Kitinä

Homeboy65 kirjoitti:Heinänuha vähän vituttaa. Ja huonosti nukuttu yö.

Sama.

Nyt oon sitten fiksusti nauttinut lääkkeitä ja kahvia, pelkästään. Ja hurrdurr..

Mikähän mua vaivaa kun mulla on aina ollut ihan kivaa kaikissa häissä joissa oon vieraana ollut. Ei oo vituttanu, ja on ollut kiva nähdä, miten eri tavoin ihmiset juhlansa järjestää. Porotilalla juhannuksena hyttysten syötävänä olis periaatteessa voinut nousta sukupuolielin otsaan, mutta kun asennoitu oikein, niin oli vaan hauskaa suihkutella yhdessä toisten vieraiden kanssa unisex-parfyymi eau de Offia. Italiassa kahden tunnin messu puudutti perseen melko tehokkaasti, mutta 7 ruokalajin illallinen korvasi senkin tuskan täydellisesti.

Hitsi kun oon aina jotenkin luullut et on kivaa kun kutsutaan, ei niin et voi helvetti kun pitää tonnekin mennä.

Ja jos hääpäivä on olevinaan edelleen joku ketun "naisen oma päivä kermakakkuna", niin kiitti, jätän sitten omalla kohdallani väliin vaikka kokonaan. En voi juuri kuvitella mitään hirveämpää.

En vaan vissiin tajua.

Lolita kirjoitti:Mua ihan vähän vaan nauratti KaiNalon suutahdus lapsettomista häistä. Ei tarvitse ihan hirvittävästi mennä ajassa taaksepäin, niin mielipide olisi ollut ihan toinen, kunnon bileet eikä mitään lapsia jalkoihin pyörimään, örröörrrörrör!!1

Mua kans vähän ihmetytti tää. Joskin siltä kautta tarkasteltuna, että kuvittelin että masan asenne olis ollut lapsellisenakin luokkaa "Jes, kersa huoltamolle ja aikuisille vaihteeksi laatuaikaa!"

Mitä noin yleensä tulee tohon hommaan, niin mun mielestä kyllä häät on kahden aikuisen The Juhla, joka on kyllä 110% niiden kahden ihmisen juhla, ja niiden toiveiden mukaan mennään. Jos se ei sovi omaan pirtaan, niin se on sit vähän onnettomampi juttu, mut kyllä mä ensikädessä kunnioittaisin pariskunnan toiveita, vaikka ne onkin omista poikkeavia. Kaikkihan me erilaisia ollaan ja preferoidaan erilaisia tapoja bilettää.

SikaMika kirjoitti:

Gat kirjoitti: iso lauma selvästi alaikäisiä, keskenkasvuisia pissiksiä

Mä olen ollut viime aikoina töissä yhdellä yläasteella, siellähän noita pyörii. Normaalin ihmisen silmiin näyttävät toki aatteineen ja vaatteineen vielä lapsilta, mutta joku Gattis-Poika voisi olla kaikkien noiden pikku pystytisujen seassa ihmeissään! Uskallan sanoa tämän ääneen vain, koska tiedän sun olevan liian alkoholisoituneen hakemaan opettajan hommia.

Olen minä "työurallani" opettanut puolisen vuotta. Mutta se oli aikuiskoulutuskeskus. Äkkiseltään pikkuritsojen reaktio pelkkään olemassaolooni surettaa. Minua ei ole aikoihin pilkattu kadulla, kun poistun kotoa niin harvoin. Mutta tarkemmin ajatellen tuon täytyy johtua siitä, että alitajuisesti halusivat minua ja pikkupimppinsä kostuivat. Mutta ovat vielä niin heppahöperöitä ja komeista amispojuista haaveilevia, että tietoisuuteensa asti se ei päässyt kuin hämillisenä kikatuksena. Niin sen täytyy olla, juu. Tietysti. Niin.

