Zeb kirjoitti:Sen sijaan, että yritettäisiin katsoa mikä yhteiskunnassa mättää kun ei uskalla iltaisin yksin liikkua vaikkapa keskustassa, niin marmatetaan tyyliin, että mitäs liikuit siellä, katto nyt miten kävi, kyllä sun olisi pitänyt tietää!
Katsotaanpas, mikä yhteiskunnassa mättää... No se, että on niin helppoa unohtaa, että yhteiskunta ei ole mitään muuta kuin sen sisältämät yksilöt. Asioille ei voi tehdä mitään, jos unohtaa, että jokaisen nyrkiniskun takana on vain yksi ihminen, joka päättää lyödä.
Tässä tulee kieltämättä kiusaus kertoa eräs tapaus teiniajoiltani, vaikka se hävettääkin minua, koska olin samalla sekä uhri että osasyyllinen. Mutta kerron silti, koska siinä kävi hyvin selvästi ilmi, mikä yhteiskunnassa mättää, ja miksi sitä ei voi korjata.
Olin 15-vuotias, kaupungilla kävelemässä kohti linja-autoasemaa ja melko kunnolla juovuksissa. No, kas kummaa, eräs auto sitten pysähtyi kohdallani, ja noin kolmekymppinen komea mies kalliissa maasturissa tarjosi kyytiä. Minä menin kyytiin, sanoen kuskille: "Vähäks mä oon tyhmä ku tuun kyytiin, vaikka äiti on kieltänyt." Mies meni kieltämättä vähän kiusaantuneen näköiseksi, mutta toipui sitten, ja nopeasti kävi selväksi, että ensiarvioni tilanteesta oli täysin oikea.
Onnekseni mies kyllä päätti ajaa minut kotiin, eli kyse oli hänen näkökulmastaan lähinnä kai jonkinlaisesta kyytimaksusta. Minä sitten hieman jo säikähtäneenä, mutta silti uteliaana, kysyin, että miksi ihmeessä hänenlaisensa hyvännäköinen ja varakas mies metsästää kännissä olevia pikkutyttöjä kaupungilta. Hän siihen, että kun hänellä on niin pitkät työpäivät ja vaativa työ, niin aikaa seurustelulle ei juurikaan jää, ja aikuisilla naisilla on niin pirusti kaikenlaisia vaatimuksia, ettei se vaihtoehto muutenkaan erityisemmin kiinnosta. Tämä on vain niin paljon helpompaa. Minä siihen, että kuvittelisin ainakin, että vaikka tämä helpompaa olisikin, niin täytyy sen myös olla tylsempää. Kännisiä tenavia autossa, kun itse on selvinpäin. "Kaikkea ei voi saada", oli miehen lakoninen toteamus.
Siinä vaiheessa kun olimme "perillä", varmuuden vuoksi neuvoin kuskin toiselle kadulle lähellä kotia, ja oli varsinaisen maksun aika, olin jo ehtinyt selittää miehelle elämäntilanteeni, miksi olin liikkeellä yksin, ja suunnilleen kaiken muunkin elämästäni, alkoi hän empiä. Mitä ilmeisimmin en enää ollutkaan kuka tahansa känninen teinityttö, vaan ihan oikea ihminen. Kun sanoin, etten missään tapauksessa ollut valmis sellaiseen maksuun, kysyi hän minulta josko haluaisin hänen puhelinnumeronsa. En halunnut. Ja tässä vaiheessa voi tietenkin miettiä, että oliko uhri se kännissä ollut 15-vuotias tyttö vai ilmaisen kyydin tarjonnut kolmekymppinen mies...
Tässä tapauksessa yhteiskunnan ongelma taisi olla se, että velvollisuuksien takia ei jää aikaa elämiselle ja muille ihmisille, mutta ongelma lienee eri esimerkiksi työttömän kännipäissään raiskaavan kohdalla.
