Kitinä

Kertokaa kertokaa, ootte ennenkin kertoneet.

En todellakaan käytä mielialalääkkeitä! Vain amfetamiinijohdannaisia silloin tällöin.

En oo, mutta jossain vaihees ois voinu concerta/ritalin/dexedrine tehdä koulussa käymisestä jollain tapaa mahdollista. Plus kanssaeläjien hermoja ois voinu säästyä hyvin. Ja ehkä maailmankuvani olisi vähän ns normaalimpi.

Mutta enpäs koskaan saanut niitä , ja nykyään osaa toimia ihan ok ilman lääkitystä.

Haemaeraemies kirjoitti:En oo, mutta jossain vaihees ois voinu concerta/ritalin/dexedrine tehdä koulussa käymisestä jollain tapaa mahdollista.

Ei ihan mielialalääkeitä kai, mutta veikkaan että nykypäivänä ylaasteikäiseen masaan olisi pumpattu tuubikaupalla ADHD-lääkkeitä. 80-luvulla mä olin vaan tavallinen villi kakara.

Syön painolla mitattuna enemmän nappeja kun ruokaa.

Ei, kossu on mun kuski.

Käytän. Mahdollisesti koko loppuelämäni.

Foliohatussani on vuoto. En käytä mielialalääkkeitä. Mulle sopii parhaiten vetää sillontällön itkupotkuraivarit keskellä Citymarkettia pienten lasten tapaan. Kun saan tuulettaa tunteita niin mulla kaikki hyvin.
Mut eihän sitä koskaan tiedä mitä nappeja tulevaisuus tuo tullessaan. Dumdidum.

Bluntly kirjoitti:Ei, kossu on mun kuski.

Samoilla linjoilla. Tosin yritän ensin purkaa mahdollista ahdistusta urheilemalla. Jos urheilurääkki ei tunnu tehoavan, suoritan kossubootin.

Kimmen kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:Ei, kossu on mun kuski.

Jos urheilurääkki ei tunnu tehoavan, suoritan kossubootin.

Harrastin itse tuota myös aikoinaan, kunnes huomasin että niitä bootteja oli ihan kiva ota muutenkin kuin varsinaisessa boottitarkoituksessa.

Lopetin sittemmin kossulla boottamisen ja siirryin luontoboottiin. Päivä jahdissa, kalassa tai sienestämisessä antaa paljon mielekkämmän resetin.

Te kossulla ja luonnolla buuttaajat ette selvästikään ole koskaan kärsineet masennuksesta, joka on se syy, miksi niitä lääkkeitä syödään. Ei mikään random ahdistus, joka katoaa parissa päivässä tai suru kynnen lohkeamisesta. Mielestäni nuo eivät kuuluu mielialalääkekeskusteluun ollenkaan.

Kuten jo "pimp my head" -ketjussa kerroin, olen jo 7 vuotta käyttänyt SSRI-lääkettä. Alkuun Seroxatia, nykyään Cipralexia, jonka annos on 20mgx1. Käyttötarkoitus on tarpeettoman ahdistuksen lievittäminen. Toimii.

swirl kirjoitti:Te kossulla ja luonnolla buuttaajat ette selvästikään ole koskaan kärsineet masennuksesta, joka on se syy, miksi niitä lääkkeitä syödään.

Eikai se masennus salamaniskusta tule. Kai sinnekin on kuljettava pitkä matka, ennen kuin ollaan diagnoosissa "masennus?"

En ole käyttänyt. Kerran krapulassa otin vahingossa buranan ja ammuin sen jälkeen itseni saunan takana.

bedlam kirjoitti:En ole käyttänyt. Kerran krapulassa otin vahingossa buranan ja ammuin sen jälkeen itseni saunan takana.

Oisit ottanut kaksi. Käsi olisi voinut vakautua sen verran että olisit osunut.

masa kirjoitti:Kertokaa kertokaa, ootte ennenkin kertoneet.

Se on kertokee, kertokee.

Mutta en ole käyttänyt. En oo ennenkään käyttänyt.

En ole koskaan omistanut reseptiä mielialalääkkeisiin...

masa kirjoitti:Eikai se masennus salamaniskusta tule. Kai sinnekin on kuljettava pitkä matka, ennen kuin ollaan diagnoosissa "masennus?"