Gat kirjoitti:Mutta tarkemmin ajatellen tuon täytyy johtua siitä, että alitajuisesti halusivat minua ja pikkupimppinsä kostuivat. Mutta ovat vielä niin heppahöperöitä ja komeista amispojuista haaveilevia, että tietoisuuteensa asti se ei päässyt kuin hämillisenä kikatuksena. Niin sen täytyy olla, juu. Tietysti. Niin.

Komeista amispojista *hörhörhör* ... ?

Manaaja kirjoitti: "Jes, kersa huoltamolle ja aikuisille vaihteeksi laatuaikaa!".

Laatuaikaa kyllä kiitos, mutta jonkun toisen häät eivät ole "laatuaikaa" meille.

masa kirjoitti:

Manaaja kirjoitti: "Jes, kersa huoltamolle ja aikuisille vaihteeksi laatuaikaa!".

Laatuaikaa kyllä kiitos, mutta jonkun toisen häät eivät ole "laatuaikaa" meille.

Sääli. Minusta ne ovat parhautta, jos ne eivät vain ole kuivat eikä alkottomat.

Manaaja kirjoitti: Sääli. Minusta ne ovat parhautta, jos ne eivät vain ole kuivat eikä alkottomat.

Mä olen ollut tasan yksissä hyvissä häissä. Silloin ne häät pidettiin paikallisessa ravintolassa jonka takaterassille oli katettu iso esiintymisteltta ja sen lavalla soitti coverpumppu suomalaista poppia.

Niissä häissä olivat vaan hääparin ystävät lapsineen. Paikalla ei ollut sukulaisia, mummoja eikä kummin kaimoja. Niissä häissä ei myöskään leikitty keksimällä keksittyjä noloja leikkejä, eikä niistä yritetty tehdä mitenkään "hauskoja" väkisin. Siellä ei myöskään ajateltu, että "meidän häissä pitää olla parhaat juomat ja safka" Nuo häät olivat itse asiassa ainoat häät jossa ei tarvinnut lähteä parkkipaikalle katselemaan mitä auton tavaratilasta löytyy.

Sen jälkeen kun lapselliset lähtivät kotiinsa noin seitsemän maissa, bileet vasta alkoivat ja sitä rallia riitti valomerkkiin saakka. Niissä oli halvatun hauskaa ja vapaata.

IMO lapset eivät häitä pilaa, vaan ne seniilit sukulaiset ja naapurit joita kukaan ei tunne. Ne rajoitavat bilettämistä paljon enemmän, kuin ennen kahdeksaa nukkumaan menevät vahingonlaukaukset.

Alkottomiin häihin en ole onneksi ikinä vielä suostunut menemään, enkä mene. Ranteet auki semmosissa.


Toisekseen, kun sitä tukiverkostoa ei ole, on noihin häihin melkoisen vaikea päästä ilman junioria vaikka haluisikin. Normaalissa tapauksessa olisimme menneet sinne kolmestaan, ja naaras olisi lähtenyt kotiin junnun kanssa seitsemän maissa minun jäädessä röpöttämään. Nyt naaras ei pääse edes paikalle, vaan jää kotiin lastenvahdiksi.

Gat kirjoitti: Olen minä "työurallani" opettanut puolisen vuotta.

Tiedän. Mutta silloin et ollut liian alkoholisoitunut päästäksesi opettajanhommiin.

Noin muuten, jokin yliopiston open homma olisi ehkä ollut sulle eniten omiaan työnsarkana silloin joskus kun et vielä ollut liian alkoholisoitunut mihin tahansa hommaan. Olisit saanut järkevän kanavan jakaa kirjatietouttasi ja mahdollisia omia oivalluksiasi ja ehkä jollain utopistisella silmänkääntötempulla saanut siinä sivussa opiskelijapesää. Omalta kannaltasi onkin harmillista, että sulta puuttuvat kaikki piirteet jotka tekevät pojista miehiä.

masa kirjoitti:Mä olen ollut tasan yksissä hyvissä häissä.

Olitko muuten minkä ikäinen tuolloin?

Manaaja kirjoitti:

masa kirjoitti:Mä olen ollut tasan yksissä hyvissä häissä.

