Kitinä

Pakko vetää galluppi.

Minä, aina ja ehdottomasti. Jos ukko edes yrittää tehdä itelleen riisiä ja jauhelihaa, mä olen takuulla söhläämässä siinä välissä..

Siitä suhteesta ny niin tiiä, mutta yleensä oon aina tupannu ennemminki olemaan se jälkien korjaaja ja tiskaaja. Oon tosi hyvä siinä. Ja valmiiseen pöytään istuja. suutarin lapsilla ei ole tossuja jne..

Tässä suhteessa ajattelin säveltää requiemin possessiivisuffiksille.

ninnithequeen kirjoitti:riisiä ja jauhelihaa

Kiinnostaa kuulla kuinka moiset sopivat keskenään. Itse en ainakaan söisi.

Minä. Ruuan tekeminen on kivaa. Käyttäisin siihen mielelläni paljon enemmän aikaa, mutta meinaa loppua tehokkaat tunnit vuorokaudesta kesken.

1108 kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:riisiä ja jauhelihaa

Kiinnostaa kuulla kuinka moiset sopivat keskenään. Itse en ainakaan söisi.

Voi että ihanaa!! Esim. jauheliharisotto, ja kaikki muutkin sörsselit.

Minä. Tykkään laittaa ruokaa - se on melkein ainoa asia, joka saa kaikki muut asiat katoamaan päästäni ja rentouttaa mut täysin. Tosin mies oli yllätyksekseni laittanut ruokaa maanantaina, kun tulin treeneistä Tais olla eka kerta.

1108 kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:riisiä ja jauhelihaa

Kiinnostaa kuulla kuinka moiset sopivat keskenään. Itse en ainakaan söisi.

Oletko koskaan syönyt jauheliharisottoa?

Ja tämä on varmaan oikea ketju kertoa, että mieheni laittoi äsken perunat ihan itse kiehumaan

Naurettavaa asennoitumista joillakin tutuilla joiden kodeissa viitataan että kokkaaminen on sukupuolisidonnainen tehtävä. Ei nyt kuitenkaan niin että toisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Mukava tehdä toiselle jotain hyvää mitä itse osaa ja vastaavasti ottaa vastaan jotain. Varsinkin koko setti alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka hitaasti nauttien.

Äänestykseen voisi laittaa vaihtoehdon molemmat.

Mun mielikuvitusystävä on Laiska-Jaakko, joten minä teen meidän suhteessa ruoan.

Äiti.

Mielikuvitussuhteessani minä tapan eläimet ja nainen tekee niistä ruokaa.

Ruokaa tekee se, kumman on nälkä.

Tässä taloudessa ruuan teen minä, nyt ja ikuisesti.

Ja valkosipulivammaiset saa parkua hajua muualla.

Kotivaimo, tosin se on ollut lähiaikoina aika laiska.

Mies kokkaa.

Mies mielellään, jos taas löytyisi kokkaava siippa. Mä voin sit leipoa.

Mä käyn hakemassa mäkkäristä yleensä. Saa hyvän tekosyyn poiketa tuopille paikalliseen.

brona kirjoitti:Mies mielellään, jos taas löytyisi kokkaava siippa. Mä voin sit leipoa.

Mä voin ilmoittautua kokiksi, kovin laaja menu valikoimani ei ole, mutta sitä voi kyllä laajentaa, kun vaan löytyy nainen kehumaan kokkauksiani.

Muutat vaan tänne Kotkaan, kun mä en tykkää asua Stadissa.

Ajattelin hankkia koriste-esineiksi sellaisen kipsiin valetun nyrkin ja koristetovelin. Pistää nyrkin ruokapöydälle ja ripustaa tohvelin kattoon, hellan eteen. Tällä tavoin, kuka meillä sitten kokkaakin, on sekä hellan ja nyrkin välissä että tossun alla.

Minä laitan sapuskat. Olen tottuneempi, nopeampi ja teen parempaa ruokaa.

Enemmän laitan kai minä kun kotona huomattavasti enemmän aikaa vietän, mutta lähes poikkeuksetta mies kyllä kokkaa kun kotona vaan on. Selkeetä. x) Vähän kuin kaikki "kotityöt", niin tämäkin menee tyylillä se kumpi diggailee ja osaa niin homman tehköön. Oon kyllä muksun myötä pakottanu itteni treenaamaan tätä hurjaa taitolajia...

Tilanteen mukaan. Joko minä tai Hän. Yleensä pyritään tekemään yhdessä ruuat, ainakin viikonloppuisin. Toinen tekee esim salaatit ja kattaa pöydän, toinen tekee ns. pääruuan. Ruuanlaitto on taidetta ja se on yksi parhaimmista yhdessätekemisen jutskista.
Kiva jutella samalla viikon tapahtumista, nautiskella hyvää viiniä ruuanlaiton ohessa, maistella ruokaa sen eri valmistumisvaiheissa, jne.
Suosittelen kaikille tällaista juttua. Kyllä se ruuan tekeminen yhdessäkin onnistuu vaikka sanonta kuuluu, että "mitä useampi kokki, sitä huonompi ruoka".

Mulli75 kirjoitti:Äänestykseen voisi laittaa vaihtoehdon molemmat.

Komppaan.

Kyllä se on ihan fifty-sixty ainakin meillä. Kotonaoleva laittaa töistätulevalle ruokaa.