Tix kirjoitti:En. Todistetusti missään päin maailmaa vankeusrangaistuksilla ei ole saavutettu riittävää murhien erityis- tai yleisestävyyttä. Jos Singaporea käyttää esimerkkinä, kuolemantuomio toimii. Jos Yhdysvaltoja käyttää esimerkkinä, se ei toimi, mutta Yhdysvaltojen ongelmat liittyvät enemmän päihde- ja sosiaalipolitiikan ongelmiin ja vapaisiin aseiden saamiseen kuin rangaistusjärjestelmään.
Vastaa "halutun tason" kysymykseen kahdella eri tasolla, noin teoriassa:
Mikä on mielestäsi hyväksyttävä henkirikosten vuoksi menetettyjen ihmishenkien määrä? Montako henkirikosta per miljoona ihmistä on hyväksyttävä taso vuodessa?
Entä mikä olisi mielestäsi oikeudenmukainen seuraus siitä, jos joku tappaa vaimosi tai lapsesi? Mitä seurauksia haluaisit tekijälle koituvan?
On hieman pöyristyttävää, että näitä pösilöitä löytyy näköjään myös lakimiesten keskuudesta. Mutta no, minkäs teet?
Kun olet selvästikin niin perehtynyt kriminologiaan, voisit ehkä saman tien sitten selittää, miksi henkirikoksiin ja seksirikoksiin syyllistyneillä on selvästi alhaisempi uusimistodennäköisyys kuin esimerkiksi varkailla tai huumerikollisilla. Jos kerran tappajia ja raiskaajiakin, miksei saman tien tapettaisi muitakin rikollisia? Tai katkottaisi varkailta käsiä, kuten joissakin islaminuskoisissa maissa tehdään? Ylipäätään tuntuu vähän kummalliselta teloittaa ihmisiä, jotka ovat keskimäärin varsin harmitonta väkeä ja joiden kohdalla todennäköisyys palata vankilaan on melko pieni.
Toinen kysymys tietysti on, miksei kuolemanrangaistuksen käyttöönotolla ole havaittu olevan minkäänlaista vaikutusta rikollisuuden määrään Yhdysvalloissa, jossa sitä on laajalti kokeiltu. Myöskään osavaltioiden väliset vertailut eivät tue ajatusta, että rikollisuuden määrään voitaisiin vaikuttaa teloittamisella tai teloittamatta jättämisellä.
Kolmas kysymys on se, miksi kannatat kovempia rangaistuksia tilanteessa, jossa henkirikollisuus on trendinomaisessa laskussa ja on ollut sitä viimeiset kolme vuosikymmentä, jolloin rangaistuskäytäntö on lieventynyt ja vankilat tyhjentyneet. Ihan kuin tämä kriminaalipolitiikka näyttäisi toimivan? Ajatteles sellaista mahdollisuutta, että nämä kukkahattutädit ja maripaitasedät olisivat olleetkin ihan oikeassa ajatuksineen. Alkaako suututtaa?
Neljäs kysymys on, miten kukaan voi pitää perusteena kostonhimolle jotain kummallista geneettistä perustelua. Muistelen tämän saman hahmon näet propagoineen toisaalla pidättymistä muista himoista ihan muilla perusteluilla. Vaikken tästä tietysti ymmärrä paljoakaan, voisin kuvitella, että kaverien naisten kiksauttelu olisi geenieni kannalta varsin mainio idea. Ilmeisesti kostonhimo on jotenkin ylevämpää kuin lihanhimo?
Tämä spekuloiminen läheisten tappamisella on tietysti halpahintaista propagandaa. Omalta osaltani en osaa sanoa, millaisia tuntemuksia moinen aiheuttaisi, ja tämä varmaan riippuisi tilanteesta. Nyt kun asiaa ajattelen, mieleeni ei muistu oikein ensimmäistäkään tilannetta, jossa murhamiehenä olisi ollut joku tuntematon sosiopaatti - Suomessa kun henkirikokset tapahtuvat useimmiten tuttujen kesken ja miltei aina humalassa. Sosiopaatille kannattaisin pakkohoitoa, känniläiselle varmaan sopivan kokoista kakkua, mutta etupäässä luulisin olevani surullinen tapahtuneesta. Kuten joku fiksumpi ääni tiesikin kertoa, emme ole enää neanderthalilaisia.
