Jätetty
Jätetty
Itkettää. Sattuu, sattuu, sattuu... Miksi toinen ei rakastakaan? Minä rakastan häntä niin paljon. Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan - vaikea ihminen kun olen, mutta minä yritin, todella yritin. Mitä tehdä? Minne mennä? Mitä nyt? Edellisen suhteen loputtua hukutin suruni pulloon ja irtosuhteisiin - se ei johtanut mihinkään, satutin itseäni vain lisää. Miten kaikki ihana voi yhtäkkiä kääntyä loputtomaksi suruksi ja epätoivoksi? Aika parantaa haavat sanotaan, mutta miten selvitä tästä hetkestä? Miten selvitä tulevasta viikosta, kuukaudesta, vuodesta? En jaksa. Miten voin alkaa taas uskoa parempaan huomiseen?
Onko sinulla ystäviä tai läheisiä, joiden luoksi voisit mennä? Älä jää yksin, silloin kipu tuntuu kaikkein pahimmalta. Mutta älä myöskään yritä kovettaa itseäsi, vaan itke kaikki tuska rauhassa pois... Älä myöskään hukuta tällä kertaa surua pulloon, se vain pahentaa kaikkea, sen voin sanoa. Kuulostaa niin kliseiseltä, mutta yritä elää päivä kerrallaan, tulee vielä päivä, jolloin tajuat, että olosi tuntuu jo paljon paremmalta. Älä katso liikaa eteenpäin, se vain masentaa lisää. Ainoa tapa selvitä on päättäväisesti jatkaa päivä kerrallaan eteenpäin. Kaikki tämä kuulostaa varmaan laihalta lohdulta, mutta yritä löytää iloa kevään tulosta, auringosta, kaikista pienistä asioista... Alussa niistä ei löydä iloa, mutta jossain vaiheessa huomaa hymyilevänsä mitä pienimmillekin asioille. Pidä elämästä kiinni, älä hylkää itseäsi.
näille. "Lohdutussuhteisiin" ei myöskään kannata hakeutua, se on vain ongelman siirtämistä.ElanorRaven kirjoitti:Onko sinulla ystäviä tai läheisiä, joiden luoksi voisit mennä? Älä jää yksin, silloin kipu tuntuu kaikkein pahimmalta. Mutta älä myöskään yritä kovettaa itseäsi, vaan itke kaikki tuska rauhassa pois... Älä myöskään hukuta tällä kertaa surua pulloon, se vain pahentaa kaikkea, sen voin sanoa. Pidä elämästä kiinni, älä hylkää itseäsi.
Vaikka heti eron jälkeen tältä tuntuisikin, se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ehkä kumppanisi ei vain ollut "sinun tyyppisesi".Pisara kirjoitti: Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan
Jahka pääset erosta yli ja pääset sinuiksi itsesi kanssa, niin kyllä Se Oikeakin vielä vastaan tulee.
Re: Jätetty
Ei se voikaan mihinkään johtaa, nimittäin ensin on käytävä nykyinen suru läpi ennen kuin voi etsiä seuraavaa!! Nimittäin jos et ole käynyt sitä vanhaa surua pois, niin et voi olla onnellinen ja jos et ole onnellinen niin se näkyy siinä seuraavassa suhteessa. Ja se toinen suhde ei voi tuoda sitä onnellisuutta, vaan se onneliisuus pitää ehdottomasti löytää ITSESTÄÄN, siis toisesta sitä ei löydä (harhaa), koska se toinen voi vain täydentää sitä onnellisuutta.Pisara kirjoitti: Edellisen suhteen loputtua hukutin suruni pulloon ja irtosuhteisiin - se ei johtanut mihinkään,
Jos todella haluat tulla onnelliseksi ja varsinkin vahvemmaksi yms joka vaikuttaa omaan jokapäiväiseen elämään, niin suosittelen että ensiksi käyt sen ensimmäisen keisin läpi ja sit sen toisen ja siinä vaiheessa olet tarpeeksi vahva aloittamaan uutta suhdetta kun sinulla ei ole enää tarvetta käydä ja muistella niitä vanhoja suhteita silleen ahdasmielisesti.
Ja keväisen auringon säteet tuovat aina uutta toivoa tulevasta ja kohta jo huomaat kuinka elämä lopulta voittaa.
Voimia.
Ollaan vaan ja nautitaan
No tottakai mäkin tunteilen ja kelaa nyt sitä et jos en osaisi myös tunnepuolta hoitaa ja niin hyvin kun sen nyt osaan, niin mitä luulet että saisinko sitä piparia niin paljon kuin nyt vaan haluan heh.sinkkumatti kirjoitti:Uh. Jouden tunteilee. Mutta sori. Nämä sanat pudottivat:
Edit. Sika vaihto het sigunsa. Häpee.Ja keväisen auringon säteet tuovat aina uutta toivoa tulevasta ja kohta jo huomaat kuinka elämä lopulta voittaa.