Olitko muuten minkä ikäinen tuolloin?

On tuosta jo kymmenkunta vuotta aikaa, eli noin 30 vee.

En mä tajua mikä siinä lahjomisessa on niin kipeää. Jos hääparilla on kaikki tarvittava jo olemassa, mutta muuten elävät suht kädestä suuhun, niin mikä siinä rahalahjassa on sit niin kamalaa? Miksi pitäisi pyytää ohjaamaan rahat hyväntekeväisyyteen, jos parilla ei ole niin kovin hääppöisiä varoja itselläänkään. Vai onko kyse vaan siitä, miten asian muotoilee kutsussa?

Oon tietty sitä vastaan, että järkätään häät (tai mitkä tahansa muutkin juhlat) vain rahankerjuun nimissä. Mutta sekin taitaa olla melko mahdoton yhtälö, kun niihin juhliinkin menee rahaa.

Tiedän useampia pareja, jotka olisivat voineet sitten ne vähätkin sijoittaa siihen lomaan. Sen sijaan he halusivat juhlistaa liittoaan ystävien kera järjestämällä pienimuotoiset häät. Kutsussa luki selvästi lahjatoiveena rahaa häämatkatilille. Musta se oli mukavaa ja helppoa, ei tarvinnut juosta jotain painavaa vaasia Stockalta ja sit kuskata sitä stilettoissa ympäriinsä. Ja oon niin vanhanaikainen, että juhliin mentäessä kuuluu mielestäni antaa lahja. Minkä arvoinen, riippuu vähän tapauksesta jne.

Mut joo, toisaalta myös ymmärrän kipuilun lahjojen suhteen, sillä se "osallistumismaksu" harvoin jää siihen lahjaan sijoitettuun rahaan. Polttarit, matkat ja muutkin vaativat osansa. Nowan tavoin oon sitä mieltä että hyvän ystävän kohdalla ei niin väliä. Tietty jos rahaa ei ole niin, sit sitä ei ole. Jouduin joskus viis vuotta sitten ihan hyvän kaverin kohdalla sanomaan kaasolleen että en voi osallistua polttareihin jos kustannukset ovat noin tähtitieteelliset.

Hehe... Tulipa vielä mieleen yksi tuttava, joka naureskeli että heillä oli kesällä 2006 tasan yksi vapaa viikonloppu. Muuten oli pelkkiä häitä ja polttareita koko kesä. Ja lomarahatkin kuulemma paloivat aika tehokkaasti näihin edellä mainittuihin.

Siitä mitä hääparin lähipiiri saa satsata, kun talkoohengellä tehdään häitä, en edes aloita...

Onko kukaan koskaan kullut palveluhenkisestä mikrotukihenkilöstä? Meillä on nyt sellainen, aloitti täällä viime viikolla. Nyt vaan pelottaa, että oppii noiden muiden tavoille, ja kun koeaika päättyy, niin auttaminen loppuu siihen.

Itse osaan juuri sen verran, että soitin iiteehen ja sanoin millainen error-viesti tulee. Se pölkky siellä sitten sanoi ettei pysty eikä voi, vika on systeemin toimittajassa. Ei suostunut tulemaan edes katsomaan. Hain sitten sen uuden nuoren pojan apuun, ja fiksasi noin vartissa.

Pitäisi tietysti olla vaan tyytyväinen, että homma selvisi, mutta jäi kyllä vähän vitutus päälle.

edit

Vaola kirjoitti:Nyt sen urpon huorittelija-pojan urpo mutsi on ilmoittanut kouluun, että kun meidän tyttö kiusaa heidän poikaa. Onneksi opettaja on sen verran kartalla, että osasi hänkin sanoa, että eipä pidä paikkaansa.

Taitaa riepoa kun heidän kultamussukkansa teoista ilmoitettiin poliisille.

Ei ole tainnut omena pudota kovin kauas puusta.

