Kitinä

Riemumieli kirjoitti:Kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi toimia kummina."

Et kai nyt oikeasti luule, että kirkossa noudatetaan omia sääntöjä?

Chap kirjoitti:Et kai nyt oikeasti luule, että kirkossa noudatetaan omia sääntöjä?

Ei varmaan monessa asiassa (kuten siinä, ettei naispappeutta vastustavia saada millään torpattua), mutta ainakin meidän tapauksessamme pappi kysyi tarkkaan jokaisen kummiksi aikovan seurakunnan. Tarkistiko tiedon, sitä en tiedä, toivottavasti. Toisaalta jos joku on merkitty virheellisesti kummiksi, en pitäisi häntä kuitenkaan kummina. Toisin kuin maakaaressa, kirjaamisella ei ole mielestäni julkista luotettavuutta sen enempää positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä.

Suvinen kirjoitti: Ei-kristillisen kummin tehtävänä katsoisin olevan lapselle se aikuinen, joka saa olla kaveri lapselle ja jolle voisi kertoa vaikka semmoisista asioista, joista omille vanhemmille ei kehtaa. Edelleen kysyn, mihin vittuun tässä sitä kirkkoa tarvitaan?

Tuota.. tiiän, että kummien alkuperäinen velvollisuus olisi Kristillisestä kasvatuksesta huolehtiminen. Ja kun se nykyään onneksi ei ole niin.. silti olen kummis.. eikun kummastellut Kitinäläisten tapaa ottaa kummius vakavasti. Oliko se vain 60-luvulla vai vain mun suvuissa, että kummina olo oli vain kastajaisten rituaali? Siis eihän mun kummit.. oliko ainaskin mulla SE eno ja täti.. taikka sitten mun äitee serkkuni kummina ole yhtään sen enempää siitä kelannut kuin normaali sukulaisuus.. ja se ite kummius oli vaan se yks tilaisuus. Aika jännä joskos on nyt taas joku tosissaan otettava velvoite koko kummilapsen kasvuiälle.. Viehättävä, mutta mua yllättävä uusi (?) "perinne".

Pitäkää Suvinen vain päänne asian suhteen, harvinaisen vähän teidän lapsenne nimeämisrituaalit kuuluvat isovanhemmille. Olen kyllä vähän oma lehmä ojassa, sillä olen myös päättänyt mahdollisia tulevia lapsia olla kastamatta, valitkoon itse aikanaan. Meillä tosin myös mies kannattaa perinteisiä seremonioita. Mutta jos Jeesus on, niin kyllä se odottaa yhden kahdensantoista vuotta saadakseen aitomielisen seuraajan. Jos ei odota niin pitäköön tunkkinsa.

Mitenkään ajankohtaisesti aiheeseen liittymättä, tajusin just muiden juttuja lueskeskellessa että jos joskus meen naamiaisiin, niin saatan saada jotkut pikku-hitlerit selän taakse hengittää näissä "sukuasioissa". Ei oikein inspais, kun tilanne tällä hetkellä on niinkin hyvä ettei ole kuin mutsi selän takana ja sekin pysyy kurissa kun sille sanoo tiukasti Ainoa jutska josta voin olla tyytyväinen mutterin kanssa.

Voimia ja onnea asian kanssa painiskeleville.

Kummiasiaa en ainakaan itse ota uskonnonllisuuteen kasvatuksen kannalta. Haluan olla se aikuinen, johon voi tukeutua aina. Ja siinä samalla opastaa elontiellä 'oikeille' reiteille (esim. ei saa valehdella, hommat tehdään kunnolla jne). Muut saavat sit hoitaa noi uskonjutskat. Näin toivon myös olevan, jos itselleni (naisväen myötävaikutuksella siis) joskus lapsia putkahtaa.

Suvinen kirjoitti:Kuinka moni kummi oikeasti huolehtii kummilapsensa kristillisestä kasvatuksesta, käyttää kirkossa, opettaa rukouksia tai muuta soopaa? Eiköhän se kummin tärkein "tehtävä" ole tähänkin asti ollut antaa lahjoja jouluna ja synttärinä, ja tietysti mahdollisimman iso rahalahja riparina.

