En malttanut olla katsomatta mitä sieltä tulee, kun en ole herkästä järkkyvää tyyppiä. Olen kyllä pitänyt "löydökseni" hienovaraisesti omana tietonani sen jälkeen. Sanotaan, että elämä on ihmeellinen.Geep kirjoitti:Pysykää pois sieltä aukolta miehet, vaikka kuinka kiinnostais!![]()
Mammailu
Came here for school, graduated to the high life
Täällä joutu mies vähän ylisuorittamaan kehujensa kera kuukaustolkulla, kyllä nainen on ihmeellinen...exPertti kirjoitti:En malttanut olla katsomatta mitä sieltä tulee, kun en ole herkästä järkkyvää tyyppiä. Olen kyllä pitänyt "löydökseni" hienovaraisesti omana tietonani sen jälkeen. Sanotaan, että elämä on ihmeellinen.Geep kirjoitti:Pysykää pois sieltä aukolta miehet, vaikka kuinka kiinnostais!![]()

Jätkä tais rakastua eilen porkkanaan (tähän mennessä sylkenyt kaiken perunasta päärynään pitkin leukoja) ja nyt se tossa hieroo kovalla porkkanalla kutiavia hampaitaan. Onneks sitä ei ite muista millasta tuskaa moinen hampaiden puhkeeminen voikaan olla, tuntuu aika rankalta touhulta! Ne putoomiset sit muistaakin, kerroin jo yön tunteina tarinoita aiheesta. Kuuntelijaa ei kiinnostanut.
Mut vatsa voi hyvin, räkää enää vähän, ens yönä aion nukkua tabujen voimalla koska oon ihan tod jo pahempi zombie ku ikinä (eli mies vahtikoon)...
Meillä miniporkkanaa on nakerrettu jo kuukausitolkulla ja se taitaa tosiaan helpottaa. Hampaita alkoi tulla nopeasti. Taitaa viisi jo olla ja kuolasta päätellen seuraava on puhkeamassa.Geep kirjoitti:Jätkä tais rakastua eilen porkkanaan (tähän mennessä sylkenyt kaiken perunasta päärynään pitkin leukoja) ja nyt se tossa hieroo kovalla porkkanalla kutiavia hampaitaan. Onneks sitä ei ite muista millasta tuskaa moinen hampaiden puhkeeminen voikaan olla, tuntuu aika rankalta touhulta! Ne putoomiset sit muistaakin, kerroin jo yön tunteina tarinoita aiheesta. Kuuntelijaa ei kiinnostanut.
Mut vatsa voi hyvin, räkää enää vähän, ens yönä aion nukkua tabujen voimalla koska oon ihan tod jo pahempi zombie ku ikinä (eli mies vahtikoon)...
Eilen illalla iltapuurolla hän teki kiellettyä juttua (käsi puurossa ruokalapussa) ja sanoin rauhallisesti ei ja otin käden pois. Liikutus tuli kun hän katsoi vetisin silmin alahuuli hieman mutrulla suoraan silmiin. Hän vetää alahuulen rullalle, kun alkaa itkettää mutta tällä kertaa ikäänkuin tuli olo, että hänellä oli jotakin sanottavaa muttei ihan vielä osaa sanoa. Ei hän ole vauva enää.
Came here for school, graduated to the high life
Liikuttavasti sanottu. Tänään itkustan taas kaikelle.exPertti kirjoitti:Hän vetää alahuulen rullalle, kun alkaa itkettää mutta tällä kertaa ikäänkuin tuli olo, että hänellä oli jotakin sanottavaa muttei ihan vielä osaa sanoa. Ei hän ole vauva enää.
Täällä molemmat penskat kotona. Ensimmäistä kertaa tyttö ei halunnut aamusta lähteä hoitoon, tarrautui vaan ovella isiä kaulasta ja kysyi voisiko jäädä hoitamaan veljeä kun äiti on väsynyt. Voi juku, ei 3+ ikäsen tarttis edes osata osua noin...
Nyt opettaa veljelle, ettei pistorasioiden suojuksia kannata yrittää repiä irti "kumisetä on insejjööri ja ne sellaset osaa turvata lapset sähköltä".