Kävi vielä niin ikävästi että tytär on joutunut istumaan samassa ryhmässä tämän pojan kanssa viikon verran. Ryhmässä ei ole muita tyttöjä, joten sanaharkkaa on tullut. Nyt on vähän huono omatunto, että olen käskenyt tyttöä sanomaan vastaan, jos häntä härnätään. Olen kyllä teroittanut, että ei saa mennä asiattomuuksiin tai loukata ja uskon ettei tytär todellakaan sellaista tekisi, vaikka osaa kyllä verbaalisti itseään puolustaakin. Nyt opettaja kuitenkin pyysi, että minäkin kehoittaisin tytärtäni vaan antamaan olla, teeskentelemään ettei kuule ja ettei ärsytä jne. Tämä poika on kuulemma mm. sanonut tyttärelleni, että "sillon ku sulla on tylsää, sä panet sun mutsia ja siskoa."

Mikset edellytä opettajilta, että nakkaavat kiusaajan vittuun ryhmästä, jos ei osaa olla ihmisiksi? Tyttärelläsi on kuitenkin oikeus turvalliseen opetusympäristöön. Se sisältää myös henkisen hyvinvoinnin. Tarpeen vaatiessahan tuo ongelmatapaus pitää vaikka siirtää toiseen kouluun jos ei muuten homma hoidu.

Ja on niitä integroituja ryhmiä tollasille ongelmalapsillekin, jotka eivät tule syystä tai toisesta (oppimisvaikeudet, ADHD, aggressiivisuus jne) toimeen omassa luokassa.

Ei nyt varsinaisesti vituta, mutta harmittaa ja kaivelee ja ahistaa. Roikun työuupumuksen reunalla, en saa töissä juuri mitään aikaiseksi ja yritän skarpata tosissani, että tulen joka päivä töihin ja pysyn täällä suurinpiirtein työpäivän verran. Töitä ja siihen verrattavia paskahommia on ihan vitusti. Tieto, että voi jäädä sairalomalle, jos voimat todella loppuvat lohduttaa vähän. Tää ei ole vielä varsinainen vitutuksen aihe, vaan se että kuuntelin just työkaverin vaahtoamisen siitä miten törkeää ja epäreilua on, kun toiset hakevat jopa kaksi viikkoa sairaslomaa miettimättä kuinka siellä töissä pärjätään. Vuosilomat sumplitaan kyllä huolella, että aina on joku paikalla, mutta sairaslomien kohdalla ei yhtään ajatella muita.

Nyt mä en voi miettiä muuta kuin että mun on pakko jaksaa ja saada jotain jopa tehtyä. Sairasloma ei saa olla vaihtoehto.

Lolita kirjoitti:Nyt mä en voi miettiä muuta kuin että mun on pakko jaksaa ja saada jotain jopa tehtyä. Sairasloma ei saa olla vaihtoehto.

Korvaamattomia ihmisiä on hautausmaat täynnä. Sairasloma on aina optio. Tai edes juttelu jonkun kanssa, että saa jotain työkaluja hallita stressiä.

^Onks sigussa typo vai enkö mä vaan tajuu?

Lolita kirjoitti: Nyt mä en voi miettiä muuta kuin että mun on pakko jaksaa ja saada jotain jopa tehtyä. Sairasloma ei saa olla vaihtoehto.

Kumpiko on parempi vaihtoehto. Olla viikko-kaksi lomalla, vai puoli vuotta? Tuo puolen vuoden setti on vielä lyhyt aika, mitä tulee burniksen hoitoon.

Sano työkaverilles, että syö käpysäkki pääs.

masa kirjoitti:

Lolita kirjoitti: Nyt mä en voi miettiä muuta kuin että mun on pakko jaksaa ja saada jotain jopa tehtyä. Sairasloma ei saa olla vaihtoehto.

Kumpiko on parempi vaihtoehto. Olla viikko-kaksi lomalla, vai puoli vuotta? Tuo puolen vuoden setti on vielä lyhyt aika, mitä tulee burniksen hoitoon.

Sano työkaverilles, että syö käpysäkki pääs.

