Minkähän takia nuo sitten 90-luvulla purettiin pois, kun niitä oli 70-80 luvulla rakennettu todella paljon?NuoriDaavid kirjoitti: En kyseistä liikenneympyrää ole testannut, mutta yleisesti ottaen ne ovat jees.
Uusi, raikkaampi vitutusketju, nyt 15% enemmän vitutusta!
Paha sanoa, mutta oletko oikeasti valo-ohjattujen risteysten kannalla? Nythän käsittääkseni liikenneympyröitä rakennellaan uudella innolla EU-säännösten takia.masa kirjoitti:Minkähän takia nuo sitten 90-luvulla purettiin pois, kun niitä oli 70-80 luvulla rakennettu todella paljon?NuoriDaavid kirjoitti: En kyseistä liikenneympyrää ole testannut, mutta yleisesti ottaen ne ovat jees.
Itse olen myös selkeästi pro-liikenneympyrät. Ottamatta myöskään kantaa tuohon kyseiseen liikenneympyrään ja sen epäselvyyteen, mutta yleisesti ottaen tuntuu, että suomalaiset ovat oppineet liikenneympyröiden sulavan käytön.
Mitäköhän osaamista siinä yksinkertaisessa pikkuympyrässä ajamisessa on, vilkun käyttö? Se muuten menee 93,4%:ltä puihin sekin. Pikkuympyrät on ihan jees, kunhan eivät vain ole ruuhkaisilla teillä, sit menee kaikki tiet tukkoon jos jono jatkuu ympyrään asti.MGandhi kirjoitti:yleisesti ottaen tuntuu, että suomalaiset ovat oppineet liikenneympyröiden sulavan käytön.
Viimeksi muokannut Vihtahousu, 30.05.2008 12:38. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Minua on alkanut vituttaa suunnattomasti sellainen seikka, että vaimolle tuntuu omat vanhemmat ja sisarukset olemaan tärkeämpi juttu kuin minä, aviomies. Ymmärrän toki, että hän on tuntenut heidät koko ikänsä, mutta minut vasta puoli vuosikymmentä, mutta silti priorisoisin itse hieman toisin.
Käytännön esimerkki: meidän piti lähteä anoppilaan jo keskiviikkona töiden jälkeen loppuviikoksi, mutta mä sairastuin. Kun seuraavana aamunakaan en ollut kunnossa, toinen vääntää melkein itkua että eikö hän pääsekään lähtemään. "Mene kaikin mokomin ja vie auto". Varmastikin veritulpasta toipuvan faijan voinnista on huoli, mutta olisin suonut että sairaalle aviomiehellekin vähän huomioita olisi löytynyt.
Lisäksi sellainen seikka, että syntymäkodista käytetään termiä "kotona", tai "kotiin". Mun mielestä koti on siellä mihin postikin tulee, eli himassa. En millään osaa mieltää faijan nykyisin yksin asumaa kämppää "kodiksi".
Olenko vaan pikkumainen?
Käytännön esimerkki: meidän piti lähteä anoppilaan jo keskiviikkona töiden jälkeen loppuviikoksi, mutta mä sairastuin. Kun seuraavana aamunakaan en ollut kunnossa, toinen vääntää melkein itkua että eikö hän pääsekään lähtemään. "Mene kaikin mokomin ja vie auto". Varmastikin veritulpasta toipuvan faijan voinnista on huoli, mutta olisin suonut että sairaalle aviomiehellekin vähän huomioita olisi löytynyt.
Lisäksi sellainen seikka, että syntymäkodista käytetään termiä "kotona", tai "kotiin". Mun mielestä koti on siellä mihin postikin tulee, eli himassa. En millään osaa mieltää faijan nykyisin yksin asumaa kämppää "kodiksi".
Olenko vaan pikkumainen?
