Kitinä

Miksi ND alunperin meni tämän ko. naisen kanssa naimisiin, eikä käsitellyt tunteitaan exään?

Hyvä se on ny sanoo..

Homeboy65 kirjoitti:Tuollaisia ongelmia ei synny in the first place, kun pysyy..

..kaidalla tiellä, eikä uita katkarapuaan kaiken maailman lammikoissa.

Homeboy65 kirjoitti:

Crowbar kirjoitti:

Homeboy65 kirjoitti:Tuollaisia ongelmia ei synny in the first place, kun pysyy ns. vanhapoikana. *on vanhapoika*

Sinulla se ei ole valintakysymys vaan ainoa mahdollisuus.

Perustele.

http://kitina.net/search.php?search_author=Homeboy65

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Ainoa no-no -alue on kaikki, joka voitaisiin jotain kautta käsittää kontaktin ottamisena muihin naisiin.

Tässä on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun toisen luottamus petetään.

Komppaan ylläolevaa. Juuri tuon vuoksi en itse usko että pystyisin jatkamaan suhdetta jossa olisin tullut petetyksi. Kuitenkin kuulemma jotkut parit kykenevät palauttamaan luottamuksen, ei enää täydelliseksi, mutta riittäväksi. Työtä se kuitenkin vaatii, uskoakseni miljoona anteeksipyyntöä ja rakkaudentunnustusta ja jatkossa ehdottomasti täyden avoimuuden ja rehellisyyden.

Teidän tilanne kuulostaa siltä, että luottamus ei ole riittävällä tasolla, ja se on varmasti erittäin raskasta teille molemmille. Ehdotan vakioehdotustani, eli menkää pariterapiaan luottamustason korjaamiseksi sille tasolle, että voitte molemmat elää vapaammin.

Elppis kirjoitti:Miksi ND alunperin meni tämän ko. naisen kanssa naimisiin, eikä käsitellyt tunteitaan exään?

Hyvä se on ny sanoo..

Siksi, että elämä ja ihmiset eivät ole täydellisiä? Uskoakseni jokaisessa parisuhteessa on ongelmakohtansa, mutta suurinta osaa niistä voi työstää halutessaan oikeaan suuntaan.

Zeb kirjoitti: Uskoakseni jokaisessa parisuhteessa on ongelmakohtansa, mutta suurinta osaa niistä voi työstää halutessaan oikeaan suuntaan.

Tuosta tilanteesta tulee mieleen ettei tuossa korjata jotain joka on hajonnut käytössä, vaan jotain joka on ollut tohjona aivan alusta asti.

NuoriDaavid kirjoitti:Jotta asia olisi riittävän vaikea, niin en aivan 130%:sti luota itsekään itseeni.

En voi kaksi sormea Visa-kortin päällä vannoa, että en kännissä tilaisuuden tullen pettäisi vaimoani.

Syynä tähän ovat aivoni, tuo laajin genitaali. Jostain syystä (syytän evoluutiopsykologiaa) humalatilan noustessa liian korkealle saattaisin unohtaa olevani naimisissa.

Lisäksi alkoholinkäyttööni sisältyy positiivinen palautemekanismi, humalatilan saavuttaessa tietyn treshold-tason ryyppy hirttää kiinni.

Eli oman itsenikin suojelemiseksi saattaa olla parasta kahlita minut täydenkuun aikaan rautoihin.

Hups no joo. Milläs sitten voisi toinen luottaa kun et itsekään luota itseesi? Varmaan jotain päätyöstämistä asia vaatisi ensin sinunkin kohdallasi, jotta pystyisit olemaan luottamuksen arvoinen? Vai haluatko edes olla? Haluatko ehkä kuitenkin jotenkin alitajuisesti eroa? Sun pitäisi selvittää itsellesi mitä haluat ja toimia sen mukaan. Siihen varmaan tarvitaan ulkopuolista keskusteluapua, joten mene sinne terapiaan, mitä olet aiemminkin miettinyt?

Haemaeraemies kirjoitti:

Zeb kirjoitti: Uskoakseni jokaisessa parisuhteessa on ongelmakohtansa, mutta suurinta osaa niistä voi työstää halutessaan oikeaan suuntaan.

Tuosta tilanteesta tulee mieleen ettei tuossa korjata jotain joka on hajonnut käytössä, vaan jotain joka on ollut tohjona aivan alusta asti.

Niihän se on, että suhde nimen omaan alkoi paskasti.

NuoriDaavid kirjoitti: Niihän se on, että suhde nimen omaan alkoi paskasti.

Kumpiko teillä ei pysty antamaan anteeksi. Sinä vai vaimosi?

