Duckzilla kirjoitti:nexie kirjoitti:Selkärangattomat nyhveröt taas luulevat, että ainoa vaihtoehto myötäilevälle nössöydelle on jokin inkarnaatio itsekkääksi ja epäempaattiseksi pissapääksi... Ei näin, sano.
Minä taas luulen etten ole edes varma onko minulla selkäranka vai ei. Periaatteessa minun pitäisi kai olettaa että minulla sellainen on, mutta koska homma ei vaan ole tähän asti oikein toiminut, niin pakostakin kuvittelen ettei minulla ole selkärankaa.
Toisaalta, selkärankaisuuskin saa erilaisia muotoja kontekstista riippuen. Huomaan itsekin olevani hyvin erilainen eri ihmisten seurassa. Minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa puolustaa kantaani, olipa foorumi sitten mikä vain; mutta toisaalta, tilanteessa, jossa minulla ei ole voimakkaita preferenssejä suuntaan tai toiseen, on turha lähteä kiistelemään asiasta vain osoittaakseen omaavansa omaa tahtoa. Ihmisillä on erilainen sietofunktio, ja sitä on syytä kunnioittaa. Olen itse uskoakseni hyvinkin joustava varsin pitkälle, mutta kun tietty piste ylitetään, jousto loppuu kuin seinään. Tätä voi sitten tulkita tilanteesta riippuen eri tavoin.
Kysymys on ehkä paremminkin itsekunnioituksesta. Se on kuitenkin vielä hankalammin todennettavissa kuin selkärankaisuus tai sen puute, sanoisin, ja sitä voi olla yhtäällä samalla, kun sitä puuttuu toisaalla. Ihminen voi esimerkiksi kunnioittaa itseään ammatillisesti, vaikkei hänen itsekunnioituksensa laita vaikkapa ihmissuhteissa olisikaan ihan kohdallaan. Vaikka epävarmuus yhtäällä saattaa lietsoa epävarmuutta toisaalla, voi myös käydä vastoinpäinkin, toisin sanoen, että vahvuus yhtäällä parantaa itsekunnioitusta yleisemminkin. Onnistuminen jossakin lisää luottamusta omiin kykyihin, ja siksipä en olisikaan ylen määrin huolestunut nuoruuden angsteista. Asioilla on näet taipumus järjestyä.
Asia selvä. 