Viimeksi muokannut killkill, 30.05.2008 12:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ah, ihanan klassinen parisuhdedilemma. Minulla on vain yksi neuvo. Mieluummin jätä puolisosi, työsi, myy kaikki omaisuutesi ja ryhdy rantapummiksi Thaimaahan kuin moiti puolisosi sukua.killkill kirjoitti:Minua on alkanut vituttaa suunnattomasti sellainen seikka, että vaimolle tuntuu omat vanhemmat ja sisarukset olemaan tärkeämpi juttu kuin minä, aviomies. Ymmärrän toki, että hän on tuntenut heidät koko ikänsä, mutta minut vasta puoli vuosikymmentä, mutta silti priorisoisin itse hieman toisin.
Olenko pikkumainen?
Came here for school, graduated to the high life
EDIT: lisätty esimerkki.Vaola kirjoitti:Riippuu siitä, miten tuo ilmenee?killkill kirjoitti:Olenko pikkumainen?
Taustaa vielä sen verran, notta omilla vanhemmilla oli todella verisiä riitoja samasta aiheesta vielä kun yhdessä olivat. Faijalle veljet ja kotitila oli tärkeä vapaa-ajanviettopaikka, mutsi ei taas viihtynyt niiden kanssa yhtään.
Surkuhupaisaksi jutun tekee se, että mummon delattua kaksi muuta veljestä perheineen pelasi faijan perinnönjaossa todella härskisti paitsioon ja nyt välirikko on täydellinen.
Mä en siis luottaisi verisukulaisiinkaan pätkääkään. Oman perheen kanssa toki pidetään yhteyttä, mutta huomattavasti väljemmin kuin rouvalla. Sieltä soitellaankin suunnilleen joka toinen ilta.
Viimeksi muokannut killkill, 30.05.2008 12:45. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Monikaistaiset ympyrät voivat tosiaan olla toinen juttu.Herra Manala kirjoitti:Joo, normaalit yksikaistaiset liikenneympyrät varmastikin. Tuossa ympyrässä kun nyt menee kaksi rinnakkaista kaistaa koko ajan ja risteäviä, toisiaan ylittäviä kaistoja, kukaan ei tunnu osaavan ajaa siinä oikein. .NuoriDaavid kirjoitti:En kyseistä liikenneympyrää ole testannut, mutta yleisesti ottaen ne ovat jees.
Ympyrät tutkitusti vähentävät vakavia kolareita.
Miksei samantien otettaisi Swindonista mallia?NuoriDaavid kirjoitti:Monikaistaiset ympyrät voivat tosiaan olla toinen juttu.
NegaDuck kirjoitti:Miksei samantien otettaisi Swindonista mallia?NuoriDaavid kirjoitti:Monikaistaiset ympyrät voivat tosiaan olla toinen juttu.
Sorry offtopic, mut tää vaan jatkuvasti hämmästyttää mua.killkill kirjoitti: Mä en siis luottaisi verisukulaisiinkaan pätkääkään.
Siis jossen vois luottaa lähiverisukalaisiini (=veljeeni&äitiini), niin en kyllä tiedä mitenpäin olisin. Toki he eivät ole täydellisiä ihmisiä ja veljenkin kanssa on nyt se aika että pitäs bondata lapsuuden erimielisyyksien yli ja yrittää daily-communikaatiota ilman että kummatkin/jompikumpi polttaa hermojaan.
Blood in, blood out.
Niinhän sitä luulisi joo.Vihtahousu kirjoitti: Sorry offtopic, mut tää vaan jatkuvasti hämmästyttää mua.
Siis jossen vois luottaa lähiverisukalaisiini (=veljeeni&äitiini), niin en kyllä tiedä mitenpäin olisin.
Oman faijani sanoin: "Et voi tietää miltä tuntuu, kun oma veli pettää"
Yli 20 vuotta ovat olleet jo totaalisessa erossa..