Ja tästä syystä on kivaa olla Paavin alaisuudessa!

Kristillinen kasvatus:
- ei nakella kiviä(ainkaan ekana, jos ei ole synnitön)
- pää kääntyy molempiin suuntiin tarvittaessa
- jos katuu tekojaan ja on valmis sovitteluun niin on ansainnut toisen mahdollisuuden
- rukoileminen tädiltä hoituu kyllä, mutta on vanhempien päätös rukoillaanko ylipäänsä. Ja jos rukoillaan niin mitä..jeesusta, mariaa, joulupukkia..

Riparilahjana EI anneta rahaa. Voi jeesusmariajoulupukki!

Ann kirjoitti: Ja tästä syystä on kivaa olla Paavin alaisuudessa!

Muistathan sitten varmasti olla käyttämättä ehkäisyä? (Every sperm is sacred. Monty Python)
Ja pidät homoja ympäristöhaitoista suurimpana? (jaa niinhän minäkin)
Ja uskothan, kun Paavi sanoo, että vain Katolisessa Kirkossa on "pelastus", mitälieneekään. Me muut käristymme ikuisesti Helvetissä? Mel Gibson haluaa niin jopa vaimostaan, mikälie protestanttiämmä.

Ei vaan.. joissakin ns. uskiksissa tykkään, että mitä "uskovat" onkin vain leikkiä.. kunhan vain myöntäisivät että se on leikkiä.. muuten menee liian pahaksi.

Suvinen kirjoitti:..

Meidän lapsia ei tietenkään ole kastettu, kun kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon.

Oma isäni olisi halunnut, että kastetaan ja on joskus luvannut maksaa kirkollisveronkin puolestani, jos liittyisin kirkkoon.

Kyllä minusta on äärimmäisen huono syy kastaa lapsi isovanhempien toiveen takia.

Saahan se lapsi sitten aikanaan liittyä kirkkoon, jos haluaa, ja varmastikin Jumala antaa anteeksi, että vanhempiensa synnillisyyden tähden ei kirkon jäseneksi heti päässyt.

Riemumieli kirjoitti:

Rouva Pupu kirjoitti:Mikälie perinnehömppä kyseessä.

Ettei nyt vaan kyse olisi vuosisatojen perinteestä vähän niin kuin kulttuurista, yhteiskunnan peruspilareista, yhteisestä perinnöstä ja monesta muusta hassusta asiasta, jotka kuuluvat olennaisena osana suomalaisuuteen.

Eiköhän kyse ole vaan muutoksen pelosta ja halusta tehdä samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Toki yleisesti ottaen voidaan antaa ohjeeksi, että jos et tiedä, miten jossain tilanteessa tulee käyttäytyä, niin tee kuten muutkin tekevät.

Tämä ohje ei kuitenkaan päde, jos tiedät paremmin kuin muut.

Vanhemmilla saattaa olla muistoja ajoista, jolloin kirkkoon kuuluivat kaikki muut paitsi kommunistit ja hullut hihhulit.

Riemumieli kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Itse pitäisin vanhan kaavan mukaiset nimiäiset kummeineen kaikkineen, mutta en halua pappia, virsiä, uskontunnustuksia enkä rukouksia.

Mutta kun kummeus nimenomaan on kristinuskoon kuuluva juttu.

Voi sitä shoppailla kristinuskosta sen mitä haluaa.

Meidänkin lapsilla on "kummit". Käyhän lapsiperheissä säännönmukaisesti joulupukkikin. Siihen verrattava juttu.

^ samaa mieltä idolini ND:n kanssa:

Riemumieli kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Kummiksi saa nykyään pyytää vaikka kirkkoon kuulumatonta.

"Kirkkoon kuulumaton henkilö ei voi toimia kummina."

