Kitinä

So Hard kirjoitti: Tuo ylittää sellaisen rajan, että pitäisi eukon katsoa itseään peiliin pitkään ja huolella.

Voi kai sitä peiliinkin katsoa, mutta jos tämä ei nyt ole ihan perustapa vaan liittyy vaan tähän kiristävään tilanteeseen kun kersa ei nuku, niin en ihan vielä antaisi viimeistä tuomiota.

Tiedän vaan itse miten hemmetin kiduttavaa se viikkoja ja kuukausia jatkuva unenriisto voi olla, varsinkin kun tietää ettei luultavasti seuraavanakaan yönä saa nukkua, eikä ehkä kuukausiin kunnolla. Siinä ei tervepäisinkään välttämättä ole ihan parhaimmillaan.

Onko perhe KK miettinyt väliaikaisesti järjestelyä jossa vuorottelisitten jotenkin unien kanssa? Vaikka toinen nukkuisi klo 18-03 ja toinen siitä eteenpäin? Meillä on ollut aina välillä tuo kolmen rajapyykki käytössä, minä vastaan heräämisistä sitä ennen ja mies sen jälkeen. Teillä tietty se isompi muksu hankaloittaa tätä systeemiä.

Tai saisiko lapsia hoitoon vaikka paristi kuukaudessa ja te vaan nukkuisitte tai tekisitte jotain ihan muuta?

Zeb kirjoitti:Voi kai sitä peiliinkin katsoa, mutta jos tämä ei nyt ole ihan perustapa vaan liittyy vaan tähän kiristävään tilanteeseen kun kersa ei nuku, niin en ihan vielä antaisi viimeistä tuomiota.

En minä tässä mitään tuomiota ole jakamassa vaan totean vain noin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Ihan yhtä kireällä se molempien pinna varmaan on, eikä kireä tilanne ole mikään peruste millekään. Tavaroiden heittely kohti toista ei ajatuksena juuri eroa pahoinpitelystä tai ainakin sen yrityksestä.

Kitinän luku on kyllä menettänyt viihdearvoaan muuttuessaan yhäenempi kakspluspalstaksi, mutta toisaalta saa päivä päivältä vakuuttuneemmaksi siitä, että lapsettomuus on todellakin mun juttu.

So Hard kirjoitti:En minä tässä mitään tuomiota ole jakamassa vaan totean vain noin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Ihan yhtä kireällä se molempien pinna varmaan on, eikä kireä tilanne ole mikään peruste millekään. Tavaroiden heittely kohti toista ei ajatuksena juuri eroa pahoinpitelystä tai ainakin sen yrityksestä.

No, minä suhteuttaisin tilanteeseen ja siihen millä heitetään. Jos heitetään kirveellä kohti otsaa niin sitten olen sinun linjoillasi. Muussa tapauksessa vähän armoo.

Kitinän luku on kyllä menettänyt viihdearvoaan muuttuessaan yhäenempi kakspluspalstaksi, mutta toisaalta saa päivä päivältä vakuuttuneemmaksi siitä, että lapsettomuus on todellakin mun juttu.

Juu, rankkaa se on, eikä kandee lähtee siihen ellei todella halua. Pikkutyypit tekee kuitenkin myös niin mainioita juttuja ettei niitä kadu vaikka kuinka valvottaisivat. Ja kun selviää siitä muutamasta ekasta vuodesta niin helpottaa ainakin sen valvomisen suhteen.

Zeb kirjoitti: Ja kun selviää siitä muutamasta ekasta vuodesta niin helpottaa ainakin sen valvomisen suhteen.

Kunnes teini huitelee ties missä yökaudet eikä vastaa puhelimeen

Joo. Muksujutut enimmäkseen niille osoitettuihin topikkeihin. Joskus toki lipsahtaa. Olen pahoillani omasta puolestani niistä lipsahduksista

Unen tai unirytmin puutteesta pimahtaa kyllä helposti. Allekirjoittanut on vetänyt aikaeroväsymyksestä johtuen aikamoisia pultteja. Tavaroilla en tosin heitellyt.