En usko että niissäkään vakavia kolareita. Peltejä voi kyllä mennä uusiksi kun urpot kolaavat, mutta risteyskolarit lienevät astetta rajumpia kuin suurin piirtein samaan suuntaan ajavien autojen keskinäiset kilkkaukset.NuoriDaavid kirjoitti:Monikaistaiset ympyrät voivat tosiaan olla toinen juttu.Herra Manala kirjoitti:Joo, normaalit yksikaistaiset liikenneympyrät varmastikin. Tuossa ympyrässä kun nyt menee kaksi rinnakkaista kaistaa koko ajan ja risteäviä, toisiaan ylittäviä kaistoja, kukaan ei tunnu osaavan ajaa siinä oikein. .NuoriDaavid kirjoitti:En kyseistä liikenneympyrää ole testannut, mutta yleisesti ottaen ne ovat jees.
Ympyrät tutkitusti vähentävät vakavia kolareita.
Suomenojan liikenneympyrä on todellakin parasta mitä Espoon liikenteelle on tehty aikoihin. Muutamaankin paikkaan voisi ympätä samanlaisen.
Varsinkin raskaana ollessani välit vanhempiin olivat hyvin tiiviit - loppuvaiheessa tuli puhelu joka päivä. Muutenkin meillä on tiivis perhe, asutaan lähekkäin ja näin ollaan tekemisissäkin paljon.
Hankala sanoa tuohon Killerin esimerkkiin mitään. Eikö vaimolle olisi sopinut lykätä vierailulle lähtöä niin että mieskin olisi ehtinyt toipua ja mukaan? Toisaalta moni mies varmaan hurraisi ilosta siitä hyvästä, ettei tarvitse lähteä anoppilaan.
Hankala sanoa tuohon Killerin esimerkkiin mitään. Eikö vaimolle olisi sopinut lykätä vierailulle lähtöä niin että mieskin olisi ehtinyt toipua ja mukaan? Toisaalta moni mies varmaan hurraisi ilosta siitä hyvästä, ettei tarvitse lähteä anoppilaan.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
jooTix kirjoitti:En usko että niissäkään vakavia kolareita. Peltejä voi kyllä mennä uusiksi kun urpot kolaavat, mutta risteyskolarit lienevät astetta rajumpia kuin suurin piirtein samaan suuntaan ajavien autojen keskinäiset kilkkaukset.Monikaistaiset ympyrät voivat tosiaan olla toinen juttu.
Viimeksi muokannut NuoriDaavid, 30.05.2008 13:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Eihän se veri tarkoita että automaattisesti olisi luottamussuhde olemassa. Eikä veri automaattisesti tarkoita, että jos ihmissuhteet mättää, niin niissä kannattaa sinisilmäisesti loputtomasti roikkua kiinni. En minä esimerkiksi voinut koskaan luottaa isääni sentin vertaa. Tälläkin hetkellä minulle tärkeimmät ihmiset ovat muita kuin verisukulaisia. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Olen luonut uusia ihmissuhteita jotka koen tärkeämmäksi kuin suhteeni esimerkiksi äitiini tai siskooni.Vihtahousu kirjoitti:niin en kyllä tiedä mitenpäin olisin.
Näh, emmä tiedä. Jotenkin vain olin tulkitsevinani sun edellisestä viestistä negatiivisen sävyn liikenneympyröitä kohtaan, mutta saattoi olla myös yleinen ihmettely liikenneympyröiden purkamista kohtaan. Go figure. Bygones...masa kirjoitti:Ja mistähän tollasen päätelmän vedit?MGandhi kirjoitti: mutta oletko oikeasti valo-ohjattujen risteysten kannalla?
Ajattelen noin itsekin, mutta toisaalta tiedostan sen, että suurella osalla ei ole näin. Pelkkä sukulaisuus ei tee läheiseksi, vaan toimiva yhteys ja jaetut arvot, lojaalisuus ja epäitsekkyys.Vihtahousu kirjoitti:Siis jossen vois luottaa lähiverisukalaisiini (=veljeeni&äitiini), niin en kyllä tiedä mitenpäin olisin.
Ammatin puolesta tiedän, että perintötilanteet ovat hyvin tavallinen välien hajoittaja. Jopa silloin, kun tehdyt ratkaisut ovat järkeviä ja tarkoituksenmukaisia. Sitä mukaa kun ihmiset saavat omaa perhettä ja jälkikasvua, oman kasvuperheen merkitys tuppaa vähenemään ja ahneet puolisot ilmestyvät kuvioon.