Tämän jalon kansan sääntöfetisismi ei lakkaa kummastuttamasta minua. Onko sillä nyt jotain väliä, miten kummius näkyy tai ei näy kirkon omissa asiakirjoissa, jos perhe hoitaa asian niin kuin parhaaksi näkee? Ottaen esimerkin omasta elämästäni (yllätys, yllätys), vanha lapsuudenystäväni halusi esikoispojallen (i) perinteisen kasteen ja (ii) minut kummiksi. Pappi ensin nikotteli jotain kirkkoon kuulumattomuudestani ja sitä kautta kummiksi kelpaamattomuudestani, mutta ystäväni ilmoitti olevan oikeastaan yksi ja sama kirjaako kirkko minut kummiksi vai ei, kunhan olen läsnä kastetilaisuudessa ja sosiaalisessa mielessä suostun kummiksi. Taisin saada ko seurakunnalta jonkinlaisen todistuksen siitä, että heidän silmissään olen virallinen kasteentodistaja (enkä siis tarkkaan ottaen kummi). En ymmärrä, mitä merkitystä näillä kirkollisilla nyansseilla voisi olla kenenkään asianosaisen elämään. Ainakaan tämänpuoleisessa elämässä.

^Niinpä. Jos lapsemme kastetaan niin minun puoleltani ei yksikään tuleva kummi kuulu kirkkoon. Mielestäni sillä ei ole merkitystä.

NuoriDaavid kirjoitti:Vanhemmilla saattaa olla muistoja ajoista, jolloin kirkkoon kuuluivat kaikki muut paitsi kommunistit ja hullut hihhulit.

Mun mielestä se on yhä näin. Enkä ymmärrä miks kukaan kirkkoon kuulumaton haluaa ruveta kummiks. Keksis uuden sanan. Meidän lasten kummeilla on kova työ kristillisessä kasvatuksessa. Me vanhemmat emme aio puuttua siihen mitenkään.

Fcuk kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Vanhemmilla saattaa olla muistoja ajoista, jolloin kirkkoon kuuluivat kaikki muut paitsi kommunistit ja hullut hihhulit.

Mun mielestä se on yhä näin.

Oikeesti? Miksi ihmeessä normaalijärkinen ihminen haluaisi kuulua porukkaan, joka palvoo tuhansia vuosia vanhaa paimentolaiskansan taikauskoa?

NuoriDaavid kirjoitti:Oikeesti? Miksi ihmeessä normaalijärkinen ihminen haluaisi kuulua porukkaan, joka palvoo tuhansia vuosia vanhan paimentolaiskansan taikauskoa?

Oikeesti kuulun monesta syystä mut nyt mainitsen vaan sen, että jos eroaisin ei tulis maksettua kirkollisveroa ja mun mielestä se on tosi mukava maksu.

Miten niin normaalijärkinen?

Urpianen, kerro mulle, miten eettisesti ratkaistaan probleemini, etten tunne kummipenskaani kohtaan yhtään mitään sen kummempaa kuin ketään täysin satunnaista lasta kohtaan ja vanhempansa rasittavat minua? Miten joko opin elämään tilanteen kanssa tai saan sen muuttumaan auvoksi ja päivänpaisteeksi? Urpiainen, anna pari elämänohjetta! Mua oikeesti rassaa, ja koska sä osaat ajatella ja mua väsyttää, niin en itte viitti.

Fcuk kirjoitti:
Miten niin normaalijärkinen?

En mä puhunutkaan itsestäni.

nastamuumio kirjoitti:Urpianen, kerro mulle, miten eettisesti ratkaistaan probleemini, etten tunne kummipenskaani kohtaan yhtään mitään sen kummempaa kuin ketään täysin satunnaista lasta kohtaan ja vanhempansa rasittavat minua? Miten joko opin elämään tilanteen kanssa tai saan sen muuttumaan auvoksi ja päivänpaisteeksi? Urpiainen, anna pari elämänohjetta! Mua oikeesti rassaa, ja koska sä osaat ajatella ja mua väsyttää, niin en itte viitti.

Miksi sä otat tuon noin vakavasti? Olen mäkin kummi (perua ajalta ennen kirkosta eroamista), mutta en ole antanut sen rassata. Rippilahjan ja YO-lahjan olen ostanut. Enpä usko, että kummilapsenikaan olisi enempää odottanut,

NuoriDaavid kirjoitti:

Fcuk kirjoitti:
Miten niin normaalijärkinen?

