Jätetty

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Pisara

Jätetty

Viesti Kirjoittaja Pisara »

Itkettää. Sattuu, sattuu, sattuu... Miksi toinen ei rakastakaan? Minä rakastan häntä niin paljon. Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan - vaikea ihminen kun olen, mutta minä yritin, todella yritin. Mitä tehdä? Minne mennä? Mitä nyt? Edellisen suhteen loputtua hukutin suruni pulloon ja irtosuhteisiin - se ei johtanut mihinkään, satutin itseäni vain lisää. Miten kaikki ihana voi yhtäkkiä kääntyä loputtomaksi suruksi ja epätoivoksi? Aika parantaa haavat sanotaan, mutta miten selvitä tästä hetkestä? Miten selvitä tulevasta viikosta, kuukaudesta, vuodesta? En jaksa. Miten voin alkaa taas uskoa parempaan huomiseen?
slam

Viesti Kirjoittaja slam »

Kyllä, sinä pärjäät. Juttelet kavereillesi ja vähitellen rauhoitut. Ei tunteisiin tukehdu, annat pahan olon tulla ulos ja sitten vaan syöt makiaa tai jotenkin relaat...
Viimeksi muokannut slam, 01.03.2006 13:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
ElanorRaven

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Onko sinulla ystäviä tai läheisiä, joiden luoksi voisit mennä? Älä jää yksin, silloin kipu tuntuu kaikkein pahimmalta. Mutta älä myöskään yritä kovettaa itseäsi, vaan itke kaikki tuska rauhassa pois... Älä myöskään hukuta tällä kertaa surua pulloon, se vain pahentaa kaikkea, sen voin sanoa. Kuulostaa niin kliseiseltä, mutta yritä elää päivä kerrallaan, tulee vielä päivä, jolloin tajuat, että olosi tuntuu jo paljon paremmalta. Älä katso liikaa eteenpäin, se vain masentaa lisää. Ainoa tapa selvitä on päättäväisesti jatkaa päivä kerrallaan eteenpäin. Kaikki tämä kuulostaa varmaan laihalta lohdulta, mutta yritä löytää iloa kevään tulosta, auringosta, kaikista pienistä asioista... Alussa niistä ei löydä iloa, mutta jossain vaiheessa huomaa hymyilevänsä mitä pienimmillekin asioille. Pidä elämästä kiinni, älä hylkää itseäsi.
slam

Viesti Kirjoittaja slam »

Poo, pöö... elänöria komppaan... :komp:

Eiköhän se oikee kopsahda sinullekin, mutta jos ei niin saat olla silloin vielä onnellisempi. Joka on yksin onnellinen tietää, mitä onni on. Harrastelet kivoi vinkeit juttui ja relaat...

ps. Okei, palaudun takaisin MiEheksi. :)
Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka »

ElanorRaven kirjoitti:Onko sinulla ystäviä tai läheisiä, joiden luoksi voisit mennä? Älä jää yksin, silloin kipu tuntuu kaikkein pahimmalta. Mutta älä myöskään yritä kovettaa itseäsi, vaan itke kaikki tuska rauhassa pois... Älä myöskään hukuta tällä kertaa surua pulloon, se vain pahentaa kaikkea, sen voin sanoa. Pidä elämästä kiinni, älä hylkää itseäsi.
:komp: näille. "Lohdutussuhteisiin" ei myöskään kannata hakeutua, se on vain ongelman siirtämistä.
Pisara kirjoitti: Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan
Vaikka heti eron jälkeen tältä tuntuisikin, se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ehkä kumppanisi ei vain ollut "sinun tyyppisesi".
Jahka pääset erosta yli ja pääset sinuiksi itsesi kanssa, niin kyllä Se Oikeakin vielä vastaan tulee.
Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Jos mahdollista, pidä kiinni rutiineista, ne tuovat mielekkyyttä (liikaan) murehtimiseen. Tarkoitan työtä, opiskelua, harrastuksia. Puhu ja vielä kerran puhu, erilaisten ihmisten kanssa, jottei kaikki puuroudu.
jouden-za
Kitinän uhri
Viestit: 858
Liittynyt: 07.11.2005 17:29

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja jouden-za »