Voimia.
_________________
Narttu huuda mun nimee, niin saat hekumaniaa.
Ja kait mä nyt vaihdoin koska ollaan tällasilla vesillä ja junou vanha Kluuvipuiston runkkari.
Ollaan vaan ja nautitaan
No keks keks, lue vaix yllä..ai mitä no sitä fakin tunneryöppyä..ja nt ku päästiin tunteisiin niin voisin vähän heittää uutta settiä semmosta että olen ollut saman daamin kanssa kohta 5 vko, enkä ole edes ketään muuta katellutkaan joten siitä sitä vois väbä uutta repii..ai mitä no vaiksit sitä uutta piparia että kuinka se maistuukin niin fressille njams.sinkkumatti kirjoitti:Ei vittu sun kanssas. Keksitkö sä koskaan mitään uutta?jouden-za kirjoitti:Kluuvipuiston
Ollaan vaan ja nautitaan
En usko että olet niin vaikea ihminen kuin luulet. Suhteesta puhuttaessa kyseessä on aina kahden ihmisen yhdistelmä, joka muuttaa molempien osapuolien käytöstä. Yhden kanssa sama ihminen voi olla vaikea, toisen kanssa taas mielettömän helppo. Onnellisessa suhteessa ihminen pitää sen toisen osapuolen lisäksi myös itsestään sellaisena kuin on. Jos toinen pitää sinua mielenkiintoisena, rentona ja vauhdikkaana, sinä itsekin osaat pitää itsestäsi, jos taas toinen näkee sinut levottomana, aikaansaamattomana ja tylsänä, et itsekään kykene pitämään itsestäsi. Ja silti nuo molemmat vaihtoehdot sopivat samaan ihmiseen.Pisara kirjoitti:Miksi toinen ei rakastakaan? Minä rakastan häntä niin paljon. Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan - vaikea ihminen kun olen, mutta minä yritin, todella yritin.
Tämä on seikkailun alku. Tee lista kaikista niistä asioista, jotka haluaisit tehdä. Sitten tee toinen lista niistä asioista, jotka estävät sinua tekemästä noita asioita. Sen jälkeen totea, että esteet ovatkin vain hidasteita, ja keksi miten ne voisi kiertää. Sen jälkeen toteuta unelmasi. Siinä seikkailun aikana löydät varmasti ihmisen, joka haluaa osallistua juuri sinun seikkailuusi ja joka keksii jännittäviä sivupolkuja ja uusia päämääriä.Pisara kirjoitti:Mitä tehdä? Minne mennä? Mitä nyt?
Ei parempaan huomiseen kannata uskoa, sillä se tulee vain jos itse tekee siitä paremman. Päätä, että "siihen asti ainakin selviän, että saan tehtyä *** asian". Sen jälkeen valitse toinen asia ja pakota itsesi selviämään siihen asti. Jatka samalla tavalla, kunnes yllättäen huomaat, että olet selvinnyt niin pitkälle, että elämä taas alkaa hymyillä.Pisara kirjoitti:Aika parantaa haavat sanotaan, mutta miten selvitä tästä hetkestä? Miten selvitä tulevasta viikosta, kuukaudesta, vuodesta? En jaksa. Miten voin alkaa taas uskoa parempaan huomiseen?
- Lucky Luciano
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 315
- Liittynyt: 17.08.2005 20:57
- Paikkakunta: Helsinki
Oma tapani selviytyä on kai väärä, mutta jotenkinhan on aina edettävä. Pyrin rationaalisesti ylläpitämään kovapintaista asennetta, jotta en kokisi olevani tunteva yksilö. Pidän tärkeänä rakentavana voimana myös kunniantuntoni säilyttämistä, mikä käytännössä ilmenee siten, etten puhu huolistani tai ongelmistani kenellekään.
Itselleni oman ihanneminäni säilyttäminen ja sen korostaminen on keskeisin tapa pysyä kasassa missä tahansa vaikeassa tilanteessa. Surullista tai ei, mutta se toimii.
Voimia Pisaralle.
Itselleni oman ihanneminäni säilyttäminen ja sen korostaminen on keskeisin tapa pysyä kasassa missä tahansa vaikeassa tilanteessa. Surullista tai ei, mutta se toimii.
Voimia Pisaralle.
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it." -J.R. Ewing
Valitettavasti oikotietä erosta toipumiseen ei ole.