Eikö olisi mitenkään mahdollista, että voisitte jollain tavoin vuorotellen antaa toistenne nukkua kunnolla? Edes esim. kerran viikkoon? Tai palkata vaikka lastenhoitajaa? Meillä kävi alkuun vauva-aikaan kerran viikossa apulainen, jonka käynnin aikana meikäläinen veteli aina unta pannuun. En tiedä miten olisin selvinnyt ilman.

Onhan se totta, että lapsilla tuo nukkumisen epäsäännöllisyys helpottaa yleensä ikää myöten. Mutta ei se tieto mitään auta, jos vanhemmat eivät jaksa siihen saakka.

Tsemppiä kuitenkin.

DitaVonShagwell kirjoitti:Sen takia mä sitä täällä manaankin

Kutsuitko? Mä voin tulla tuuraamaan. Mulla muuta ookaan kuin aikaa!

Manaaja kirjoitti:Kutsuitko? Mä voin tulla tuuraamaan. Mulla muuta ookaan kuin aikaa!

Musta tuntuu, että ei se anna sun koskea sen pleikkaan.

Elpan neuvothan toimi enemmän kuin hyvin.

DitaVonShagwell kirjoitti:Musta tuntuu, että ei se anna sun koskea sen pleikkaan.

Well played, mi lady.

Zeb kirjoitti:

So Hard kirjoitti:En minä tässä mitään tuomiota ole jakamassa vaan totean vain noin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Ihan yhtä kireällä se molempien pinna varmaan on, eikä kireä tilanne ole mikään peruste millekään. Tavaroiden heittely kohti toista ei ajatuksena juuri eroa pahoinpitelystä tai ainakin sen yrityksestä.

No, minä suhteuttaisin tilanteeseen ja siihen millä heitetään. Jos heitetään kirveellä kohti otsaa niin sitten olen sinun linjoillasi. Muussa tapauksessa vähän armoo.

Olisko sitten ihan ok miehen lyödä vaimoaan ihan vaan silleen vähän semisti vaikka avokämmenellä, kun on niitä pikkulapsiakin? Mutta ei kuitenkaan nyrkillä?

Vesper kirjoitti:

Zeb kirjoitti:

So Hard kirjoitti:En minä tässä mitään tuomiota ole jakamassa vaan totean vain noin ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta. Ihan yhtä kireällä se molempien pinna varmaan on, eikä kireä tilanne ole mikään peruste millekään. Tavaroiden heittely kohti toista ei ajatuksena juuri eroa pahoinpitelystä tai ainakin sen yrityksestä.

No, minä suhteuttaisin tilanteeseen ja siihen millä heitetään. Jos heitetään kirveellä kohti otsaa niin sitten olen sinun linjoillasi. Muussa tapauksessa vähän armoo.

Olisko sitten ihan ok miehen lyödä vaimoaan ihan vaan silleen vähän semisti vaikka avokämmenellä, kun on niitä pikkulapsiakin? Mutta ei kuitenkaan nyrkillä?

Ei se haittaa jos vähän puukolla tuikkaa kuhan ei tapa.

Minä olen joskus suhteen alkuvuosina heittänyt kerran miestä auton avaimilla. Eksää olen heittänyt kerran roskapussilla.

Zeb kirjoitti:Tai saisiko lapsia hoitoon vaikka paristi kuukaudessa ja te vaan nukkuisitte tai tekisitte jotain ihan muuta?

Tänne on hieman hankala saada hoitajaa - etenkin kahdelle. Molempien vanhemmat asuvat satojen kilsojen päässä ja tuttavapariskunnilla on itselläänkin kakaroita. Harva ottaa kahta ylimääräistä kahden omansa lisäksi, notta iskä ja äiskä pääsevät hoitamaan parisuhdetta...