Pisara kirjoitti: Edellisen suhteen loputtua hukutin suruni pulloon ja irtosuhteisiin - se ei johtanut mihinkään,
Ei se voikaan mihinkään johtaa, nimittäin ensin on käytävä nykyinen suru läpi ennen kuin voi etsiä seuraavaa!! Nimittäin jos et ole käynyt sitä vanhaa surua pois, niin et voi olla onnellinen ja jos et ole onnellinen niin se näkyy siinä seuraavassa suhteessa. Ja se toinen suhde ei voi tuoda sitä onnellisuutta, vaan se onneliisuus pitää ehdottomasti löytää ITSESTÄÄN, siis toisesta sitä ei löydä (harhaa), koska se toinen voi vain täydentää sitä onnellisuutta.

Jos todella haluat tulla onnelliseksi ja varsinkin vahvemmaksi yms joka vaikuttaa omaan jokapäiväiseen elämään, niin suosittelen että ensiksi käyt sen ensimmäisen keisin läpi ja sit sen toisen ja siinä vaiheessa olet tarpeeksi vahva aloittamaan uutta suhdetta kun sinulla ei ole enää tarvetta käydä ja muistella niitä vanhoja suhteita silleen ahdasmielisesti.

Ja keväisen auringon säteet tuovat aina uutta toivoa tulevasta ja kohta jo huomaat kuinka elämä lopulta voittaa.

Voimia.
Ollaan vaan ja nautitaan
sinkkumatti

Viesti Kirjoittaja sinkkumatti »

Uh. Jouden tunteilee. Mutta sori. Nämä sanat pudottivat:
Ja keväisen auringon säteet tuovat aina uutta toivoa tulevasta ja kohta jo huomaat kuinka elämä lopulta voittaa.

Voimia.
_________________
Narttu huuda mun nimee, niin saat hekumaniaa.
Edit. Sika vaihto het sigunsa. Häpee.
jouden-za
Kitinän uhri
Viestit: 858
Liittynyt: 07.11.2005 17:29

Viesti Kirjoittaja jouden-za »

sinkkumatti kirjoitti:Uh. Jouden tunteilee. Mutta sori. Nämä sanat pudottivat:
Ja keväisen auringon säteet tuovat aina uutta toivoa tulevasta ja kohta jo huomaat kuinka elämä lopulta voittaa.

Voimia.
_________________
Narttu huuda mun nimee, niin saat hekumaniaa.
Edit. Sika vaihto het sigunsa. Häpee.
No tottakai mäkin tunteilen ja kelaa nyt sitä et jos en osaisi myös tunnepuolta hoitaa ja niin hyvin kun sen nyt osaan, niin mitä luulet että saisinko sitä piparia niin paljon kuin nyt vaan haluan heh.

Ja kait mä nyt vaihdoin koska ollaan tällasilla vesillä ja junou vanha Kluuvipuiston runkkari.
Ollaan vaan ja nautitaan
sinkkumatti

Viesti Kirjoittaja sinkkumatti »

jouden-za kirjoitti:Kluuvipuiston
Ei vittu sun kanssas. Keksitkö sä koskaan mitään uutta?
jouden-za
Kitinän uhri
Viestit: 858
Liittynyt: 07.11.2005 17:29

Viesti Kirjoittaja jouden-za »

sinkkumatti kirjoitti:
jouden-za kirjoitti:Kluuvipuiston
Ei vittu sun kanssas. Keksitkö sä koskaan mitään uutta?
No keks keks, lue vaix yllä..ai mitä no sitä fakin tunneryöppyä..ja nt ku päästiin tunteisiin niin voisin vähän heittää uutta settiä semmosta että olen ollut saman daamin kanssa kohta 5 vko, enkä ole edes ketään muuta katellutkaan joten siitä sitä vois väbä uutta repii..ai mitä no vaiksit sitä uutta piparia että kuinka se maistuukin niin fressille njams.
Ollaan vaan ja nautitaan
Vieras