Zeb kirjoitti:
Hups no joo. Milläs sitten voisi toinen luottaa kun et itsekään luota itseesi? Varmaan jotain päätyöstämistä asia vaatisi ensin sinunkin kohdallasi, jotta pystyisit olemaan luottamuksen arvoinen? Vai haluatko edes olla? Haluatko ehkä kuitenkin jotenkin alitajuisesti eroa? Sun pitäisi selvittää itsellesi mitä haluat ja toimia sen mukaan. Siihen varmaan tarvitaan ulkopuolista keskusteluapua, joten mene sinne terapiaan, mitä olet aiemminkin miettinyt?

En usko, että haluaisin erota.

En tosiaan välttämättä ole 130%:n luottamuksen arvioinen. Sen muuttaminen saattaisi olla mahdollista, mutta vaatisi varmaan pitkää ja perusteellista terapiaa.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, tyydyn nykytilaan. Tuudittaudun siihen uskoon, että liittomme on kuitenkin parempi, kuin suurin osa avioliitoista. Suurin osa avioliitoista päättyy eroon. Olemme olleet naimissa jo 12 vuotta ja mitään eron merkkejä en näe. Toki saattaa olla, että Masa lopulta voittaa eurokossunsa, Ken tietää, Barbie ei. Itse kuitenkin uskon, että olemme yhdessä kunnes kuolema erottaa.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Niihän se on, että suhde nimen omaan alkoi paskasti.

Kumpiko teillä ei pysty antamaan anteeksi. Sinä vai vaimosi?

Vaimo.

NuoriDaavid kirjoitti: Vaimo.

No mitäpäs jos kuulet repäisisit, ja menisit vaimosi kanssa uudelleen naimiisiin, tosin tällä kertaa rakkaudesta, eikä katumuksesta.

NuoriDaavid kirjoitti: En usko, että haluaisin erota.

Tuudittaudun siihen uskoon, että liittomme on kuitenkin parempi, kuin suurin osa avioliitoista. Suurin osa avioliitoista päättyy eroon.

Niin, kumpin sitten on parempi; Elää hampaat irvessä lasten takia kulissiavioliittoa vai rehellisesti myöntää että mikä on meininki, ja toimia sen mukaan.

Juuri tuollaisen toiminnan näen synnyttävän näitä erinmoisia ikäkriisejä.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Vaimo.

No mitäpäs jos kuulet repäisisit, ja menisit vaimosi kanssa uudelleen naimiisiin, tosin tällä kertaa rakkaudesta, eikä katumuksesta.

Ihan hyvä ajatus. Pitää miettiä. Hmm.

Haemaeraemies kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: En usko, että haluaisin erota.

Tuudittaudun siihen uskoon, että liittomme on kuitenkin parempi, kuin suurin osa avioliitoista. Suurin osa avioliitoista päättyy eroon.

Niin, kumpin sitten on parempi; Elää hampaat irvessä lasten takia kulissiavioliittoa vai rehellisesti myöntää että mikä on meininki, ja toimia sen mukaan.

Juuri tuollaisen toiminnan näen synnyttävän näitä erinmoisia ikäkriisejä.

Ei se tavallinen arki ole hampaat irvessä kituuttamista, vaan tavallista arkea, ja kyllä me rakastamme toisiamme.

NuoriDaavid kirjoitti:, ja kyllä me rakastamme toisiamme.

Toi oli hyvä kuulla, se ei ole itsestäänselvyys.

NuoriDaavid kirjoitti:Kuten jo aiemmin kirjoitin, tyydyn nykytilaan.

Surullista ettet voi olla mitä haluat. Vielä surullisempaa on että et aio tehdä asian eteen mitään. Ihmettelen kyllä yhtälailla vaimosi menoa kuin omaasi. En tarkoita loukata, mutta tuskin itse pystyisin olemaan tuollaisessa suhteessa.

Vihtahousu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Kuten jo aiemmin kirjoitin, tyydyn nykytilaan.

Surullista ettet voi olla mitä haluat.

Mutta mitä minä haluan olla? Ehkä en halua olla sitä mitä "haluan olla".

Eli voi olla, että olen ulkoistanut itsekontrollin vaimolleni.

Saattaisi olla, että jos tuota superegoa ei olisi, niin viettäisin vielä enemmän aikaa netissä tai kaupungilla röpötellen.

Saattaa olla, että tarvin itselleni pirttihirmun.

NuoriDaavid kirjoitti:
Eli voi olla, että olen ulkoistanut itsekontrollin vaimolleni.

Saattaisi olla, että jos tuota superegoa ei olisi, niin viettäisin vielä enemmän aikaa netissä tai kaupungilla röpötellen.

Saattaa olla, että tarvin itselleni pirttihirmun.