Täytyy siirtyä varmaan tuohon vuorottelusydeemiin. Tosin mulla on jo 1-2 arkiyötä päivystystä, joten hirveesti lisää en valvomista jaksa.

Njoo, kun meillä oli niin helpot vauvavuodet niin ei kokemusta siitä johtuvasta "hermot menee"-ajasta, omaa vanhemmaksi tulo kriisiä tosin kävin läpi. Mutta oon vähän sitä mieltä että ensimmäisen vuoden jälkeen jokainen pari joutuu löytämään toisensa uudelleen. Ei, en tarkoita mitään kamalia "kriisipalavereita" vaan ihan sitä että elämä palautuu suhteen puolesta pitkälti sille tasolle mitä se oli ennen lasta. Ei tarvitse olla mitään ongelmia sinänsä. Tilastollisesti moni ei ilmeisestikään löydä.

Esim. meillä oli se ettei oikein ollut mitään keskusteltavaa tytsän lisäksi. Mä olin kotona muksun kanssa ja mies töissä. Mitään muuta ei oikein omassa laiffissa lapsen lisäksi tapahtunut. Ennen lasta voitiin jutella tosi usein monia, monia tunteja kaikesta turhasta ja tietysti tärkeistäkin jutuista. Naurettiin useita kertoja päivässä toistemme kanssa. Sitten yhtä äkkiä kökittiinkin ravintolassa viettämässä laatuaikaa hiljaa syöden kun ei oikein ollut mitään sanottavaa :/ Ja vähän ajan päästä alkoi se molemmin puolinen "tytsä sitä, tytsä tätä".

Nykyään jo ollaan tuossa vanhassa mallissa, sanottavaa löytyy ja nauru raikaa. Mutta siis, en mä toista kertaa lähtis samaan rumbaan, rakastan miestä ihan liikaa uskaltaakseni riskeerata tätä suhdetta yhtään sen enempää, on tässä kuitenkin koettu yhtä jos toista jo ennen tytsän syntymää.

Mutta olen siis periaatteessa liian parisuhteellinen tapaus perheilemään. So Hard taitaa olla myös, aika parisuhteellinen tapaus?

küllküll kirjoitti:Tänne on hieman hankala saada hoitajaa - etenkin kahdelle. Molempien vanhemmat asuvat satojen kilsojen päässä ja tuttavapariskunnilla on itselläänkin kakaroita. Harva ottaa kahta ylimääräistä kahden omansa lisäksi, notta iskä ja äiskä pääsevät hoitamaan parisuhdetta...

Kitinästä löytyy apu, ei muuta kun rinki pystyyn! Tosin, tää on ehkä vähän vaikea selittää rouvalle...

Vesper kirjoitti:Kitinästä löytyy apu, ei muuta kun rinki pystyyn! Tosin, tää on ehkä vähän vaikea selittää rouvalle...

Ajatus Gattiksesta, Stadinarskasta taikka Nibasta lapseni vahtina jotenkin latisti tätä ringin pystytysintoa.

DitaVonShagwell kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:Kutsuitko? Mä voin tulla tuuraamaan. Mulla muuta ookaan kuin aikaa!

Musta tuntuu, että ei se anna sun koskea sen pleikkaan.

Äh, en pysy enää perässä näiden naisten nykyaikaisten lempinimien kanssa.

Radio Helsinkiä ei voi enää kuuunnella, kun sieltä tulee ihan liikaa mainoksia.

Vesper kirjoitti:tää on ehkä vähän vaikea selittää rouvalle...

On helpompiakin ja kivuttomampiakin tapoja tehdä itsemurha..

küllküll kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Tai saisiko lapsia hoitoon vaikka paristi kuukaudessa ja te vaan nukkuisitte tai tekisitte jotain ihan muuta?

