Kuinka paljon Kitinäläiset haluaa elää.Kysely

Vakavia keskusteluja isoista asioista - tiede, talous, politiikka, uskonto, yhteiskunnalliset asiat. Ei onelinereitä/puzznuzzia.

Mikä on elämänhalun asteenne?

Haluan ehdottomasti elää ja olisin ahdistunut jos kuolisin.
4
33%
Haluan elää, mutta en pitäisi kuolemaani aivan kauheanakaan
4
33%
Elän mielelläni, mutta en "pane mielessäni paljon vastaan" jos kuolisin
0
Ei ääniä
Oikeastaan se on fifty fifty
0
Ei ääniä
Kuolema saattaisi olla helpotus ja hyvä ajatus.
2
17%
Haluaisin kuolla jos saisi "napista vain painaa"
2
17%
 
Ääniä yhteensä: 12

Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 6497
Liittynyt: 30.10.2006 20:18
Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi

Kuinka paljon Kitinäläiset haluaa elää.Kysely

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

Nyt on niin joka tapauksessa, että ihmisillä on erilaisia ajatuksia elämän arvosta. Tiedetään, että itsemurhatkin ovat Suomessa yleisiä.

Nyt kysynkin, jos osaisitte arvioida, kuinka "paha" asia olisi äkillinen kuolema kohdallanne.
Minä pidän sitä hyvin pahana koska haluan elää ja kokea vielä paljon asioita, mutta onko täällä muita mielipiteitä, ja kehtaako niitä kukaan tunnustaa edes anonyymi-kyselyssä?

TIETENKIN sana on vapaa muutenkin, mutta miettikää mitä haluatte kertoa asiasta, koska kysely on arka asia.

Ehkä liian arka asia. Katsotaan.
Niille, jotka voivat vastata, vastatkaa kyselyyni.

Toivoo ystävällisesti ja elämänhaluisesti SA ja sitä toivoo toki teillekin!
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Re: Kuinka paljon Kitinäläiset haluaa elää.Kysely

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Stadinarska kirjoitti:Toivoo ystävällisesti ja elämänhaluisesti SA ja sitä toivoo toki teillekin!
Mitä veikkaat miten monta rehellistä "haluan kuolla" vastausta tähän tulee? Paino sanalla rehellistä.

Surrealistisin ketju tähän asti. Pitäisikö tehdä pikainen känniketju ihan tästä ilosta.
Came here for school, graduated to the high life
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2199
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Jos kuolee äkisti niin eipä se paljoa etukäteisahdista.
Elämä kantaa, jos sen antaa
milli

Viesti Kirjoittaja milli »

Usein tuntuu siltä, että olisi ihan kiva, jos ei heräisikään aamulla. Tuntuu, että on asettanut välillä liian epärealistisia tavoitteita itsellensä, ei haluaisi jatkuvasti tuottaa itsellensä pettymyksen, kun ei saavutakaan näitä tavoitteita. Ei tarvitsisi pettyä itseensä.. eikä toistenkaan tarvitsisi pettyä minuun.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

milli kirjoitti:Usein tuntuu siltä, että olisi ihan kiva, jos ei heräisikään aamulla. Tuntuu, että on asettanut välillä liian epärealistisia tavoitteita itsellensä, ei haluaisi jatkuvasti tuottaa itsellensä pettymyksen, kun ei saavutakaan näitä tavoitteita. Ei tarvitsisi pettyä itseensä.. eikä toistenkaan tarvitsisi pettyä minuun.
Huomaan harmituksekseni olleeni väärässä.

En tiedä reaalielämästä, mutta ainakaan kity ei olisi kity ilman Milliä.
Came here for school, graduated to the high life
elco

Viesti Kirjoittaja elco »

Pökerryttävän typeriä kysymyksiä. Jos kuolen niin minua ei enää ole, jolloin minun kannaltani kuolemallani ei ole mitään merkitystä. Ajatus kuolemasta ei ahdista, koska en minä sitä tajua enää sitten kun olen kuollut. Olisihan se varmaan kurjaa, että läheiseni surisivat (olisivat surullisia, eivät siis surisi kuin esim. perseensuristimiet) kuolemaani, mutta elämä jatkuisi.

Elämä on vallan hyvää, mutta jos sitä kuolisi niin minkäs sille mahtaisi.
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

elco kirjoitti:Pökerryttävän typeriä kysymyksiä. Jos kuolen niin minua ei enää ole, jolloin minun kannaltani kuolemallani ei ole mitään merkitystä. Ajatus kuolemasta ei ahdista, koska en minä sitä tajua enää sitten kun olen kuollut. Olisihan se varmaan kurjaa, että läheiseni surisivat (olisivat surullisia, eivät siis surisi kuin esim. perseensuristimiet) kuolemaani, mutta elämä jatkuisi.

Elämä on vallan hyvää, mutta jos sitä kuolisi niin minkäs sille mahtaisi.
Aivan.

Sen verran kuolevaisuuttaan on täytynyt pohtia, että on pitänyt jälkikasvua ajatellen laskettaa tarjouksia henkivakuutuksista. Asia jota et ikinä ajatellut tekeväsi.

Mut en minä ole vielä valmis lähtemään ja siksi koetankin pitää kolesteroolin kurissa ja verhota itseni liikenteessä 5 NCAP tähden peltisotisopaan. Ei kait enempää keneltäkään odoteta.
Came here for school, graduated to the high life
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 9426
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

elco kirjoitti:...mutta jos sitä kuolisi niin minkäs sille mahtaisi.
Sitten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
elco

Viesti Kirjoittaja elco »

Ylermi Ylihankala kirjoitti:
elco kirjoitti:...mutta jos sitä kuolisi niin minkäs sille mahtaisi.
Sitten ei muuta kuin uutta matoa koukkuun.
Tajuatko pointtiasi?
Avatar
Stadinarska
Kitisijä
Viestit: 6497
Liittynyt: 30.10.2006 20:18
Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi

Viesti Kirjoittaja Stadinarska »

Kiitos tässä vaiheessa aivan erinomaisista vastauksista ja kannanotoista.

Mietin itsekin tuota ahdistusasiaa kuolemasta. Haluaisin muotoilla kuolemanasian ehkä sitten niin, että siis ahdistaako ajatus siitä että "jos nyt kuolisin niin kaikki olisi aivan kesken" - tyyliin tai sitten helpommin ymmärrettävä ja normaalitilanne, että tulisi vain ehkä terveydellinen tieto, että kuolet aivan pian.

Nyt tuossa kuoleman tulemisen ajatuksessa pitää käyttää mielikuvitusta minkälaista se olisi ennen kuolemaa.

Mutta vieläkin sanon, että upeita kannanottoja!

Olen itse jostakin syystä pohtinut asiaa. Lähinnä siksi, miksi itse suorastaan joskus pelkään kuolemaa.

Ja tietän, että jossain lähelläni on ihmisiä, jotka pelkäävät elämää ja haluavat pois.

SA
Avatar
Vaola
Kitisijä
Viestit: 4494
Liittynyt: 15.08.2005 10:36
Paikkakunta: pois

Viesti Kirjoittaja Vaola »

elco kirjoitti:eivät siis surisi kuin esim. perseensuristimiet) kuolemaani, mutta elämä jatkuisi.
Hakemasi konditionaalimuoto lienee surisisi, jos siis perseenpuristimien, eiku siis -suristimien toiminnoista puhutaan, läheisten surun sijaan. Ai niin, mutta eihän tässä puhuttukaan.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Vastaa Viestiin