Melkoisen taakan olet vaimollesikin sälyttänyt. "Olen aikuinen mies, mutta en pysty ottamaan vastuuta omista teoistani, joten sinun täytyy se tehdä".

NuoriDaavid kirjoitti:

Vihtahousu kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Kuten jo aiemmin kirjoitin, tyydyn nykytilaan.

Surullista ettet voi olla mitä haluat.

Mutta mitä minä haluan olla? Ehkä en halua olla sitä mitä "haluan olla".
Eli voi olla, että olen ulkoistanut itsekontrollin vaimolleni.
Saattaisi olla, että jos tuota superegoa ei olisi, niin viettäisin vielä enemmän aikaa netissä tai kaupungilla röpötellen.
Saattaa olla, että tarvin itselleni pirttihirmun.

Ehkä olet hävittänyt itsesi kaikkien kieltojen ja velvollisuuksien alle.
Velvollisuuksien kanssa pitäisi pystyä elämään, kieltoja parisuhteissa ei pitäisi olla, luottamuksen tulisi riittää. En jatka enää näitä perustelujani, koska ne ovat nyt jo toistoa.

NuoriDaavid kirjoitti:Jotta asia olisi riittävän vaikea, niin en aivan 130%:sti luota itsekään itseeni.

En voi kaksi sormea Visa-kortin päällä vannoa, että en kännissä tilaisuuden tullen pettäisi vaimoani.

Okei, ja hyvä että olet asiasta itsellesi rehellinen, mutta miten ihmeessä tämä liittyy kitinöintiin ja facebookkailuun? Et kai sentään pidä mahdollisena, että menisit kännissä facebookiin iskemään naisia, sopisit heidän kanssaan treffejä, ottaisit treffejä varten suunnitelmallisesti uudet kännit estoista päästäksesi ja kävisit pettämässä?

Sanoit nykytilanteen olevan kannaltasi kohtuullisen hyvä: rakastava perhe jne. Kannattaa muistaa, että olosuhteet eivät kuitenkaan ole staattisia vaan muuttuvat jatkuvasti suuntaan tai toiseen. Sen perusteella, mitä tässä ketjussa kerroit, voitaisiin sanoa että tilanteesi on nyt muuttumassa yhä lisääntyvän valehtelun suuntaan.

Oletetaan, että kirjoitat Kitinään keskimäärin tunnin päivässä. Se merkitsee, että Kitinä on 1/24 elämästäsi. Tuo on aika suuri osa, jos tarkemmin ajattelee, ja jo sillä perusteella voi sanoa että kitiseminen on sinulle merkityksellistä. Merkityksellisyys muodostuu siis sitä kautta, että tulet syystä tai toisesta käyttäneeksi aikaasi kitisemiseen - ei välttämättä suoraan Kitinän tarjoaman sisällön kautta. Kitinässä on tyyppejä, joita et pidä itsellesi täysin vieraina, eli joista jollakin tavoin välität. Täällä käydään joskus tunteisiin vetoavia keskusteluja, ja jotkut niistä koskettavat sinua tai ainakin aiheuttavat tunne-elämyksiä.

Kun ynnätään kaikki itseäsi jollakin tavalla liikuttavat tunteet, ajatukset, tapahtumat ja kokemukset, saadaan aikamoinen kasa kaikenlaista sinun elämääsi koskevaa suhteellisen olennaista tietoa, joka sinun täytyy jatkuvasti piilottaa vaimoltasi. Facebookkailun aloittaminen tietty kasvattaa kuormaa entisestään. Ihmisen jokainen kokemus myös muuttaa ihmistä - monet hyvin huomaamattomasti ja hienovaraisesti, mutta kuitenkin. Mitä useampi sinua huomaamattomasti muuttava kokemus elämässäsi tapahtuu joka päivä ilman että vaimollasi on tästä mitään hajua, sitä enemmän vieraannutte toisistanne ajan myötä. Jonakin päivänä saatatte todeta, että "yhtäkkiä" ette enää tiedä kenen kanssa olette naimisissa. Vieraalta tuntuvaa ihmistä on raskasta rakastaa (vaikka kyllä jotkut siihenkin pystyvät).

Nainen, joka "joutuu" pitämään miestään tossun alla, saattaa myös kyllästyä siihen. Sellainen on aika raskasta ja yksinäistä puuhaa. En muista minkä ikäisiä olette - viidenkympin molemmin puolin sellainen asetelma on kai vielä niin tavallinen, että naiset ikään kuin alistuvat kohtaloonsa ja saattavat pysyä epätasapainoisessakin liitossa loppuun asti - mutta mitä nuoremmasta naisesta on kyse, sitä todennäköisemmin hän ei halua viettää koko elämäänsä suhteessa jossa hän näkee miehen yhtenä lapsista.