Siskon 4v soitti just mummolasta "askarreltiin eilen tarhassakin, mut mä sanoin kaikille että sun pahvit on parhaita".
Sen jälkeen tulikin n. 5 min epämääräistä höpinää koiranulkoilutuksesta jossa koira kakkasi OHI pusikon, ja sit se haukahti ja lintu lens tosi korkeelle ja sit ja sit ja sit.. Ihana kersa 


The great club outshines the individual, always and forever.
Kiitos.
n.4300g painava pojanjötkylä syntyi sitten kotona. Synnytyksen vauhtiin pääsy vei reilu 12h aikaa ja se sujui iloisella mielellä ja helpoin supistuksin, mutta kun puhkaistiin kalvot (ku ei meinannu ilman edetä), niin kunnon rytinä alkoi ja poika oli ulkona reilu kaksi tuntia siitä (ja jos olisi ollut samaa kokoa kuin esikoinen, eli 3,5kg, niin varmaan olisi mennyt alle tunti). Pojan päänympärys oli 38cm ja ponnistusvaihe kesti tunnin verran ja kyllä ponnistin lujaa ja mietin, että on se nyt kumma kun ei synny millään. Raukalla pää meni ihan suipoksi (ja aristi sitä muutaman päivän) ja mulle tuli toisen asteen repeämä. Koska vauvan tarjonnasta tuli epäselvyyttä, piti ponnistus hoitaa loppuun kuivalla maalla. Ihan oikein tuo kuitenkin tuli, oli vaan pää niin iso ja pitkäksi puristunut, että hämäsi kätilön täysin. Tens, amme, ilokaasu, hurja karjunta ja kiroilu auttoivat synnytystuskissa, mutta synnytyksen jälkeisiin tuskiin ei auttanut paljon mikään. Jälkisupistukset olivat melko lähellä samaa voimakkuutta kuin synnytyssupistuksetkin plus vielä uupunut kroppa, jolla niitä olisi pitänyt kestää (tää oli koko hommassa hirveintä, se jälkikipu, ku en ollu semmoseen edes varautunu). Verta vuosin vähän reilusti ja se veti heikoksi. Kotona oli hyvä olla. Jälkeenpäin en keksinyt mitään etuja mitä sairaala olisi voinut tähän synnytykseen tarjota, mutta paljon mahdollisia haittapuolia. No ehkä niillä olisi siellä jotain vahvempaa troppia ollut jälkisupistuksiin. Kätilö sanoi, ettei ikinä ole nähnyt kenelläkään niin kivuliaita jälkisupistuksia. Ja sillä tädillä on kyllä jo melkoisen pitkä työkokemus. Tavallaan helppo, tavallaan vaikea synnytys.
n.4300g painava pojanjötkylä syntyi sitten kotona. Synnytyksen vauhtiin pääsy vei reilu 12h aikaa ja se sujui iloisella mielellä ja helpoin supistuksin, mutta kun puhkaistiin kalvot (ku ei meinannu ilman edetä), niin kunnon rytinä alkoi ja poika oli ulkona reilu kaksi tuntia siitä (ja jos olisi ollut samaa kokoa kuin esikoinen, eli 3,5kg, niin varmaan olisi mennyt alle tunti). Pojan päänympärys oli 38cm ja ponnistusvaihe kesti tunnin verran ja kyllä ponnistin lujaa ja mietin, että on se nyt kumma kun ei synny millään. Raukalla pää meni ihan suipoksi (ja aristi sitä muutaman päivän) ja mulle tuli toisen asteen repeämä. Koska vauvan tarjonnasta tuli epäselvyyttä, piti ponnistus hoitaa loppuun kuivalla maalla. Ihan oikein tuo kuitenkin tuli, oli vaan pää niin iso ja pitkäksi puristunut, että hämäsi kätilön täysin. Tens, amme, ilokaasu, hurja karjunta ja kiroilu auttoivat synnytystuskissa, mutta synnytyksen jälkeisiin tuskiin ei auttanut paljon mikään. Jälkisupistukset olivat melko lähellä samaa voimakkuutta kuin synnytyssupistuksetkin plus vielä uupunut kroppa, jolla niitä olisi pitänyt kestää (tää oli koko hommassa hirveintä, se jälkikipu, ku en ollu semmoseen edes varautunu). Verta vuosin vähän reilusti ja se veti heikoksi. Kotona oli hyvä olla. Jälkeenpäin en keksinyt mitään etuja mitä sairaala olisi voinut tähän synnytykseen tarjota, mutta paljon mahdollisia haittapuolia. No ehkä niillä olisi siellä jotain vahvempaa troppia ollut jälkisupistuksiin. Kätilö sanoi, ettei ikinä ole nähnyt kenelläkään niin kivuliaita jälkisupistuksia. Ja sillä tädillä on kyllä jo melkoisen pitkä työkokemus. Tavallaan helppo, tavallaan vaikea synnytys.
Mä ainakin olin alkuraskaudesta tosi väsynyt, ja nukuin ihan sikana. Toinen kolmannes taas oli energistä aikaa. Kolmannella kolmanneksella ei niinkään nukuttanut niin paljoa, mutta mahan koko ja sen kanniskelu kyllä pisti voimille ja paljon. Ja sen johdosta ei saanut untakaan kovin pitkissä pätkissä, joten välillä tuli päivisinkin nukuttua useammat päikkärit.masa kirjoitti:Aika väsyneitä noi raskaana olevat naiset näemmä on.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Tää on aika dingdingding!- osastoaVaola kirjoitti:Mä ainakin olin alkuraskaudesta tosi väsynyt, ja nukuin ihan sikana. Toinen kolmannes taas oli energistä aikaa. Kolmannella kolmanneksella ei niinkään nukuttanut niin paljoa, mutta mahan koko ja sen kanniskelu kyllä pisti voimille ja paljon. Ja sen johdosta ei saanut untakaan kovin pitkissä pätkissä, joten välillä tuli päivisinkin nukuttua useammat päikkärit.masa kirjoitti:Aika väsyneitä noi raskaana olevat naiset näemmä on.

