Kitinä

Onks kellään kokemusta tollasesta SPR:N ystäväkerhosta&ystävävälityksestä
meinaan sellanen mainoskirje tuli reilu vko sitten.En tiedä onko tuo ystävävälitys tarkoitettu kaikille yksinäisille ihmisille vai pelkästään vanhuksille/vammaisille??? Taidan silti mailata tolle Helsingin pohjoisen osaston yhteyshenkilölle,se ainakin tietää jos teillä oo kokemuksia

Olen toiminut Ystäväpalvelussa vuoden verran. Käytännössä kävin tapaamisessa SPR:n toimistossa, kerroin minkälaisesta auttamisesta olin kiinnostunut, kuinka usein ja millä alueella minun on mahdollista toimia, täyttelin kaavakkeet ja jäin odottamaan ehdotuksia toimiston taholta.

SPR järjestää kursseja joiden kautta voi opetella "ammattiystävyyttä", jotta osaa asettaa rajat toiminnalleen eikä ystävyys käy ilosta rasitteeksi velvoitteiden salavihkaa kasvaessa. Kurssin pakollisuudesta en tiedä, itse en sitä ammatin vuoksi käynyt. Asiointi-, syöttö-, ulkoiluavuksi ja seuranpitoon vanhukselle pääsee helposti, muistaakseni vain mielenterveyskuntoutujien pariin tai vankiloiden ystävätoimintaan päästäkseen piti kurssittautua enemmän.

Paljolti auttamissuhde riippuu siitä miten henkilökemiat toimivat, ja jokainen suhde muotoutuu omanlaisekseen. Rahaa toiminnassa ei liiku, palkaksi saa sitä kuuluisaa hyvää mieltä. Lisätietoa löytyy SPR:n sivuilta, http://www.redcross.fi/fi_FI/etusivu/ .

Jos ajattelit Ystäväpalvelua kanavana saada itsellesi joku vierailija, ei kai sekään poissuljettua ole. Enemmistö ystäväntarvitsijoista koostuu kylläkin vanhuksista, mielenterveyspotilaista, maahanmuuttajista tai vammaisista.

Melnais kirjoitti:Olen toiminut Ystäväpalvelussa vuoden verran. Käytännössä kävin tapaamisessa SPR:n toimistossa, kerroin minkälaisesta auttamisesta olin kiinnostunut, kuinka usein ja millä alueella minun on mahdollista toimia, täyttelin kaavakkeet ja jäin odottamaan ehdotuksia toimiston taholta. Jos ajattelit Ystäväpalvelua kanavana saada itsellesi joku vierailija, ei kai sekään poissuljettua ole. Enemmistö ystäväntarvitsijoista koostuu kylläkin vanhuksista, mielenterveyspotilaista, maahanmuuttajista tai vammaisista.

Mutta minähän olen henkisesti jälkeenjäänyt/lievästi kehitysvammainen

Melnais kirjoitti: "ammattiystävyyttä"
....
seuranpitoon

Jotenkin tuli mieleen seuraavanlainen puhelinkeskustelu:

"Onko ystäväpalvelussa?"

"Juu, täällä"

"Tarvitsisin sellaista ammattiystävää, mieluiten alle kolmekymppistä naista, joka ..."

"*click*"

"Haloo? Halloo. Haloo?"

Ja sitten vakavasti.

Hienoa että tuollaisia palveluita on. Ihmisten seura on kuitenkin niin tärkeää toiselle ihmiselle.

Enthu kirjoitti: Mutta minähän olen henkisesti jälkeenjäänyt/lievästi kehitysvammainen

Ihan sellaista kuvaa en ole tavatessani saanut... Oikeasti, hyötyisit varmaan itse enemmän jos menet mukaan toimintaan, sen sijaan että odotat herttaisen eläkeläismummun tulevan pitämään seuraa sinulle viikottain. Suhde auttajissa kallistuu nimittäin ehdottomasti enemmän niiden puolelle joilla on eniten ylimääräistä aikaa. Samoin kysyntä ystävistä on suurempaa kuin tarjonta, joten odottamaan joutuu.

Minä pidän tähän SPR:n kautta hankittuun ystävääni yhteyttä kerran viikossa muutaman tunnin kerrallaan, silloin kun molempien aikatauluihin sopii. En siis varsinaisesti hengaile hänen kanssaan vaan koitan toimia sairauksien jäljiltä vajavaisen toimintakyvyn ylläpitäjänä ja tuoda elämään muuta sisältöä kuin kaksion seinät tarjoavat.

Toivottavasti tiedoista oli jotain apua, suosittelen kyllä SPR:n toimintaa yleisemminkin, selväpäistä ja tervehenkistä auttamista ja viihtymistä samassa paketissa. Ajattelin itse käyttää soluttautumisreittinä kun kohta vieraalla paikkakunnalla alan etsiskellä hengenheimolaisia.