Aito_Johanna kirjoitti:Case on siis sellainen, että kiinnostuin kerrankin eräästä miehestä. Lähetin viestin, että tavataanko me uudestaan. Se ei vastannut mitään. Ja nyt sattuu.
Ja itse asiassa nyt nolottaa koko kiinnostuminen, ja se viesti.
M'kay - eli "kun ei yritä, ei voi epäonnistua" -ideologia onkin tähän tilanteeseen soveltumaton.
Jos miekkonen tosiaan ei ole jatkotapaamisesta kiinnostunut, vaihtoehtoja on kärjistäen kaksi: joko ette sovi toisillenne (ja sinä et huomaa sitä koska et tunne miestä vielä tarpeeksi hyvin) tai sitten sovitte, mutta mies ei tunne sinua vielä tarpeeksi hyvin tajutakseen sen. Kumpaankin ongelmaan auttaisi lisätutustuminen.
Olen Candyn kanssa ihan samaa mieltä siitä, että olet toiminut tähän asti varsin hienosti - ainoa miinuspiste tulee tuosta mainitsemastasi nolostumisesta (tämä ei silti tarkoita, että sitä pitäisi yhtäkkiä voida kontrolloida). Kiinnostuneisuus ja innostuminen eivät ole häpeän aiheita, vaan onnellisen (ja kumppaniehdokkaana houkuttelevan) ihmisen perusominaisuuksia. Jos kiinnostuksen kohde ei satu kiinnostumaan takaisin, se on hänen häpeänsä. Ei sinun.
Tapahtunutta paremmin tuntematta: jos pystyt suhtautumaan tilanteeseen edelleen luottavaisesti ja myönteisesti ja välittämään sen myös vastapuolelle, jatkotapaaminen voi hyvin järjestyä. Lähetä kundille hyväntuulinen viesti, jossa oletetaan ettei hän ole saanut edellistä viestiäsi tai että hänen vastauksensa on hukkunut matkalla. Mainitse avoimesti, mistä kaikista hänen ominaisuuksistaan pidät ja minkä vuoksi sinulla on niin mukavaa hänen seurassaan ja varmista, ettei hänelle synny seurustelun aloittamista koskevia paineita. Kerro, että syy tapaamishaluusi on hänen rentouttava/hauska/tjsp. seuransa, ei se että haluat jo esitellä hänet vanhemmillesi. Jos epäilet olleesi treffeillä aivan liian jäässä hänen makuunsa, kerro että tajusit hänen ihastuttavuutensa vasta jälkikäteen ja haluaisit vielä päästä nauttimaan siitä livenäkin.
Jos viestisi rivien välistä paistaa nolostuneisuus, pelko rukkasista tai luovuttamisen ja vetäytymisen maku, mahdollisuudet ovat huonommat. Vertaa rivien välejä: 1.
Tavataanko me uudestaan? tai 2.
Musta ois mielettömän kivaa jos lähtisit mun kanssa Siihen-ja-siihen näyttelyyn - saisin siitä paljon enemmän irti kun olisit heittämässä niitä sun hassuja ja oivaltavia kommentteja! (säädä yli- ja laatusanojen määrä vastaanottajan mukaan). Ensimmäisessä vaihtoehdossa vastuu päätöksestä sälytetään kokonaan viestin vastaanottajalle, lähettäjä sanoutuu irti koko hommasta ihan kuin häntä ei edes kiinnostaisi. Toisessa vaihtoehdossa vastaanottajalle suodaan ilo tehdä nuori naisihminen onnelliseksi.
Anna tykkäämisesi paistaa häpeämättömästi täydellä hehkulla (kuitenkaan painostamatta toista mitenkään). Jos mies silloinkin kieltäytyy, hänelle täytyy olla päivänselvää, ettei hän ole sinusta millään tavalla kiinnostunut, ja silloin toki seurustelusuhteenkaan onnistuminen ei olisi kovin todennäköistä. Siinäkin tapauksessa olet hyötynyt tapahtuneesta, koska sen jälkeen tiedät kokemuksen kautta että tykkääminen on hienoa ilman vastakaikuakin - ja uskallat seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa olla vielä avoimempi.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
Siis että eivät saa itsestään irti yhteydenottoa, vaikka ovat toisesta kiinnostuneita? Miten ne malttavat pysyä vaiti? Mä olen aina (silloin harvoin, kun jostakusta olen ollut kiinnostunut) ollut oikopäätä ajamassa asiaa eteenpäin - vaikka se onkin hirveä kylmä hyppy jonnekin missä voi haavoittua. En sietäisi "entä jos olisin kuitenkin uskaltanut" -ajatuksia.