Tänne on hieman hankala saada hoitajaa - etenkin kahdelle. Molempien vanhemmat asuvat satojen kilsojen päässä ja tuttavapariskunnilla on itselläänkin kakaroita. Harva ottaa kahta ylimääräistä kahden omansa lisäksi, notta iskä ja äiskä pääsevät hoitamaan parisuhdetta...

Hakekaa apua kaikille keksimillänne tavoilla:
- sukulaiset
- tutut
- naapurit, joilla on lapsia
- valmisruoka
- siivooja
- lastenhoitajat
- jne.

Pienistä puroista saa halutessaan todella ison virran helpottamaan elämää. Ja kyllä ne tutut hoitaa kahtakin. Tosin onhan se sanomattakin selvää, että teille tulee sitten vuorostaan niitä kakaroita hoitoon. Se on kuitenkin kerran pari kuussa ihan hyvä tehdä kahdestaan isompi urakka suuremman lapsimäärän kanssa, jotta sitten jossain vaiheessa pääsee vahteluna huilaamaan.

Saatan olla yksin näkemykseni kanssa, mutta minusta perheessa priorisoinnin pitäisi aina mennä näin:
1. Oma napa (Jos et ole kunnossa, et voi tehdä mitään muiden eteen)
2. Puoliso (On helpompaa pitää puoliso kunnossa kuin hoitaa lapset itse)
3. Lapset (Lapset pärjäävät aika vähällä jos vanhemmat ovat kunnossa ja antavat aikaa ja huolenpitoa lapsille)

Kaikkein typerintä on priorisoida lapset ykköspaikalle. Siinähän sitten ihmettelet vittuuntuneena, miksi mikään omassa elämässä ei huvita ja puolisokin otti ja häipyi.

^ Tuo priorisointijärjestys on ihan sama kuin omakin. Analogiaksi tarjoan lento-onnettomuutta - happinaamari laitetaan kabiinin menettäessä paineistuksensa ensiksi omalle naamalle, sitten vasta matkakumppanille.

Korva ihan umpijumissa, aivan kuin olisi tulppa syvällä.

küllküll kirjoitti:^ Tuo priorisointijärjestys on ihan sama kuin omakin. Analogiaksi tarjoan lento-onnettomuutta - happinaamari laitetaan kabiinin menettäessä paineistuksensa ensiksi omalle naamalle, sitten vasta matkakumppanille.

Itse asiassa meinasin ihan tosissani ehdottaa, et tuotte muksut tänne yöksi, tai ensin vaikka vain kahvittelun ajaksi. Likka olis onnessaan kun sais uusia kavereita, samoin mä tykkäisin. Mut joo, ehkä vaikeampaa selittää vaimolle, et "ollaan me kerran nähty, yhden kitinäläisen tupareissa"... Mut jos jonkin selityksen keksit ni tänne vaan!

Bluntly kirjoitti:Korva ihan umpijumissa, aivan kuin olisi tulppa syvällä.

Meinasin ruveta tekemään maallikkodiagnooseja, mutta tajusin pitää mölyä mahassani kun paikalla on oikeakin lääk. tri.

saira kirjoitti:ehkä vaikeampaa selittää vaimolle, et "ollaan me kerran nähty, yhden kitinäläisen tupareissa"...

Kiitos tarjouksesta täydestä sydämestä, mutta käytännön toteutus on mainitsemistasi syistä tarpeettoman vaikea

saira kirjoitti:"ollaan me kerran nähty, yhden kitinäläisen tupareissa"...

"Tapasin naisen yhdellä nettipalstalla jossa retostelin suhteemme kamalaa tilaa, ja hän lupasi hoitaa lapsiamme, että saisimme hetken huokaista"

küllküll kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:Korva ihan umpijumissa, aivan kuin olisi tulppa syvällä.

Meinasin ruveta tekemään maallikkodiagnooseja, mutta tajusin pitää mölyä mahassani kun paikalla on oikeakin lääk. tri.

Ei o. Mustan kirjan mukaan pelkkä "vaatimaton lisensiaatti" (x 2, oletan), joten anna mennä vaan.