Nyt kun Joulu jälleen näki tiensä pään, ah, mä onnen niin kauniina kuitenkin nään. Kuin hento hauras varsi se arkisuuttaan Joulun jälkeen aluksi osoittaa. Vaan kuin ahne vanha korpi se sinutkin jo aivan kohta upottaa. Mihin? Kuuluu hento työväen ääni alta taivaiden... Töihin! Saapuu rujo, kalskea sointi oravanpyörän pahaisen.
Tämän runon kyhäsi pienellä kehittelyllä teille ja meille työläisille ikäänkuin lohdutukseksi Jouluarska Joulun viimeisinä minuutteina.
Ja kuten sanoin, Jouluarskakin sitten jatkossa puuttuu. Hän Stadinarskaksi toivottavasti sentään suurimmalle osalle teistä iloksi muuttuu!
