prosessi kirjoitti:
Ihan pakko vielä vähän palata aiheeseen, kun alkoi naurattaa ajatus siitä, että minun pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, että en aloittanut punttisalitreenejä alle yhden vuoden ikäisenä, kuten en myöskään muistaakseni itse kovin tarkkaan silloin vielä ollut ruokavalioihinkaan perehtynyt. Olin kyllä erittäin laiha, mutta eipä auttanut.
Mukava huomata, että olet mielessäsi pyöritellyt asiaa. Silloin on aina pieni mahdollisuus, että huomaakin yllättäen jossain parantamisen varaa.
Nyt minä annan sinulle lisää pohtimisen aihetta. Oikeastaan se syy miksi aikaisemmin kyselin syömisistäsi ja liikkumisesta. Mitään järkeviä vastauksia en saanut, joten jätän kokonaan huomiotta.
Se kuitenkin paistoi auttamatta rivien välistä, että sinä et liiku käytännöllisesti katsoen ollenkaan. Älä missään tapauksessa erehdy pitämään elukoitten hoitamista eli käytännössä paskan mättöä, veden kantamista tai ruokkimista hyötyliikuntana. Se ei ole mitään liikuntaa. Se on kulkemista paikasta A paikkaan B. Möyrimistä huonoissa työasennoissa, samoja liikeratoja toistaen päivästä toiseen. Se ei kasvata kuntoa, ei laihduta, eikä vahvista lihaksistoa tasapuolisesti.
Sitten pääsemmekin itse aiheeseen, johon kysymykseni ruokailustasi osaltaan liittyi. Saatko sinä syödystä ruuasta riittävästi kroppasi ja mielesi kasassa pitäviä rakennuspalikoita. Esim. vitamiinit ovat erityisen tärkeässä osassa pitkään sairastaneilla ja yhtälailla paljon liikuntaa harrastavilla ihmisillä. Tarve on moninkertainen normaali tilanteeseen verrattuna.
Otetaan nyt esimerkkinä B-ryhmän vitamiinit, joista lähes jokainen vaikuttaa ihmisen mieleen ja aiheuttaa mm. masennusta, kun puutosta on jatkunut riittävän pitkään.
Olet kyllä varmasti ottanut asioista selvää ja sinut on testattu mahdollisten tuntuvien puutosten huomaamiseksi. Onhan?
Siitä nyt ei vain pääse mihinkään, että ihminen on juuri sitä mitä hän syö!