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Pisara kirjoitti:Miksi toinen ei rakastakaan? Minä rakastan häntä niin paljon. Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan - vaikea ihminen kun olen, mutta minä yritin, todella yritin.
En usko että olet niin vaikea ihminen kuin luulet. Suhteesta puhuttaessa kyseessä on aina kahden ihmisen yhdistelmä, joka muuttaa molempien osapuolien käytöstä. Yhden kanssa sama ihminen voi olla vaikea, toisen kanssa taas mielettömän helppo. Onnellisessa suhteessa ihminen pitää sen toisen osapuolen lisäksi myös itsestään sellaisena kuin on. Jos toinen pitää sinua mielenkiintoisena, rentona ja vauhdikkaana, sinä itsekin osaat pitää itsestäsi, jos taas toinen näkee sinut levottomana, aikaansaamattomana ja tylsänä, et itsekään kykene pitämään itsestäsi. Ja silti nuo molemmat vaihtoehdot sopivat samaan ihmiseen.
Pisara kirjoitti:Mitä tehdä? Minne mennä? Mitä nyt?
Tämä on seikkailun alku. Tee lista kaikista niistä asioista, jotka haluaisit tehdä. Sitten tee toinen lista niistä asioista, jotka estävät sinua tekemästä noita asioita. Sen jälkeen totea, että esteet ovatkin vain hidasteita, ja keksi miten ne voisi kiertää. Sen jälkeen toteuta unelmasi. Siinä seikkailun aikana löydät varmasti ihmisen, joka haluaa osallistua juuri sinun seikkailuusi ja joka keksii jännittäviä sivupolkuja ja uusia päämääriä.
Pisara kirjoitti:Aika parantaa haavat sanotaan, mutta miten selvitä tästä hetkestä? Miten selvitä tulevasta viikosta, kuukaudesta, vuodesta? En jaksa. Miten voin alkaa taas uskoa parempaan huomiseen?
Ei parempaan huomiseen kannata uskoa, sillä se tulee vain jos itse tekee siitä paremman. Päätä, että "siihen asti ainakin selviän, että saan tehtyä *** asian". Sen jälkeen valitse toinen asia ja pakota itsesi selviämään siihen asti. Jatka samalla tavalla, kunnes yllättäen huomaat, että olet selvinnyt niin pitkälle, että elämä taas alkaa hymyillä.
Avatar
Lucky Luciano
Elämätön Kitisijä
Viestit: 315
Liittynyt: 17.08.2005 20:57
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Lucky Luciano »

Oma tapani selviytyä on kai väärä, mutta jotenkinhan on aina edettävä. Pyrin rationaalisesti ylläpitämään kovapintaista asennetta, jotta en kokisi olevani tunteva yksilö. Pidän tärkeänä rakentavana voimana myös kunniantuntoni säilyttämistä, mikä käytännössä ilmenee siten, etten puhu huolistani tai ongelmistani kenellekään.

Itselleni oman ihanneminäni säilyttäminen ja sen korostaminen on keskeisin tapa pysyä kasassa missä tahansa vaikeassa tilanteessa. Surullista tai ei, mutta se toimii.

Voimia Pisaralle.
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it." -J.R. Ewing
tonttu

Viesti Kirjoittaja tonttu »

Valitettavasti oikotietä erosta toipumiseen ei ole.
Puhu, itke, sure ja käy asiaa läpi. Kyllä sinusta vielä ehjä ihminen tulee. Kehottaisin myös hakeutumaan ystävien ja kavereiden seuraan, usein se että asiasta pystyy puhumaan helpottaa edes hieman ja auttaa eteenpäin.

Keskity jaksamaan pieni hetki kerrallaan ja pidä itsestäsi huolta.

*hali*
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Viesti Kirjoittaja Ann »

Lucky Luciano kirjoitti:Pidän tärkeänä rakentavana voimana myös kunniantuntoni säilyttämistä, mikä käytännössä ilmenee siten, etten puhu huolistani tai ongelmistani kenellekään.
Tässä osoitteessa todellista vahvuutta on oman itsensä ilmentäminen niille jotka välittävät. Ei niitä ongelmia puhumalla selvitetä, mutta kun pahan sanan sanoo ääneen se ei enää mörköile taustoilla.
Rotan aivot valtasivat pääni.
shue
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 176
Liittynyt: 09.02.2006 21:21

Viesti Kirjoittaja shue »

Hui. jouden kirjoitti asiaa :shock: Kaikki tuo lätinä vanhojen asioiden käsittelemisestä, onnellisuudesta ja vahvuudesta. Jepjep, näin se menee.
hebuli

