Uusi, raikkaampi vitutusketju, nyt 15% enemmän vitutusta!

[Fcuk]

Meidän likalle on kehittyny Hello Kitty -fanitus juurikin kummisetiensä suunnasta. Jatkuvaa tarrojen vaihtelua heillä.

Ja tietenkään kummeus ei velvoita mihinkään kummilapsen vahtimiseen mut meillä se on ainakin pirun luonnollinen juttu. Lahjoista ei mitään väliä mut tosi tosi tosi kiva kun käyvät uimassa ja milloin missäkin, en oikein edes enää kiittele kun niin peruskauraa. Ystävistä lähimmät.

Oma kummipoika käy joskus hoidossa, yh-äiti lepuuttaa kotona ja kummipoju leikkii omien muksujemme kanssa. Perusjuttua, uskonnollisista jutskista en sille puhu mitään mut kerron kyl näkemykseni Jumalasta parin vuoden päästä (jos kysyy ja jos oon jo päättäny mitä näen).

Sisko muuten sano, ettei viitti mua nyt tulevallekaan lapsellensa kummiks pyytää ku oon kuitenkin pakotettu olemaan tätinä. Täti joutuu pesee pyllyä ja kaikkee sellasta mitä ei niin ku kummi joutus (meidän kummihomot ne kyllä pesee pyllytkin varsin sujuvasti, ei siinä mitään).

[Rouva Pupu]

Siinä on Hello Kitty -tarrojakin!

No tosta olen kyl hiukan kade ;) Kummityttö on nyt siirtynyt Nalle Puhista Hello Kittyyn, oli niin innostunut ostamastani Sanrion kolikkokukkarosta. Nyt pitäisi ostaa H&M katalogi tyhjäksi, kuulemma. WIN.

Olen sekundakummi, ostan lahjoja jokaisena merkki-ja juhlapäivänä, mutta muuten en oikein osaa ottaa kontaktia ja toisaalta kummityttöni ei diggaa naisista kovinkaan paljon, ainoastaan miehet kelpaa leikkikavereiksi :)

[swirl]

^Mulle tulee Hello Kittystä aina Tuksu mieleen... ei siis mikään positiivinen mielikuva.

Vituttaa tää kamala kolina ja raaputus ja whatnot. Täällä tehdään jotain remonttia ja alan olla hermoromahduksen partaalla ton metelin kanssa.

[Vesper]

Ostettua rakkautta Ei vaiskaan.

Neljän lapsen kummina olis aika kallista No, näitä paria kummilasta näen lähes päivittäin, jotain sellaista olisin lapsena kaivannut omilta kummeilta ja tädeiltä.

[Lilo]

Korjatkaa, jos oon väärässä, mutta ei kai kummiks ole mikään pakko suostua? Et niinQ jos ei vois vähempää kiinnostaa, niin miks ei vaan sano, että en ehkä oo se paras vaihtoehto?

Ainakin itse jos muksuja olis niin pyytäisin kummiks just sellasta ihmistä, jonka haluaisin olevan mukana kersan elämässä jollakin tavalla ja toivoisin sillon että henkilö jota moinen ei huvita, sen myös ilmoittaisi että voisin valita jonkun toisen. Ja vastaavasti, yrittäisin myös miettiä etukäteen kuka mahdollisesti aidosti olisi asiasta kiinnostunut...

[nastamuumio]

Korjatkaa, jos oon väärässä, mutta ei kai kummiks ole mikään pakko suostua?

No ei, mut olin niin nuori ja tyhmä vielä silloin kun pyydettiin.

[Vesper]

No ei, mut olin niin nuori ja tyhmä vielä silloin kun pyydettiin.

No ei sitten millään pahalla, mut pitäskö nyt sitten olla vähemmän itsekäs ja käyttäytyä jatkossa asiaan kuuluvalla tavalla? Ihan vaan lapsen vuoksi, oli sen vanhemmat kuinka Espoolaisia tahansa.

[Fcuk]

... lukihärö aiemmasta viestistä ...

