Kerran minulle naurettiin kouluaikoina, kun en puhunut paljon paskaakaan. Eräs viisas (minun kannaltani) asuntolanhoitaja sanoi, että "kaveri" nauraa teille ja paljon hiljakseen.
Mutta osaako gattaga esiintyä julkisesti ja pystyykö hän esittämään esimerkiksi kuvaelman pillujutuistaan?
Keikaus kirjoitti:En tiedä, mutta sinä ainakin olet söpö. Vitsi, kityläiset miehet on niiiiin söpöjä.
Mistä tuota yltiöpositiivisuutta oikein saa?
Keikulla on menossa nyt joku "kaikki on ihania ja söpöjä ja lutuisia"-juttu. Pelottavaa
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Sudenhenki kirjoitti:
Mistä tuota yltiöpositiivisuutta oikein saa?
Kemikaaleista?
Eivät taida kuitenkaan olla ihan reseptillä saatavia?
Vastaus taitaa olla tällä hetkellä ovulaatio, tosin epäilen, että se on just menossa ohi. Pieni univaje tekee myös onnelliseksi. Olen kyllä muutenkin aika onnellinen ja hyväntuulinen. Syön kyllä niitä lääkärin määräämiä keskittymiskemikaaleja, mutta vaikutus taisi olla jo hiipunut yöhön mennessä.
Eilen ja vähän tänäänkin söpöjä ja hellyttäviä olivat siis Kvasaari, Vadim, Slam, Lolita ja Superior. Mutta ei ne tuohon vielä lopu. Gattacakin taisi olla vähän söpö eilen.
Keikaus kirjoitti:En tiedä, mutta sinä ainakin olet söpö. Vitsi, kityläiset miehet on niiiiin söpöjä.
Mistä tuota yltiöpositiivisuutta oikein saa?
Mulla on kans yks tuttu joka on aina tosi iloinen ja positiivinen; sellainen luonnonlapsi. Voi kun mäkin olisin samanlainen... Elämästä nauttisi kyllä aivan toisin jos ei vain murehtisi kaikkia asioita.
Keikaus kirjoitti:En tiedä, mutta sinä ainakin olet söpö. Vitsi, kityläiset miehet on niiiiin söpöjä.
Mistä tuota yltiöpositiivisuutta oikein saa?
Mulla on kans yks tuttu joka on aina tosi iloinen ja positiivinen; sellainen luonnonlapsi. Voi kun mäkin olisin samanlainen... Elämästä nauttisi kyllä aivan toisin jos ei vain murehtisi kaikkia asioita.
Älkää nyt vaan luulko, etten minä murehdi koskaan. Murehdin todellakin, mutta en nyt ihan koko aikaa. Eilenkin murehdin vähän aikaa sitä, mitä työkaverini ajattelevat minusta, kun tunnen itseni aika monta kertaa päivän aikana hieman erilaiseksi kuin he. Sitten purkauduin muutamalle läheiselle ihmiselle aiheesta ja olo helpotti ja olin taas iloinen luonnonlapsi. Että hip heijaa vaan.