Puhu, itke, sure ja käy asiaa läpi. Kyllä sinusta vielä ehjä ihminen tulee. Kehottaisin myös hakeutumaan ystävien ja kavereiden seuraan, usein se että asiasta pystyy puhumaan helpottaa edes hieman ja auttaa eteenpäin.
Keskity jaksamaan pieni hetki kerrallaan ja pidä itsestäsi huolta.
*hali*
Puhu, itke, sure ja käy asiaa läpi. Kyllä sinusta vielä ehjä ihminen tulee. Kehottaisin myös hakeutumaan ystävien ja kavereiden seuraan, usein se että asiasta pystyy puhumaan helpottaa edes hieman ja auttaa eteenpäin.
Keskity jaksamaan pieni hetki kerrallaan ja pidä itsestäsi huolta.
*hali*
Tässä osoitteessa todellista vahvuutta on oman itsensä ilmentäminen niille jotka välittävät. Ei niitä ongelmia puhumalla selvitetä, mutta kun pahan sanan sanoo ääneen se ei enää mörköile taustoilla.Lucky Luciano kirjoitti:Pidän tärkeänä rakentavana voimana myös kunniantuntoni säilyttämistä, mikä käytännössä ilmenee siten, etten puhu huolistani tai ongelmistani kenellekään.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Re: Jätetty
Jos ja kun pystyt, pyri keskustelemaan toisen kanssa syistä miksi rakkaus loppui. Jos uskot että hän arvostaa sinua edelleen, hän kertoo kyllä todelliset syyt. Kuuntele silloin avoimesti ja vastaanottaen. Yleensä ihmiset eivät jätä omaa pahuuttaan tai ilkeyttään, vaan omien itseään ja suhdetta vaivaavien pelkojensa takia. Meistä kaikkia voi rakastaa, kunhan annamme toisen rakastaa emmekä tee siitä mahdotonta toiselle.Pisara kirjoitti:Miksi toinen ei rakastakaan? Minä rakastan häntä niin paljon. Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan - vaikea ihminen kun olen, mutta minä yritin, todella yritin.
Kuten varmasti ymmärrät, pysyttele visusti erossa laastarisuhteista kun käsittelet asioita suruaikanasi, vaikka kuinka tekisi mieli osoittaa itselleen että saa edes jonkun välittämään itsestään. Muista yleensäkin, ettei parisuhteen ole tarkoitus olla mikään parannuskeino mieltä vaivaaviin ongelmiin, se voi vain pahentaa asioita entisestään. Omat ongelmat kannattaa ensin yrittää selvittää perinpohjin ennen parisuhteeseen ryhtymistä. Mieti mielessäsi, oliko näin ennen edelliseen suhteeseen ryhtymistäsi. Olen itse ollut suhteessa jossa toinen asettaa oman hyvinvointinsa ja ongelmiensa ratkaisemisen suurimmaksi osaksi minun harteilleni, ja se tekee suhteesta stressaavan ja kuluttavan molemmille.
Näiden yksinkertaisten itsestäänselvyyksien jälkeen en voi muuta enää sanoa kuin että etsiydy ystävien pariin, ja yritä jaksaa.
Kiitos kaikille neuvoista. En vain tunnu jaksavan. Ties monettako yötä valvon itkien. Ei tästä tule mitään. Kuinka voin ikinä siirtyä eteenpäin? Kuinka voin lakata rakastamasta? Juteltiin syyt läpi. Hänellä vain ei ole tunteita minua kohtaan enää jos on koskaan ollutkaan - ei rakkautta ainakaan. Ja minä hölmö annoin itseni rakastua. Rakkaus on sokea - luulin, että kaikki on hyvin. Loppu tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tai tauoksi hän sitä kutsuu - ei kuulemma kannata kuitenkaan henkeään pidätellen odotella. Silti kai vielä toivon - josko sittenkin...
Niinpä Pisara, lykkyä pyttyyn. Tämä tuntuu nyt helvetin suurelta klisheeltä, mutta aika tosiaan parantaa haavat.
Olen samassa tilanteessa, mutta en ole vaipunut epätoivon alhoon. Tämä johtuu siitä, että en tehnyt rakkaussuhteesta elämäni ainoaa keskipistettä, vaan olen hoitanut elämässäni kaikkia osa-alueita tasapainoisesti. Vaikka rakkaus pettää, jää jäljelle terveys ja hyvä kunto, mukava työ ja toimeentulo, rakkaat ystävät ja perhe sekä harrastukset. Suhteen takia en laiminlyönyt näitä elämäni tukipilareita, vaan otin rakkauden siihen lisäksi elämääni rikastavana tekijänä.