^Onhan siinä matkaa kuljettavana, mutta joskus ei mikään auta. Viime vuonna koin eläväni elämäni onnellisinta aikaa kaikin puolin, urheilin varmaan enemmän kuin koskaan elämässäni, mutta jotenkin kaikki ei vain tuntunut olevan oikein. Tiesin, mitä tuleman pitää, koska olen ollut masentunut aiemminkin ja taistelin vastaan niin pitkälle kuin pystyin.

Homma meni niin pitkälle, etten saanut juurikaan nukuttua ja itkin tosi helposti ilman syytä. Ajattelin kuolemaa jatkuvasti ja mulla oli outoja pelkotiloja. Lähinnä pelkäsin menettäväni jonkun lähimmäisistäni. Siihen eivät luontoretket tai muut auttaneet ja viinaa ei sellaisissa fiiliksissä kannata juoda, koska krapulassa mieli on vielä matalammalla kuin normaalisti.

Masennukseen ei aina vaikuta mikään, mitä ihminen tekee. Jos menettää kyvyn tuntea iloa asioista, joista on aiemmin nauttinut, eivät ne voi pelastaa vaipumasta masennukseen. Lääkkeet voivat palauttaa sen kyvyn nauttia niistä asioista ja sitä myötä olla tie parantumiseen. Pelkkien lääkkeiden ihmeelliseen parantavaan vaikutukseen en usko minäkään, vaan ihmisen on otettava itseään niskasta kiinni, mutta oikeasti masentuneena se välttämättä onnistu ilman apuja.

Musta on jotenkin huvittavaa, että ihmiset voivat täysin tyrmätä lääkkeiden käytön ilman omakohtaisia kokemuksia tai jos kokemus on se, että kummin kaima kerran söi pari viikkoa jotain pilsuja ja sillä oli vähän huonoja kokemuksia.

Bluntly kirjoitti:Ei, kossu on mun kuski.

Mustanikki antaa äänensä vuoden 2007 Bluntismin valinnalle.


Obtopic: mielialalääkkeiden popsiminen saattaa olla edessä kunhan toipuu masennuksesta sen verta että saa itsensä lekurin luo.

swirl kirjoitti:, mutta joskus ei mikään auta..

Kävitkös juttelemassa kenenkään ammattilaisen kanssa asioista?

mustanikki kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:Ei, kossu on mun kuski.

Mustanikki antaa äänensä vuoden 2007 Bluntismin valinnalle.

Tämä, kuten moni muukin teksteistäni, on kuitenkin lainaus, joten ei pääse listalle.

masa kirjoitti:Kävitkös juttelemassa kenenkään ammattilaisen kanssa asioista?

Olen käynyt elämäni varrella moneen otteeseen. Tiesitkö, että masennus ei aina johdu elämän vastoinkäymisistä vaan se voi myös johtua aivokemiasta?

Anyways, nyt vähän harmittaa että lähdin koko keskusteluun mukaan. Jos ihminen on päättänyt, ettei halua ymmärtää, niin ei kai sille voi sitten mitään.

swirl kirjoitti:
Olen käynyt elämäni varrella moneen otteeseen. Tiesitkö, että masennus ei aina johdu elämän vastoinkäymisistä vaan se voi myös johtua aivokemiasta?

Anyways, nyt vähän harmittaa että lähdin koko keskusteluun mukaan. Jos ihminen on päättänyt, ettei halua ymmärtää, niin ei kai sille voi sitten mitään.

Nimenomaan haluan juuri ymmärtää. Siksi kyselen.

Ja en tiennyt aivokemiajutuista.

En ole käyttänyt pitkä(än/hköön) aikaan. En taida enää käyttää edes mäkikuismaa, sillä kekkasin että D3 -vitamiini suojaa aika hyvin kaamosdepikseltä.

^^Ok, hyvä sitten Mielelläni jatkaisinkin siis aiheesta, mutta ikävä kyllä en nyt ehdi enempää keskustella, koska mun pitää lähteä kotiin! Use the google niissä aivokemiajutuissa