Olenkin pyytänyt vanhempia pistämään kaiken haisemaan ennen kuin aika jättää, se on paras vaihtoehto kaikille osapuolille.
Mun mielestä taas pikkuympyröitä on ihan turha rakentaa. Jos rakennetaan liikenneympyrä, niin kyllä siinä pitää olla sitä kokoa sitten myöskin, että ihmiset ehtivät autoillaan väliin. Pienet liikenneympyrät ovat aikamoisia hazardipesiä eivätkä tarjoa hirveästi liikenteensujuvuusetua valo-ohjattuihin risteyksiin verrattuna.Vihtahousu kirjoitti:Pikkuympyrät on ihan jees, kunhan eivät vain ole ruuhkaisilla teillä, sit menee kaikki tiet tukkoon jos jono jatkuu ympyrään asti.
Minun mielestäni jonkun verran. Ihminen on prioriteettieläin. Jos oman vanhemman terveydentila on kuolemanportteja kolkutteleva, niin ei siinä paljoa aviomiehen flunssat mieltä paina. Kuolema kun on vähän perkeleesti pysyvämpää. En usko että naisellasi on tuossa tilanteessa hirveästi voimavaroja huomioida sun hieman horjunutta terveydentilaasi, vaan pikemminkin tarvitsee itse sitä tukea ja huomiota tällä hetkellä enemmän.killkill kirjoitti:Käytännön esimerkki: meidän piti lähteä anoppilaan jo keskiviikkona töiden jälkeen loppuviikoksi, mutta mä sairastuin. Kun seuraavana aamunakaan en ollut kunnossa, toinen vääntää melkein itkua että eikö hän pääsekään lähtemään. "Mene kaikin mokomin ja vie auto". Varmastikin veritulpasta toipuvan faijan voinnista on huoli, mutta olisin suonut että sairaalle aviomiehellekin vähän huomioita olisi löytynyt.
Lisäksi sellainen seikka, että syntymäkodista käytetään termiä "kotona", tai "kotiin". Mun mielestä koti on siellä mihin postikin tulee, eli himassa. En millään osaa mieltää faijan nykyisin yksin asumaa kämppää "kodiksi".
Olenko vaan pikkumainen?
Ja sanotaanhan sitä ihan yleisesti että "asuu vielä kotona", jos asuu vanhempiensa helmoissa, mistä tuo termin jääminen varmasti osittain tulee. Kyllä syntymä-/lapsuudenkodissa on monesti omalla tavallaan paljon enemmän "kotia" kuin jossain kasarmiasutuksessa.
Juuh, eihän se veri sitä suhdetta luotettavaksi automaattisesti tee, mutta parhaimmalle luottosuhteelle edellytykset mielestäni tulevat kotoa. Toki näin se ei ole kaikille eikä ole edes minulla täydellisesti koska faijaani mulla ei ole mitään suhdetta (his choice). Joskus teinimpänä yllätti juuri tuo luottamussuhteiden puute joissain perheissä, nykyään se tekee surulliseksi.Tix kirjoitti:Ajattelen noin itsekin, mutta toisaalta tiedostan sen, että suurella osalla ei ole näin. Pelkkä sukulaisuus ei tee läheiseksi, vaan toimiva yhteys ja jaetut arvot, lojaalisuus ja epäitsekkyys.Vihtahousu kirjoitti:Siis jossen vois luottaa lähiverisukalaisiini (=veljeeni&äitiini), niin en kyllä tiedä mitenpäin olisin.
Juu, etenkin kuin kyseisessä residenssissä vieraillessa minä putoan tärkeysjärjestyksessä jopa koirasta pykälää alemmas.Vaola kirjoitti:Toisaalta moni mies varmaan hurraisi ilosta siitä hyvästä, ettei tarvitse lähteä anoppilaan.
Kai tässä on vaan pohjimmiltaan kyse siitä, etten mä halua kokea jääväni toiseksi.