Elämässä on niin paljon kaunista ja hyvää. Eilen olin iltakävelyllä keskustassa ja pysähdyin Espalla Galleria Kaj Forsblomin ikkunan eteen ja näin mielettömän upeita Marjatta Tapiolan maalauksia, joissa hehkuivat värit ja elämä... kertakaikkiaan upeaa erotiikkaa. Pakko mennä niitä ihailemaan vielä ihan paikanpäälle, sillä ne lohduttivat minua kummasti. Elämä voittaa ja sen värit liikkuvat sinisestä punaiseen....
Olen samassa tilanteessa, mutta en ole vaipunut epätoivon alhoon. Tämä johtuu siitä, että en tehnyt rakkaussuhteesta elämäni ainoaa keskipistettä, vaan olen hoitanut elämässäni kaikkia osa-alueita tasapainoisesti. Vaikka rakkaus pettää, jää jäljelle terveys ja hyvä kunto, mukava työ ja toimeentulo, rakkaat ystävät ja perhe sekä harrastukset. Suhteen takia en laiminlyönyt näitä elämäni tukipilareita, vaan otin rakkauden siihen lisäksi elämääni rikastavana tekijänä.
Elämässä on niin paljon kaunista ja hyvää. Eilen olin iltakävelyllä keskustassa ja pysähdyin Espalla Galleria Kaj Forsblomin ikkunan eteen ja näin mielettömän upeita Marjatta Tapiolan maalauksia, joissa hehkuivat värit ja elämä... kertakaikkiaan upeaa erotiikkaa. Pakko mennä niitä ihailemaan vielä ihan paikanpäälle, sillä ne lohduttivat minua kummasti. Elämä voittaa ja sen värit liikkuvat sinisestä punaiseen....
Totta tässä kirjoitettiin. On vain käytävä läpi tuo erontuska ja mitään muutaa keinoa siihen ei ole kuin hammasta purren ja itkien tuoda tuska ulos. Aika parantaa hiljalleen haavat ja kun tämä surutyö on tehty, pitää se jättää taakseen loppullisesti ja aloitettava uusi elämä, puhtaalta pöydältä.killkill kirjoitti: Pisaralle tiedoksi, että sellaista suhdetta ei olekaan, jonka loppumisesta ei toivu. Aikaa se vaatii, vähän itkeskelyä ja itsetutkisteluakin ehkä - mutta elämä jatkuu. Kaikkien kliseiden äiti, mutta totta.
Jos yhtään sua lohduttaa niin itse kävin ihan samanlaisen helvetillisen eron tuskan läpi 5 vuotta sitten ja toivuin siitä. Vaikka se tuntui silloin, että nyt loppui elämä jne. Ero on kuin yhden elämän kuolema.
Itseni ainakin tunnen paljon, paljon henkisesti vahvemmaksi nykyään, tuon ison eroni jälkeen. Luulen, että opin siitä sen, että kun kohtasin seuraavan suuren rakkauden, en anna sen ohjata koko elämääni. En ole tavallaan riippuvainen rakkauden hurmoksesta enkä uhraa itseäni sen alttarille. Nautin nyt suunnattomasti nykyisestä rakkaudestani ja rakkauden tunteesta, mutta hallitsen sen osana omaa elämääni.
Tämä oli kauniisti sanottu. Elämässä on todella paljon kaunista ja hyvää ympärillämme, jota emme vaan aina huomaa.Faghag kirjoitti: Elämässä on niin paljon kaunista ja hyvää. Eilen olin iltakävelyllä keskustassa ja pysähdyin Espalla Galleria Kaj Forsblomin ikkunan eteen ja näin mielettömän upeita Marjatta Tapiolan maalauksia, joissa hehkuivat värit ja elämä... kertakaikkiaan upeaa erotiikkaa. Pakko mennä niitä ihailemaan vielä ihan paikanpäälle, sillä ne lohduttivat minua kummasti. Elämä voittaa ja sen värit liikkuvat sinisestä punaiseen....
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Kaikkein parhaiten pärjäät, kun keskityt vain muihin asioihin. Älä suotta turhaan itke. Ihminen ei välittänyt sinusta ja sillä hyvä. Lyöt nyrkin pöytään ja ärähdät, että perhana, minä voin jatkaa elämääni eteenpäin ja unohtaa. Asioiden parissa märehtimällä pahennat vain omaa tuskaasi, ja tapaile ihmisiä... onhan niitä vapaana. Mie ainakin olen absolutely free.Pisara kirjoitti:Kiitos kaikille neuvoista. En vain tunnu jaksavan. Ties monettako yötä valvon itkien.