The great club outshines the individual, always and forever.
Nyt oli pissanäytteessä proteiinit (valkuaiset) koholla - joten huomenna pitää viedä aamupissa labraan
Verenpaineet ja turvotus kuitenkin ok, eli terkka oli sitä mieltä että raskausmyrkytystä se ei luultavimmin ole. Toivotaan ettei..
Muuten kaikki ok - nyt mennään kohdunpohjan koon puolesta jo keskikäyrillä, eli hypätty alas sieltä yläkäyrien yläpuolelta. Pääkin kiinnittynyt, nyt vaan odotetaan

Muuten kaikki ok - nyt mennään kohdunpohjan koon puolesta jo keskikäyrillä, eli hypätty alas sieltä yläkäyrien yläpuolelta. Pääkin kiinnittynyt, nyt vaan odotetaan

The great club outshines the individual, always and forever.
Joko Elpalla kohta on H-hetki? En jaksa (uskalla) lukea ihan koko ketjua. Meillä töissä duunista on poistuneet elokuussa synnyttävät, kukaan ei jaksa enää mahansa kanssa kyykkiä, kumarrella ja nostella. Ihmeellistä asennetta osalla työkavereita kun tästä syystä raskaimpia potilaita piti jakaa meille muille. Tuli todella herkästi kommenttia siitä miten raskaus ei ole sairaus ja kuitenkin toisaalta noottia miten pitää jäädä sairaslomalle ellei jaksa töitä tehdä. Naisten välinen solidaarisuus...
Elämä kantaa, jos sen antaa
Oikeassa oletMelnais kirjoitti:Joko Elpalla kohta on H-hetki? En jaksa (uskalla) lukea ihan koko ketjua. Meillä töissä duunista on poistuneet elokuussa synnyttävät, kukaan ei jaksa enää mahansa kanssa kyykkiä, kumarrella ja nostella. Ihmeellistä asennetta osalla työkavereita kun tästä syystä raskaimpia potilaita piti jakaa meille muille. Tuli todella herkästi kommenttia siitä miten raskaus ei ole sairaus ja kuitenkin toisaalta noottia miten pitää jäädä sairaslomalle ellei jaksa töitä tehdä. Naisten välinen solidaarisuus...