Re: Jätetty

Viesti Kirjoittaja hebuli »

Pisara kirjoitti:Miksi toinen ei rakastakaan? Minä rakastan häntä niin paljon. Ei kai kukaan minua pysty rakastamaan - vaikea ihminen kun olen, mutta minä yritin, todella yritin.
Jos ja kun pystyt, pyri keskustelemaan toisen kanssa syistä miksi rakkaus loppui. Jos uskot että hän arvostaa sinua edelleen, hän kertoo kyllä todelliset syyt. Kuuntele silloin avoimesti ja vastaanottaen. Yleensä ihmiset eivät jätä omaa pahuuttaan tai ilkeyttään, vaan omien itseään ja suhdetta vaivaavien pelkojensa takia. Meistä kaikkia voi rakastaa, kunhan annamme toisen rakastaa emmekä tee siitä mahdotonta toiselle.

Kuten varmasti ymmärrät, pysyttele visusti erossa laastarisuhteista kun käsittelet asioita suruaikanasi, vaikka kuinka tekisi mieli osoittaa itselleen että saa edes jonkun välittämään itsestään. Muista yleensäkin, ettei parisuhteen ole tarkoitus olla mikään parannuskeino mieltä vaivaaviin ongelmiin, se voi vain pahentaa asioita entisestään. Omat ongelmat kannattaa ensin yrittää selvittää perinpohjin ennen parisuhteeseen ryhtymistä. Mieti mielessäsi, oliko näin ennen edelliseen suhteeseen ryhtymistäsi. Olen itse ollut suhteessa jossa toinen asettaa oman hyvinvointinsa ja ongelmiensa ratkaisemisen suurimmaksi osaksi minun harteilleni, ja se tekee suhteesta stressaavan ja kuluttavan molemmille.

Näiden yksinkertaisten itsestäänselvyyksien jälkeen en voi muuta enää sanoa kuin että etsiydy ystävien pariin, ja yritä jaksaa.
Pisara

Viesti Kirjoittaja Pisara »

Kiitos kaikille neuvoista. En vain tunnu jaksavan. Ties monettako yötä valvon itkien. Ei tästä tule mitään. Kuinka voin ikinä siirtyä eteenpäin? Kuinka voin lakata rakastamasta? Juteltiin syyt läpi. Hänellä vain ei ole tunteita minua kohtaan enää jos on koskaan ollutkaan - ei rakkautta ainakaan. Ja minä hölmö annoin itseni rakastua. Rakkaus on sokea - luulin, että kaikki on hyvin. Loppu tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tai tauoksi hän sitä kutsuu - ei kuulemma kannata kuitenkaan henkeään pidätellen odotella. Silti kai vielä toivon - josko sittenkin...
killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

Pisaralle tiedoksi, että sellaista suhdetta ei olekaan, jonka loppumisesta ei toivu. Aikaa se vaatii, vähän itkeskelyä ja itsetutkisteluakin ehkä - mutta elämä jatkuu. Kaikkien kliseiden äiti, mutta totta.
Faghag

Viesti Kirjoittaja Faghag »

Niinpä Pisara, lykkyä pyttyyn. Tämä tuntuu nyt helvetin suurelta klisheeltä, mutta aika tosiaan parantaa haavat.

Olen samassa tilanteessa, mutta en ole vaipunut epätoivon alhoon. Tämä johtuu siitä, että en tehnyt rakkaussuhteesta elämäni ainoaa keskipistettä, vaan olen hoitanut elämässäni kaikkia osa-alueita tasapainoisesti. Vaikka rakkaus pettää, jää jäljelle terveys ja hyvä kunto, mukava työ ja toimeentulo, rakkaat ystävät ja perhe sekä harrastukset. Suhteen takia en laiminlyönyt näitä elämäni tukipilareita, vaan otin rakkauden siihen lisäksi elämääni rikastavana tekijänä.

