Kitinän suuri vuosittainen mielialalääkekysely
Kitinän suuri vuosittainen mielialalääkekysely
Kertokaa kertokaa, ootte ennenkin kertoneet.
- Haemaeraemies
- Kitisijä
- Viestit: 3484
- Liittynyt: 14.08.2005 18:34
En oo, mutta jossain vaihees ois voinu concerta/ritalin/dexedrine tehdä koulussa käymisestä jollain tapaa mahdollista. Plus kanssaeläjien hermoja ois voinu säästyä hyvin. Ja ehkä maailmankuvani olisi vähän ns normaalimpi.
Mutta enpäs koskaan saanut niitä , ja nykyään osaa toimia ihan ok ilman lääkitystä.
Mutta enpäs koskaan saanut niitä , ja nykyään osaa toimia ihan ok ilman lääkitystä.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Ei ihan mielialalääkeitä kai, mutta veikkaan että nykypäivänä ylaasteikäiseen masaan olisi pumpattu tuubikaupalla ADHD-lääkkeitä. 80-luvulla mä olin vaan tavallinen villi kakara.Haemaeraemies kirjoitti:En oo, mutta jossain vaihees ois voinu concerta/ritalin/dexedrine tehdä koulussa käymisestä jollain tapaa mahdollista.
Harrastin itse tuota myös aikoinaan, kunnes huomasin että niitä bootteja oli ihan kiva ota muutenkin kuin varsinaisessa boottitarkoituksessa.Kimmen kirjoitti:Jos urheilurääkki ei tunnu tehoavan, suoritan kossubootin.Bluntly kirjoitti:Ei, kossu on mun kuski.
Lopetin sittemmin kossulla boottamisen ja siirryin luontoboottiin. Päivä jahdissa, kalassa tai sienestämisessä antaa paljon mielekkämmän resetin.
Re: Kitinän suuri vuosittainen mielialalääkekysely
Se on kertokee, kertokee.masa kirjoitti:Kertokaa kertokaa, ootte ennenkin kertoneet.
Mutta en ole käyttänyt. En oo ennenkään käyttänyt.
^Onhan siinä matkaa kuljettavana, mutta joskus ei mikään auta. Viime vuonna koin eläväni elämäni onnellisinta aikaa kaikin puolin, urheilin varmaan enemmän kuin koskaan elämässäni, mutta jotenkin kaikki ei vain tuntunut olevan oikein. Tiesin, mitä tuleman pitää, koska olen ollut masentunut aiemminkin ja taistelin vastaan niin pitkälle kuin pystyin.masa kirjoitti:Eikai se masennus salamaniskusta tule. Kai sinnekin on kuljettava pitkä matka, ennen kuin ollaan diagnoosissa "masennus?"
Homma meni niin pitkälle, etten saanut juurikaan nukuttua ja itkin tosi helposti ilman syytä. Ajattelin kuolemaa jatkuvasti ja mulla oli outoja pelkotiloja. Lähinnä pelkäsin menettäväni jonkun lähimmäisistäni. Siihen eivät luontoretket tai muut auttaneet ja viinaa ei sellaisissa fiiliksissä kannata juoda, koska krapulassa mieli on vielä matalammalla kuin normaalisti.
Masennukseen ei aina vaikuta mikään, mitä ihminen tekee. Jos menettää kyvyn tuntea iloa asioista, joista on aiemmin nauttinut, eivät ne voi pelastaa vaipumasta masennukseen. Lääkkeet voivat palauttaa sen kyvyn nauttia niistä asioista ja sitä myötä olla tie parantumiseen. Pelkkien lääkkeiden ihmeelliseen parantavaan vaikutukseen en usko minäkään, vaan ihmisen on otettava itseään niskasta kiinni, mutta oikeasti masentuneena se välttämättä onnistu ilman apuja.
Musta on jotenkin huvittavaa, että ihmiset voivat täysin tyrmätä lääkkeiden käytön ilman omakohtaisia kokemuksia tai jos kokemus on se, että kummin kaima kerran söi pari viikkoa jotain pilsuja ja sillä oli vähän huonoja kokemuksia.
Olen käynyt elämäni varrella moneen otteeseen. Tiesitkö, että masennus ei aina johdu elämän vastoinkäymisistä vaan se voi myös johtua aivokemiasta?masa kirjoitti:Kävitkös juttelemassa kenenkään ammattilaisen kanssa asioista?
Anyways, nyt vähän harmittaa että lähdin koko keskusteluun mukaan. Jos ihminen on päättänyt, ettei halua ymmärtää, niin ei kai sille voi sitten mitään.
Nimenomaan haluan juuri ymmärtää. Siksi kyselen.swirl kirjoitti:
Olen käynyt elämäni varrella moneen otteeseen. Tiesitkö, että masennus ei aina johdu elämän vastoinkäymisistä vaan se voi myös johtua aivokemiasta?
Anyways, nyt vähän harmittaa että lähdin koko keskusteluun mukaan. Jos ihminen on päättänyt, ettei halua ymmärtää, niin ei kai sille voi sitten mitään.
Ja en tiennyt aivokemiajutuista.