Vaikkei tuo raskaus ole sairaus, niin monilla tää pelkkä vatsan kantaminen rasittaa jo selkää sen verran ettei sängystä meinaa ylös päästä. Mulla onneksi moinen ongelma on ilmennyt vasta viime viikolla, pidemmät kävelylenkit rasittaa selkää- ei onneksi vammauta täysin. Onhan noita monia muita vammoja, varsinkin nuilla uudelleensynnyttäjillä (esim. supistelu liian aikaisin) jotka vaikeuttaa raskaampia hommia. Tää on vähän niitä juttuja, että jos ei ole itse koskaan raskaana ollut, olotilaa on hirmu vaikea käsittää. Vähän sama kun jos ei ole omaa lasta jne. provoaiheet

Tänään neuvola! Joka viikko siellä pitää "juosta"... eipä tuo uutisia voi kertoa, mittailee, punnitsee ja kyselee vointia.
The great club outshines the individual, always and forever.
Neuvolassa toissapäivänä kaikki täysin normaalisti.
Harmittaa nyt vähän kun ei tiedä kumpaa sukupuolta edustava nyytti sieltä on tulossa - unisex- värit on kivoja, mutta ei noita ruskea-keltainen-vihreä- sekoituksia viitsi kaikkeen soveltaa.
Tänään siis raskausviikot 39+2. Voiskohan se alkaa tulla jo, on ainakin tarpeeksi iso (arvio 3,4kg tiistaina). Kaksi kuppikokoa jo kasvanut nää.. kyl te tiiätte. Paljonkohan vielä
Harjoitussupistuksia ajoittain, ei mitään kipeetä mihinkään suuntaan ja yötkin menee suht hyvin parilla vessapyrähdyksellä. Nyt rupee lähinnä vaan vituttaamaan tää kotonaolo ja odotus. Yritän käydä lenkillä päivittäin ja keksiä jotain tekemistä, mutta mun seurakin on varmaan jo vittumaista kun ei päässä liiku YHTÄÄN MIKÄÄN. Argh - tuskastus. EIköhän tää tästä sit joskus..
Harmittaa nyt vähän kun ei tiedä kumpaa sukupuolta edustava nyytti sieltä on tulossa - unisex- värit on kivoja, mutta ei noita ruskea-keltainen-vihreä- sekoituksia viitsi kaikkeen soveltaa.
Tänään siis raskausviikot 39+2. Voiskohan se alkaa tulla jo, on ainakin tarpeeksi iso (arvio 3,4kg tiistaina). Kaksi kuppikokoa jo kasvanut nää.. kyl te tiiätte. Paljonkohan vielä

Harjoitussupistuksia ajoittain, ei mitään kipeetä mihinkään suuntaan ja yötkin menee suht hyvin parilla vessapyrähdyksellä. Nyt rupee lähinnä vaan vituttaamaan tää kotonaolo ja odotus. Yritän käydä lenkillä päivittäin ja keksiä jotain tekemistä, mutta mun seurakin on varmaan jo vittumaista kun ei päässä liiku YHTÄÄN MIKÄÄN. Argh - tuskastus. EIköhän tää tästä sit joskus..
The great club outshines the individual, always and forever.
Vajaat 3 viikkoa synnytyksestä ja loppuraskaudessa ihan pikkujutulta tuntunut väistämättä edessä oleva hampaan korjaus (ei tuu olen ihan helppo homma) pelottaa taas niin maan perkeleesti!Elppis kirjoitti:ei päässä liiku YHTÄÄN MIKÄÄN. Argh - tuskastus. EIköhän tää tästä sit joskus..
Ihanaa olla taas normaali minä!
Tai, no... ei nyt hammaslääkäripelon suhteen, mutta muutoin kyllä.