Kitinä

Nyt on niin joka tapauksessa, että ihmisillä on erilaisia ajatuksia elämän arvosta. Tiedetään, että itsemurhatkin ovat Suomessa yleisiä.

Nyt kysynkin, jos osaisitte arvioida, kuinka "paha" asia olisi äkillinen kuolema kohdallanne.
Minä pidän sitä hyvin pahana koska haluan elää ja kokea vielä paljon asioita, mutta onko täällä muita mielipiteitä, ja kehtaako niitä kukaan tunnustaa edes anonyymi-kyselyssä?

TIETENKIN sana on vapaa muutenkin, mutta miettikää mitä haluatte kertoa asiasta, koska kysely on arka asia.

Ehkä liian arka asia. Katsotaan.
Niille, jotka voivat vastata, vastatkaa kyselyyni.

Toivoo ystävällisesti ja elämänhaluisesti SA ja sitä toivoo toki teillekin!

Stadinarska kirjoitti:Toivoo ystävällisesti ja elämänhaluisesti SA ja sitä toivoo toki teillekin!

Mitä veikkaat miten monta rehellistä "haluan kuolla" vastausta tähän tulee? Paino sanalla rehellistä.

Surrealistisin ketju tähän asti. Pitäisikö tehdä pikainen känniketju ihan tästä ilosta.

Jos kuolee äkisti niin eipä se paljoa etukäteisahdista.

Usein tuntuu siltä, että olisi ihan kiva, jos ei heräisikään aamulla. Tuntuu, että on asettanut välillä liian epärealistisia tavoitteita itsellensä, ei haluaisi jatkuvasti tuottaa itsellensä pettymyksen, kun ei saavutakaan näitä tavoitteita. Ei tarvitsisi pettyä itseensä.. eikä toistenkaan tarvitsisi pettyä minuun.

milli kirjoitti:Usein tuntuu siltä, että olisi ihan kiva, jos ei heräisikään aamulla. Tuntuu, että on asettanut välillä liian epärealistisia tavoitteita itsellensä, ei haluaisi jatkuvasti tuottaa itsellensä pettymyksen, kun ei saavutakaan näitä tavoitteita. Ei tarvitsisi pettyä itseensä.. eikä toistenkaan tarvitsisi pettyä minuun.

Huomaan harmituksekseni olleeni väärässä.

En tiedä reaalielämästä, mutta ainakaan kity ei olisi kity ilman Milliä.

Pökerryttävän typeriä kysymyksiä. Jos kuolen niin minua ei enää ole, jolloin minun kannaltani kuolemallani ei ole mitään merkitystä. Ajatus kuolemasta ei ahdista, koska en minä sitä tajua enää sitten kun olen kuollut. Olisihan se varmaan kurjaa, että läheiseni surisivat (olisivat surullisia, eivät siis surisi kuin esim. perseensuristimiet) kuolemaani, mutta elämä jatkuisi.

Elämä on vallan hyvää, mutta jos sitä kuolisi niin minkäs sille mahtaisi.

elco kirjoitti:Pökerryttävän typeriä kysymyksiä. Jos kuolen niin minua ei enää ole, jolloin minun kannaltani kuolemallani ei ole mitään merkitystä. Ajatus kuolemasta ei ahdista, koska en minä sitä tajua enää sitten kun olen kuollut. Olisihan se varmaan kurjaa, että läheiseni surisivat (olisivat surullisia, eivät siis surisi kuin esim. perseensuristimiet) kuolemaani, mutta elämä jatkuisi.

Elämä on vallan hyvää, mutta jos sitä kuolisi niin minkäs sille mahtaisi.

Aivan.

Sen verran kuolevaisuuttaan on täytynyt pohtia, että on pitänyt jälkikasvua ajatellen laskettaa tarjouksia henkivakuutuksista. Asia jota et ikinä ajatellut tekeväsi.

Mut en minä ole vielä valmis lähtemään ja siksi koetankin pitää kolesteroolin kurissa ja verhota itseni liikenteessä 5 NCAP tähden peltisotisopaan. Ei kait enempää keneltäkään odoteta.

elco kirjoitti:...mutta jos sitä kuolisi niin minkäs sille mahtaisi.

Sitten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

elco kirjoitti:...mutta jos sitä kuolisi niin minkäs sille mahtaisi.

Sitten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.

Tajuatko pointtiasi?

Kiitos tässä vaiheessa aivan erinomaisista vastauksista ja kannanotoista.

Mietin itsekin tuota ahdistusasiaa kuolemasta. Haluaisin muotoilla kuolemanasian ehkä sitten niin, että siis ahdistaako ajatus siitä että "jos nyt kuolisin niin kaikki olisi aivan kesken" - tyyliin tai sitten helpommin ymmärrettävä ja normaalitilanne, että tulisi vain ehkä terveydellinen tieto, että kuolet aivan pian.

Nyt tuossa kuoleman tulemisen ajatuksessa pitää käyttää mielikuvitusta minkälaista se olisi ennen kuolemaa.

Mutta vieläkin sanon, että upeita kannanottoja!

Olen itse jostakin syystä pohtinut asiaa. Lähinnä siksi, miksi itse suorastaan joskus pelkään kuolemaa.

Ja tietän, että jossain lähelläni on ihmisiä, jotka pelkäävät elämää ja haluavat pois.

SA

elco kirjoitti:eivät siis surisi kuin esim. perseensuristimiet) kuolemaani, mutta elämä jatkuisi.

Hakemasi konditionaalimuoto lienee surisisi, jos siis perseenpuristimien, eiku siis -suristimien toiminnoista puhutaan, läheisten surun sijaan. Ai niin, mutta eihän tässä puhuttukaan.