[nastamuumio]

No ei sitten millään pahalla, mut pitäskö nyt sitten olla vähemmän itsekäs ja käyttäytyä jatkossa asiaan kuuluvalla tavalla? Ihan vaan lapsen vuoksi, oli sen vanhemmat kuinka Espoolaisia tahansa.

No, olenhan mä niitä lahjoja ostanut ja lapsenvahtina ollutkin, ja olen jatkossakin ja käyttäytynyt ihan ystävällisesti, ja lapsi on ihan ok, mutta ihan kaikkia ajatuksiani en pysty muuttamaan. Sehän tässä juuri harmittaakin, että en pysty olemaan sellainen ihminen kuin haluaisin olla. Kuinka rautalangasta tämä pitää vääntää? Missään vaiheessa en ole käyttäytynyt huonosti. Joskus olen kieltäytynyt lapsenvahtina olosta kyllä, mutta perustellut senkin kyllä. Ja välejä en ole oikeasti katkaisemassa, joskus nimittäin saattaa ajatuksissa käydä vähän kaikenlaista, mutta se on ihan toinen juttu kuin todellisuus.

[NuoriDaavid]

Nimeltä mainitsematon maailman suurin IT-alan palveluyritys IBM on nyt tällä viikolla kaksi kertaa tehnyt mulle oharin.

Service deskistä on pitänyt kaksi kertaa tulla henkilö asentamaan mulle uusi työasema, mutta kummallakaan kertaa ei ole ko. hemmoa näkynyt sovittuna aikana, vaikka ajan olen henk. koht. sopinut hänen kanssaan.

Hiukan kyllä ihmetyttää, että sama mies voi kaksi kertaa unohtaa tulla asentamaan konetta.

Kolmas kerta todensanoo? Taas sovittu treffit.

[Vesper]

^Mulle tulee Hello Kittystä aina Tuksu mieleen... ei siis mikään positiivinen mielikuva.

Mulla on Hello Kitty tiarakin, mätsää mun Tuksuperuukkiin!

[urpiainen]

Miksi sä otat tuon noin vakavasti? Olen mäkin kummi (perua ajalta ennen kirkosta eroamista), mutta en ole antanut sen rassata. Rippilahjan ja YO-lahjan olen ostanut. Enpä usko, että kummilapsenikaan olisi enempää odottanut.

Jotenkin tää ympäröivän yhteikunnan ja lapsen vanhempien uuskonservatiivisuus tarttuu. Jos en osaisi sanoa varsin usein EI:tä, oisin penskanvahtina joka toinen viikonloppu.

Kuulostaa hankalalta. Itse olen suostunut kummiksi - tai "kummiksi" - kahdelle lapsoselle, mutta olen älynnyt valita lasten vanhemmat niin, että he eivät oikeastaan koskaan pyydä minulta mitään ylimääräistä. Eli olen kai aika samoilla linjoilla kun ND. Tai no, käyn minä tylsistymässä sellaisillakin synttärikutsuilla, joilla on vain antiikkisia sukulaisia ja kummit. Olen jopa vähän itsekseni ajatellut epäkorrektisti, että ei kummiudessa tärkeää ole edes läsnäolo - se on perheen ja niiden rooli, jotka ovat perheen lähipiiriä, olivatpa kummeja tai ei.

Pikemminkin kummiudessa keskeistä on itse kummiuden tarina. Ei kuitenkaan se kirkon horina kristillisestä kasvatuksesta huolehtimisesta, vaan se ajatus, että lapsella on olemassa vanhempien ja (mahdollisesti) lähisukulaisten lisäksi aikuisia, joihin lapsella on erityissuhde. Siis ehkä olemassaolo eikä läsnäolo. Taidankin tästä kiteyttää aforisminomaisesti että kummiuden olemusta luonnehtii potentiaalisuus, ei aktuaalisuus. Tämä perusvire näkyy kyllä ihan perinteisessäkin uskonnollisessa kummikäsityksessä. Kummi on olemassa jonkinlaisena varajärjestelmänä, jonka ei ole tarkoituskaan aktivoitua niin kauan kun kaikki menee hyvin. Kummiuden ydin on siinä, että lapsi tietää kummin olevan olemassa, ja lapsi voi sitten fantasioida tarpeen mukaan elämän kitkakohdissa kummin potentiaalisen roolin erilaisia aktivoitumistapoja. Vähän niinkuin vankilassakin on oltava ikkuna, jotta vanki voi fantasioida paon ja vapaan liikkumisen mahdollisuuden aktualisoitumisesta ikkunasta ulospujahtamisen kautta.