Eikös työhönpaluu aste ole aika pieni burniksen jälkeen?

Tix:

Mä pidin tuota jotenkin itsestään selvyytenä. Opettaja sitten kertoi tänään, että heillä on tapana arpoa ryhmäkaverit aina tietyksi lyhyeksi jaksoksi ja on vaikeaa sivuuttaa arvontaa ilman että muut oppilaat huomaavat ja alkavat ihmettelemään.

Mutta kyllä mä nyt meinaan laittaa postia opelle, että josko tuota ryhmäjakoa voisi muuttaa. Tytär on ollut viimeisen kuukauden aikana melkein joka viikko pois koulusta ainakin yhden päivän "vatsakipujen" takia... Kyllä kyseessä saattaa olla myös ihan oikeat vatsakivut, mutta syytä täytyy siihenkin alkaa kohta selvittämään ja on käynyt mielessä että kouluasiat saattaisi vaikuttaa tuohon.

RP kirjoitti:
Eikös työhönpaluu aste ole aika pieni burniksen jälkeen?

En joko ymmärrä kysymääsi tai sitten en tiedä vastausta.

Eräs NSN-kollega oli organisaatiouudistuksen, väärään pestiin ohjatun ja sekasin olevan organisaation ansioista miltei vuoden burniksella. Takas se tuli duuniin ja oli aika rela jannu sen jälkeen. Se nakkas paskan enää sen talon hommista.

Lolita

Tollasta se on saamari kunnallisilla jne. työpaikoissa, kun tekijöitä katsotaan tarvittavan 9 ja palkataan 3 ja sitten nämä ihmiset vetävät itsensä ihan piippuun. Typerää taloudellista paskaa!

Minkälainen sun esimies on, etkö sanonut hänen olevan fiksu? Onko siitä, että kerrot asian esimiehelle, mitään hyötyä? (eli tyyliin: töissä jaksaminen on vaikeaa kun on jo nyt äärirajoilla).

Sinuna jäisin sille sairauslomalle ennenkuin pimahdat; se pimahdus tulee meinaan sitten niin puun takaa, että sattuu. Mä tiedän että toi työ on sulle kaikki kaikessa, joten jollain tavoin sinne on saatava enemmän porukkaa; ei mitään sivareita piereskelemään.

masa kirjoitti:

Lolita kirjoitti: Nyt mä en voi miettiä muuta kuin että mun on pakko jaksaa ja saada jotain jopa tehtyä. Sairasloma ei saa olla vaihtoehto.

Kumpiko on parempi vaihtoehto. Olla viikko-kaksi lomalla, vai puoli vuotta? Tuo puolen vuoden setti on vielä lyhyt aika, mitä tulee burniksen hoitoon.

Sano työkaverilles, että syö käpysäkki pääs.

This is a strictly mathematical viewpoint...
it goes like this:

What Makes 100%?

What does it mean to give MORE than 100%?

Ever wonder about those people who say they are giving more than 100%?

We have all been to those meetings where someone wants you to give over 100%.

How about achieving 103%? What makes up 100% in life?

Here's a little mathematical formula that might help you answer these questions:

If:
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z ....

is represented as:
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26.

Then:
H-A-R-D-W-O-R-K
8+1+18+4+23+15+18+11 = 98%

and

K-N-O-W-L-E-D-G-E
11+14+15+23+12+5+4+7+5 = 96%

But,

A-T-T-I-T-U-D-E
1+20+20+9+20+21+4+5 = 100%

And,

B-U-L-L-S-H-I-T
2+21+12+12+19+8+9+20 = 103%

AND, look how far ass kissing will take you.

A-S-S-K-I-S-S-I-N-G
1+19+19+11+9+19+19+9+14+7 = 118%

So, one can conclude with mathematical certainty that While Hard work and Knowledge will get you close, and Attitude will get you there, it's the Bullshit and Asskissing that will put you over the top.

'REMEMBER SOME PEOPLE ARE ALIVE SIMPLY

BECAUSE IT IS ILLEGAL TO SHOOT THEM.'