Loppuelämän viimeinen päivä

[Leila]

Viime sunnuntain lehdessä (Savon Sanomien sunnuntailiite) oli artikkeli pitkästä eliniästä. Jutussa väitettiin mahdolliseksi, että ensimmäinen 1000-vuotiaaksi elävä ihminen on jo syntynyt. Ympyröissä pyörii tietysti paljon humpuukimaakareita, jotka kauppaavat typpipakastusta ruumiille tieteen kehittymistä odotellessa, mutta myös aitoa tieteellistä tutkimusta asiasta tehdään. Eräiden tutkimusten mukaan niukkakalorinen dieetti lisää elinvuosia. Haittapuolena on sitten alipaino ja lihasmassan menetys.

Hyvä kitinäläinen kanssakirjoittaja, kuinka vanhaksi sinä tahdot elää? Mitä olisit valmis tekemään pitkän eliniän takia? Kiinnostaako ostaa hautapaikka typpipöntöstä, vaikkapa vain aivoille?

Koska itse olen realisti, niin mitään ihme kommervenkkejä en ole valmis tekemään elinvuosia lisätäkseni. Perintötekijäni eivät ole mitkään parhaat, onnettomuuksien mahdollisuus on aina olemassa ja vakava sairaus voi iskeä. Toisaalta, elämäni ei ole nyt ollut ihan viimeisen päälle huippua milloinkaan, enkä pidä todennäköisenä, että se paremmaksi muuttuisia vaikka eläinsinkin esim. 700-vuotiaaksi. Eihän sitä tiedä, mitä persettä elämä olisi viimeiset 150 vuotta. Pitkä aika kitkutella vaikka vuodepotilaana. Vähäkaloriselle dieetillekään en halua, sillä syöminen on minulle iso ilo ja nautinto. En jaksaisi kyllä töitäkään tehdä ihan lihaksettomana. Typpeen en myöskään halua, minusta se on vähän irvokasta jo ajatuksenakin.

[McJanne]

Sellainen sadan vuoden pätkä on sopiva, ehtii hieman aina perehtyä henkiseen kehitykseen ja seuraavalla kierroksella jopa hieman harjoittamaan opittua.

Yksi ihmisikä ei näillä näppäimillä riitä oikein minkään oppimiseen, valitettavasti.

[bliss]

Perintötekijät uhkailevat noin sadan vuoden (+/- pari vuotta) iällä.
Vuosien lukumäärällä sinänsä ei ole merkitystä. Haluan elää ainakin niin kauan, että tiedän poikani pärjäävän elämässä. Sen jälkeen ei oikein olekaan ihmeempää syytä tällä räpistellä.