Siitä suhteesta ny niin tiiä, mutta yleensä oon aina tupannu ennemminki olemaan se jälkien korjaaja ja tiskaaja. Oon tosi hyvä siinä. Ja valmiiseen pöytään istuja. suutarin lapsilla ei ole tossuja jne..
Minä. Tykkään laittaa ruokaa - se on melkein ainoa asia, joka saa kaikki muut asiat katoamaan päästäni ja rentouttaa mut täysin. Tosin mies oli yllätyksekseni laittanut ruokaa maanantaina, kun tulin treeneistä Tais olla eka kerta.
Naurettavaa asennoitumista joillakin tutuilla joiden kodeissa viitataan että kokkaaminen on sukupuolisidonnainen tehtävä. Ei nyt kuitenkaan niin että toisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Mukava tehdä toiselle jotain hyvää mitä itse osaa ja vastaavasti ottaa vastaan jotain. Varsinkin koko setti alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka hitaasti nauttien.
Ajattelin hankkia koriste-esineiksi sellaisen kipsiin valetun nyrkin ja koristetovelin. Pistää nyrkin ruokapöydälle ja ripustaa tohvelin kattoon, hellan eteen. Tällä tavoin, kuka meillä sitten kokkaakin, on sekä hellan ja nyrkin välissä että tossun alla.
Enemmän laitan kai minä kun kotona huomattavasti enemmän aikaa vietän, mutta lähes poikkeuksetta mies kyllä kokkaa kun kotona vaan on. Selkeetä. x) Vähän kuin kaikki "kotityöt", niin tämäkin menee tyylillä se kumpi diggailee ja osaa niin homman tehköön. Oon kyllä muksun myötä pakottanu itteni treenaamaan tätä hurjaa taitolajia...
Tilanteen mukaan. Joko minä tai Hän. Yleensä pyritään tekemään yhdessä ruuat, ainakin viikonloppuisin. Toinen tekee esim salaatit ja kattaa pöydän, toinen tekee ns. pääruuan. Ruuanlaitto on taidetta ja se on yksi parhaimmista yhdessätekemisen jutskista.
Kiva jutella samalla viikon tapahtumista, nautiskella hyvää viiniä ruuanlaiton ohessa, maistella ruokaa sen eri valmistumisvaiheissa, jne.
Suosittelen kaikille tällaista juttua. Kyllä se ruuan tekeminen yhdessäkin onnistuu vaikka sanonta kuuluu, että "mitä useampi kokki, sitä huonompi ruoka".
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"