En mä puhunutkaan itsestäni.

Luulin sun tarkoittavan mua. Ärrrrrr..........

NuoriDaavid kirjoitti: Miksi sä otat tuon noin vakavasti? Olen mäkin kummi (perua ajalta ennen kirkosta eroamista), mutta en ole antanut sen rassata. Rippilahjan ja YO-lahjan olen ostanut. Enpä usko, että kummilapsenikaan olisi enempää odottanut,

Jotenkin tää ympäröivän yhteikunnan ja lapsen vanhempien uuskonservatiivisuus tarttuu. Jos en osaisi sanoa varsin usein EI:tä, oisin penskanvahtina joka toinen viikonloppu. Ja sitä paitsi mä inhoon ostamista. Lapsella on varsin runsaasti kaikkea, mitä suinkin voi tarvita ja ihan pelkästään Suomenkin mittakaavassa - koko maailmasta siis puhumattakaan - lapsi kuuluu materiaalisesti ja muiltakin osin etuoikeutettujen luokkaan. Että miks ostaa just sille, kun se ei merkaa mulle yhtään enempää kuin sellaisetkaan lapset, jotka oikeasti tarttis mun materiaalista apuani.

Kummius ei varmastikaan (kait?) velvoita lapsenvahtina olemiseen.

Mitä tulee ostamiseen, niin jos sä nyt ostat sille yhden kummilusikan, rippi -ja mahd. yo-lahjan, niin eihän tuo nyt 18 vuoden ajanjaksolle kauhean paljon ole? Enempää ei musta välttämättä tarvi. Ainakaan mä en ole ostanut, mutta olen ehkä sekundakummi.

Tietysti ehkä nykymaailma odottaa joulu ja synttärilahjoja, mutta voithän sä antaa jotain pientä nimellistä.

MGandhi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Itse olin jo pikkulapsena vihainen vanhemmilleni siitä, että minut oli lupaa kysymättä kastettu johonkin uskontokuntaan. Äiti oli yrittänyt selittää, ettei niin pieneltä vauvalta voi kysyä lupaa, mutta olin kuulemma pysynyt tiukkana ja tivannut, mikseivät sitten odottaneet että olen tarpeeksi vanha.

Kuulostaa kyllä ihan sulta. Soot siis ollut äärimäisen rasittava viisastelija jo tuolloin! *sketsi*

Rasittava ilman muuta, vaan kyllä se äärimmäinen rasittavuus taitaa vanhemmille/suvulle paljastua vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitan meneväni naimisiin (selvennys: ei vielä ajankohtaista) mutta jättäväni hääjuhlat väliin. Siinä tulee särkymään monia naissydämiä! Omaa äitiä olen yrittänyt jo vähän vihjailevasti tähän valmistella - saapa nähdä tosipaikan tullen, onko hän valikoivasti jättänyt vihjailut kuulematta.

Ja aiheesta vielä sen verran, että tietenkään mahdollisia tulevia lapsiani ei tulla kastamaan mihinkään höpöhöpökultteihin ennen kuin (jos) itse sitä haluavat. Olisin lievästi sanoen yllättynyt, jos osoittautuisi että sen Riemumielen peräänkuuluttaman selkärangan kasvattaminen tosiaan on uskontunnustuksesta kiinni.

Voiko tässä nyt kertoa, että mulla on tälläkin hetkellä käsilaukussa kummitytön kirjoittama kortti, jossa lukee että Vesper on maailman paras kummitäti? Siinä on Hello Kitty -tarrojakin! Kyllä läsnäolo on kummiutta parhaimmillaan, ei pelkkiä lahjojen ostelua.

Vesper kirjoitti:Voiko tässä nyt kertoa, että mulla on tälläkin hetkellä käsilaukussa kummitytön kirjoittama kortti, jossa lukee että Vesper on maailman paras kummitäti? Siinä on Hello Kitty -tarrojakin! Kyllä läsnäolo on kummiutta parhaimmillaan, ei pelkkiä lahjojen ostelua.

Ostettua rakkautta Ei vaiskaan.