Elämässä on niin paljon kaunista ja hyvää. Eilen olin iltakävelyllä keskustassa ja pysähdyin Espalla Galleria Kaj Forsblomin ikkunan eteen ja näin mielettömän upeita Marjatta Tapiolan maalauksia, joissa hehkuivat värit ja elämä... kertakaikkiaan upeaa erotiikkaa. Pakko mennä niitä ihailemaan vielä ihan paikanpäälle, sillä ne lohduttivat minua kummasti. Elämä voittaa ja sen värit liikkuvat sinisestä punaiseen....
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Viesti Kirjoittaja martza »

killkill kirjoitti: Pisaralle tiedoksi, että sellaista suhdetta ei olekaan, jonka loppumisesta ei toivu. Aikaa se vaatii, vähän itkeskelyä ja itsetutkisteluakin ehkä - mutta elämä jatkuu. Kaikkien kliseiden äiti, mutta totta.
Totta tässä kirjoitettiin. On vain käytävä läpi tuo erontuska ja mitään muutaa keinoa siihen ei ole kuin hammasta purren ja itkien tuoda tuska ulos. Aika parantaa hiljalleen haavat ja kun tämä surutyö on tehty, pitää se jättää taakseen loppullisesti ja aloitettava uusi elämä, puhtaalta pöydältä.
Jos yhtään sua lohduttaa niin itse kävin ihan samanlaisen helvetillisen eron tuskan läpi 5 vuotta sitten ja toivuin siitä. Vaikka se tuntui silloin, että nyt loppui elämä jne. Ero on kuin yhden elämän kuolema.
Itseni ainakin tunnen paljon, paljon henkisesti vahvemmaksi nykyään, tuon ison eroni jälkeen. Luulen, että opin siitä sen, että kun kohtasin seuraavan suuren rakkauden, en anna sen ohjata koko elämääni. En ole tavallaan riippuvainen rakkauden hurmoksesta enkä uhraa itseäni sen alttarille. Nautin nyt suunnattomasti nykyisestä rakkaudestani ja rakkauden tunteesta, mutta hallitsen sen osana omaa elämääni.
Faghag kirjoitti: Elämässä on niin paljon kaunista ja hyvää. Eilen olin iltakävelyllä keskustassa ja pysähdyin Espalla Galleria Kaj Forsblomin ikkunan eteen ja näin mielettömän upeita Marjatta Tapiolan maalauksia, joissa hehkuivat värit ja elämä... kertakaikkiaan upeaa erotiikkaa. Pakko mennä niitä ihailemaan vielä ihan paikanpäälle, sillä ne lohduttivat minua kummasti. Elämä voittaa ja sen värit liikkuvat sinisestä punaiseen....
Tämä oli kauniisti sanottu. Elämässä on todella paljon kaunista ja hyvää ympärillämme, jota emme vaan aina huomaa.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
slam

Viesti Kirjoittaja slam »

Pisara kirjoitti:Kiitos kaikille neuvoista. En vain tunnu jaksavan. Ties monettako yötä valvon itkien.
Kaikkein parhaiten pärjäät, kun keskityt vain muihin asioihin. Älä suotta turhaan itke. Ihminen ei välittänyt sinusta ja sillä hyvä. Lyöt nyrkin pöytään ja ärähdät, että perhana, minä voin jatkaa elämääni eteenpäin ja unohtaa. Asioiden parissa märehtimällä pahennat vain omaa tuskaasi, ja tapaile ihmisiä... onhan niitä vapaana. Mie ainakin olen absolutely free. ;)
Avatar
martza
Kitisijä
Viestit: 1488
Liittynyt: 15.08.2005 8:37
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Viesti Kirjoittaja martza »

Faghag kirjoitti: Olen samassa tilanteessa, mutta en ole vaipunut epätoivon alhoon
Kas oletko sinäkin ja eroamisprosessin alla?
Eikö sulla pitänyt olla kuuma ja hottis suhde?
Näin ainakin muistelisin.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
hebuli

Viesti Kirjoittaja hebuli »

Faghag kirjoitti:Olen samassa tilanteessa, mutta en ole vaipunut epätoivon alhoon.
Samassa tilanteessa = yllättäen jätetty? Muistelen aiemmista kirjoituksistasi että sinulla olisi jo muutenkin saattanut olla ajatuksia suhteesi elinkyvyttömyydestä pidemmällä tähtäimellä.
Faghag

Viesti Kirjoittaja Faghag »

Uteliaille tiedoksi = Tauko. Ei muuta kommenttia.
Vastaa Viestiin