No, tyhmä juttu mutta tietty jokainen lapsi kaipaa vanhempansa läheisyyttä mutta meillä ainakin viltti lattialle ja kaikenlaista kosketeltavaa ja purtavaa lelua kätten ulottuville niin silloin pystyi näköetäisyydellä puuhaamaan muutakin. Toisaalta ei tuo vauvavaihe kauaa kestä. Nauti siitä nyt. Itsellä on jo vähän ikävä sitä vaihetta, mutta toisaalta ei tämäkään kehitysvaihe todellakaan tylsä ole.Rouva Pupu kirjoitti:Saatiin lauantaina sitteri ja sunnuntaina jo huutelin "Jee olen vapaa!!1". Tämä ilo oli kuitenkin lyhyttäTytsä on hereillä tuolta 9.30 asti tuonne 20-22, nukkuen välissä ehkä kolmisen tuntia päiväunia tai ainakin hyvin lyhyissä pätkissä. Ja tämän hereillä olon viettää mieluiten mun tai miehen sylissä. Hänellä on ihan oma itkunsa sylin kaipuuseen, ensin ilmoittelee kiakumalla olemassa olostaan ja jos tähän ei tietyn ajan sisällä reakoi niin alkaa itkupitkut. Tässä on ongelmana tietysti se, että tämä johtaa kädettömyyteen, ei ole mahdollisuutta tehdä yhtikäs mitään vauva sylissä ja aivoissa pyörii tiskaamattomat tiskit, pyykit, pölyt, ruoanlaitto ym. Kantoreppua koitin, mutta ei viihdy siinä ainakaan vielä. Kantoliinakin ollut testauksessa, mutta itse en koe sitä käteväksi. Hommaa helpottaisi jos vain pystyisin rentoutumaan. Heittäytyä vaan lunkisti sohvalle murehtimatta töitä joita pitäisi tehdä
Melkein vauvakuumetta nostattelee...