Joten ratkaisu ongelmaan on se, että selität kummilapsesi vanhemmille heidän ymmärtäneen kummiuden metafysiikan aika banaalilla tavalla väärin, kun he kuvittelevat, että kummiuden tulee aktualisoitua arkisissa toimissa. Päinvastoin. Kummiuden magiikka edellyttää, että kummiutta (muista Marlon Brandon poskien pumpulituppoja) ei arkipäiväistetä.

Nyt tähän kai vielä pitäisi lisätä hymiöitä ja maininta siitä, että minun olisi hyvin vaikea ajatella haluavani vielä realisoitumattomille lapsilleni kummeja.

[Niba]

Nimeltä mainitsematon maailman suurin IT-alan palveluyritys IBM on nyt tällä viikolla kaksi kertaa tehnyt mulle oharin.

Service deskistä on pitänyt kaksi kertaa tulla henkilö asentamaan mulle uusi työasema, mutta kummallakaan kertaa ei ole ko. hemmoa näkynyt sovittuna aikana, vaikka ajan olen henk. koht. sopinut hänen kanssaan.

Hiukan kyllä ihmetyttää, että sama mies voi kaksi kertaa unohtaa tulla asentamaan konetta.

Kolmas kerta todensanoo? Taas sovittu treffit.

Ulkoistus? Ulkoistus tuo aina uusia vivahteita palveluun, vai eikö teillä koskaan ole ollutkaan sisäistä palvelua?

Tosta kummi-asiasta sen verran ettei veljen vaimo mua halukkaan nähdä, joten vähän vaikeeksi menee lahjoittelu, enkä mä pysty syuuntaa sellasia pennosmääriä että niistä olis mitään hyötyä kummitytölle, ajattelin kyllä tilata enkuista kunnon gootti-kamaa sille, kun tietäis se itekin mitä roolia vetää niissä tzembaloissa??

[Gat]

Vanhemmilla saattaa olla muistoja ajoista, jolloin kirkkoon kuuluivat kaikki muut paitsi kommunistit ja hullut hihhulit.

Mun mielestä se on yhä näin.

Oikeesti? Miksi ihmeessä normaalijärkinen ihminen haluaisi kuulua porukkaan, joka palvoo tuhansia vuosia vanhaa paimentolaiskansan taikauskoa?

Minä ainakin kuulun kirkkoon. Vaikka tunnetusti en kristinopista juuri perusta.
Koska kirkkoon kuuluminen on yleinen tyyli suomalaisilla. Harvat vieläkin aktiivisesti eroavat vaikka olisivat miten maallistuneita.
En viitsi protestoida eroamalla, niin kauan kun hihhulikarismaatikot eivät valloita koko lutkukirkkoa.
Nykyinen ev-lut kirkko on opillisestikin niin hajanainen, että ei se uskonto kokonaisuutena ärsytä. Onpahan vaan tapoja, nättejä rituaaleja ja kirkkorakennuksia.

Sitten jos saisin perhettä (epätodennäköistä) ja pitäisi miettiä lasten koulussa saaman uskonnonopetuksen kannalta, saattaisin harkita tarkemmin.

[Rouva Pupu]

Onhan tuo kummiasia niinkin ratkaistavissa (jos kummiksi pyydetään), että suoraan kysyy miten kyseiset ihmiset kummiuden näkevät. Näin tein aikoinaan itsekin. Jo pelkistä välimatkoista johtuen ei ole mahdollista kovin aktiivisesti siihen arkielämään osallistua omankaan kummilapsen kohdalla. Hänellä tosin on neljä kummia, kaksi hyvinkin aktiivisesti elämäänsä osallistuvaa. Meiltä odotettiin lähinnä lahjoja ja tietoa siitä, että tarvittaessa on käytettävissä, jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Nämä näkemykset tuntuivat yhtäläisiltä omiini. Ja näin on homma toiminut suuntaan ja toiseen.

Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa kun itsellä nuo kummiasiat tulevat ajankohtaiseksi, mutta olen jo oman puoleni valinnat tehnyt ja aion heille sitten myös kertoa miten itse kummiuden näen oman lapseni kohdalla, voivat sitten (ja tietävät mihin ryhtyvät) sen osalta tehdä päätöksensä.

[Ylermi Ylihankala]

Voi pojat ja tytöt, kun tietäisitte meidän tulevan lapsen kummiväännöistä

[Rouva Pupu]

Voi pojat ja tytöt, kun tietäisitte meidän tulevan lapsen kummiväännöistä :roll:

Kerro toki lisää, sitten tiedetään.

[Ylermi Ylihankala]

Voi pojat ja tytöt, kun tietäisitte meidän tulevan lapsen kummiväännöistä

Kerro toki lisää, sitten tiedetään.

Okka. Veljen kihlattu loukkaantui ilmeisen verisesti, kun hylättiin sen kummianomus ja mun puolelta päädyimme vain veljeeni ja siskooni. Yritin koko eilisen taivutella muijaani myös tän kihlatun kummiuteen, jotta perheinferno ei toteutuisi.

Peruste sivuuttamiselle oli muuten se, että emme kokeneet kihlattua riittävän läheiseksi.

[Rouva Pupu]

^No tuota koetko itse tuon kihlatun riittävän läheiseksi?

[daddykillkill]

Ymmärtääkseni evlut-kirkko sallii max kuusi kummia. Kannattaisko harkita määrän kasvattamista?

[Rouva Pupu]

^Mun puolelta tulee 2-3, mutta eivät kuulu kirkkoon, joten sinänsä tuo ei täällä ole ongelma. Miehen puolelta tulevat lienee kuuluvat, veikkaan nimittäin valintansa olevan molemmat veljensä. Jaa, miksi näin monta kummia? Noh, kun suht oletettavasti tulokas on hemmoteltu ainokaisemme ;) ja ainakaan itse en voi omien kummiehdokkaitteni kohdalla tehdä valintaa, täysin mahdotonta.

[Vesper]

Muistelisin että meilläkin nousi joku kaamea perseriita, kun veljen vaimo ei halunnut siskoani esikoisensa kummiksi, tämän aviomies kyllä sellaiseksi kelpasi. Sairasta, sano. No, piripäät on. Sittemmin onneksi kuollut (hyi hyi, sata ave mariaa)

[daddykillkill]

...

Tämä on paska läppä, mutta koska tämä on paskanjauhanta...

Rupesin pohtimaan: jos rouva Pupu on Predator ja miehensä Alien, niin näyttääkö jälkikasvu samanlaiselta kuin AVP Requiemin hybridi-hirviö? Ihmisen ja Predatorin hybridiä ei kai ole vielä missään esitelty.



Hiljainen päivä töissä, myönnetään

[Duck]

Ihmisen ja Predatorin hybridiä ei kai ole vielä missään esitelty.

Kuvittele leijona nussimassa antilooppia. Tai toisinpäin. Jos mielikuvitus menee solmuun, katso tätä kuvaa.

(mullakin on toistaiseksi hiljainen päivä töissä...)

[Ylermi Ylihankala]

^No tuota koetko itse tuon kihlatun riittävän läheiseksi?

En, mutta olisin joustanut perhesovun nimissä, koska kummius ei ole minulle niin pyhä kuin muijalle. Mut ymmärsin kyllä muijaani hyvin ja ilmoitin veljelleni, ettei tuo käy. Nämähän on näitä, joita elämässä tulee vastaan. Kaikkia ei vaan voi miellyttää. Varsinkin nainen kokee kummiuden usein suhteettoman suurena asiana - näemmä. Itse näin oman tilanteeni enemmän kyllä se viides kummi menee neljän lisäksi tapaan.