksi ja seuraksi. Ei ainakaan vielä kaipaa mitään erityisiä 'aikuisten juttuja'. Jos lapsi on sairas tai jotain ja huutaa koko ajan niin toki eri asia sitten, on varmasti rankkaa.
Voi Irmuski, enhän minäkään mitään omaa tekemistä kaivannu.. Kun puoli vuotta (lapsi 3kk-9kk) nukkuu itsekin semmoisissa tuurilla parin tunnin pätkissä, 45min ehkä yleisin, pitää 4h unia taivaan lahjana, ja näitä mahtui pari kertaa tuohon puoleen vuoteen.. lapsi ei sairastellut, oli todella peruspositiivinen ja helppo muksu muuten, mutta itse halusin imettää(ei mulle unilääkkeitä) ja olin liian kiltti ja suorittava ja jääräpäinen tuon asian suhteen. Huomaan vaan, että sä et ole ollut oikeasti kroonisesti saatanan väsynyt missään vaiheessa. Se on oikeasti ihan kamalaa. Millään, ei millään muulla ei ole väliä, kuin sillä että hoidat lapsen ja saisit itse nukuttua, mutta tuskin saat. Puoli vuotta semmoisessa utuisessa sumussa, lapsi on ihana joo mutta ekasta joulustakaan ei ole juuri muistikuvia. En suosittele.
Enkä oo sulle kiukkunen tai mitään jos teksti vaikuttaa ärhäkältä, oikeasti vain et ole kokenut semmoista kroonista väsymystä, jonka kokeneet kyllä tietävät
Ei siinä jaksa olla kiinnostunut mistään muusta kuin vauvasta. Ei oikein jaksa ulkoilla, eikä lähteä mihinkään, koska on niin väsynyt. Mikään masennuskausi se ei kuitenkaan ollut, koska olin koko ajan suunnattoman iloinen vauvasta ja elin omasta mielestäni elämäni parasta aikaa. Kun tiedän, että nelikymppisen kroppa vaatii enemmän unta ja lepoa, pelkään tuommoisen kauhukuvan toistuvan, ja itseni hajoavan siinä. Tosin jos yhtään järkeä on päässä(toisinaan epäilen), en ota tokasta kerrasta liikaa paineita ja pistän muksun vaikka sairaalaan unikouluun ja oon tiukempi muutenkin. Mutta aina se eka kerta menee niillä tiedoilla ja resursseilla mitä silloin on
Sen vielä sanon, että hyvä- ja huonounisen vauvan äitiydellä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Sanovat myös ne, joille on molemmat mallit sattuneet siunaantumaan, eikä toinen aina ole se helpompi. Krooninen univaje todellakin muistuttaa pientä "pöllyä", ja vaikuttaa aivoihin(tyhmentävästi) vielä pitkään unimäärän palattua siihen 8h keskeytymätöntä per yö. Tätä voisi verrata vaikka siihen, että jotakuta masentaa joku "juttu", ja toinen puolestaan on masentunut. Eivät aina mahdu samalle sivulle
Irmuski ja muksu pus!
Prepare for the worstest.