*

Jos olisin sinä, tekisin ensin nettitoimintani motiivit ja etenkin sen myönteiset vaikutukset itselleni mahdollisimman selviksi, veisin sitten vaimon paikkaan, jossa tietokonetta ei pysty hajottamaan (esim. hieno illallisravintola - kehtaisikohan hän sielläkin nostaa metakan?), ja kertoisin hänelle että on järjetöntä elää a) omaa elämäänsä kohtuuttomasti rajoittaen tai b) ilman kohtuuttomia rajoituksia mutta vaimolle jatkuvasti valehdellen. Sano, että et aio enää tehdä kumpaakaan edellisistä ja kysy, miten sinun vaimosi mielestä nyt kannattaisi toimia.

Jos ei toimi, niin pariterapiaan. Jos kerran rakastatte toisianne, en pidä todennäköisenä että vaimosi sentään eropapereita alkaisi tällaisen asian vuoksi tilailla. Onhan hän jäänyt kanssasi yhteen useista pettämisistäkin huolimatta. Pahin, mikä voi tapahtua, on siis lähinnä se että joutuisitte näkemään suhteenne eteen vaivaa. Itse osannet arvioida paremmin, näetkö mieluummin vaivaa vai otatko edellä mainittuja riskejä tulevaisuuden suhteen. Yksi asia lienee varma: vaimollasi olisi ilman muuta parempi olla suhteessanne, jos hän pystyisi luottamaan sinuun enemmän.

Edit: keskeneräisen virkkeen korjaus

Lilo kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:
Eli voi olla, että olen ulkoistanut itsekontrollin vaimolleni.

Saattaisi olla, että jos tuota superegoa ei olisi, niin viettäisin vielä enemmän aikaa netissä tai kaupungilla röpötellen.

Saattaa olla, että tarvin itselleni pirttihirmun.

Melkoisen taakan olet vaimollesikin sälyttänyt. "Olen aikuinen mies, mutta en pysty ottamaan vastuuta omista teoistani, joten sinun täytyy se tehdä".

Niin. Näinkin se on. Olen hänen neljäs lapsensa.

Ihan turhaan sä ittees syyllistät (enää) yhtään mistään, vaimollas on suhteellisen pahoja pääongelmia.
Mä oon morkkistellu siitä että vieläkin joskus riidellessä otan miehen pettämisepisodin esiin vaikka siitä on jo yli puol vuotta kun sain tietää.
Mä oon yrittäny lähinnä panostaa parisuhteen laatuun ja katella omaa käytöstä vähän eri silmin, enkä mieti joko se taas on panemassa.
Ei tulis mieleenkään tutkia puhelinta tai kontrolloida netin käyttöä, enkä tosiaankaan haluais sellasta äijää joka siihen suostuis.
Pettäjä keksii keinot murehti toinen osapuoli sitä tai ei, harvojen kohdalla se ihan niin menee että tilaisuus tekee varkaan.
Kyllähän sä ND oot ihan eri ihminen ku sillon, pitäis vaimos se tajuta, ei kukaan voi 100% vannoa ettei pettäis IKINÄ.
Kieltäminen tekee asioista vaan houkuttelevampia, sähän pyörit täällä jatkuvasti. Jos joskus tästä napsahdat niin muijas kokee ittensä petetyks ihan samalla lailla ku oisit käyny huorissa, ja yhtä paha juttu se onkin kun kerran ootte sopinu ettet tätä harrasta. Ei pettäisessä se fyysinen puoli pahin oo, päin vastoin.
Viet sen ulos syömään oikein kivasti ja mietit valmiiks kaikkii ihania juttuja mitä siinä ihmisessä näet, ja sit kun oot kehunu sen maasta taivaisiin ja kosinu otat puheeks nää "ikävät asiat" ja sanot että aloitetaanko puhtaalta pöydältä tää uus avioliitto.
Eiks sua ittees vituta toi valehtelu?
Tai siis murehdit jotain yli kymmenen vuoden takaista pettämistä vaikka koko ajan puhut sille paskaa.

Hellu kirjoitti: vaikka siitä on jo yli puol vuotta kun sain tietää.

HUH! Onpa pitkä aika! Elääkö ihminen edes noin kauan?

EW&Hellu:

Sehän tässä tragikoomista on, että tämä kitinöinti on juuri taas pettämisen jatkamista, koska olem luvannut jättää tämän.

Vaikka viatonta ja kainoa on harrastukseni ainoa, niin kuitenkin se on vastoin lupaustani.

Eli saattaa olla niin, että lopetan kitinöinnin.

*kosteasilmä exittiä harkiten*