Ihmissuhdepaskanjauhantaketju

[exPertti]

plantagenissa

Siellähän painetaan ihan tosissaan.

[annepa]

Tämä on taas ihan paskaa. Kaipuu on kova, mutta kohde saavuttamaton.

Luulin hetken että meni jo paremmin, mutta ei mennytkään. Tai ehkä meni, mutta sitten palattiin lähtöviivoille.

Huomenna sinne neuvojalle. Mua pelottaa seki, että kun sitä pitäisi varmaan puhua ihan rehellisesti kaikesta, niin tuo puolisko ei ansaitse kuulla niitä asioita koska se ei ansaitse tulla loukatuksi. Ja jos kerron kaiken, niin hän loukkaantuu verisesti.

Mulla on pala taas kurkussa koko ajan. Positiivisena puolena on se, että eipä oo ruokahalua!

[exsu]

^ Voi paska. Toivottavasti keskustelu kuitenkin selvittää fiiliksiä.

[KKK]

Luulin hetken että meni jo paremmin, mutta ei mennytkään. Tai ehkä meni, mutta sitten palattiin lähtöviivoille.

Jos suhteessa tilanne on oikein jumissa, sen setviminen vaatii (imho)::
a) helvetisti aikaa
b) helvetisti henkisiä voimavaroja, töissäkin pitäis käydä, lapset hoitaa jne
c) molemmilta yksimielisyyden siitä että näin ei voi jatkua
d) molemmilta halun tehdä asioille jotain
e) kykyä myöntää että itsessäkin saattaa olla vikaa
f) halua muuttua - toista et voi muuttaa
g) kykyä puhua asioista - vaikeistakin, tarvittaessa kolmannen osapuolen avulla

Nämä siis omien kokemusten perusteella. Itsestäänselvyyksiähän nuo ovat. Jos homma on täysin umpisolmussa, eikä noista ylläluetelluista toteudu kuin 0...2 kohtaa niin sitten on ehkä tunnustaa tosiasiat ja splitata eri suuntiin vahingot minimoiden.

"Mutku meillä on lapsia" ei ole minun mielestäni mikään syy roikkua kaikkia järkisyitä vastaan kimpassa, jos homma ei vaan toimi. Ei se mukuloistakaan o mukavaa, jos melkein koko ajan omat vanhemmat flaidaa/mököttää/heittelee tavaroita/vittuilevat joka käänteessä toisilleen. On olemassa toimivampiakin järjestelyjä.

[annepa]

^Olen aika lailla samaa mieltä. Eihän tuo, että hetken jo näkyi valonpilkahdus, mitään vielä tarkoita, itse vain ajattelin liian aikaisin, että tämä vielä selviää.

Lapsiahan meillä ei ole ja taloudellisesti kukaan ei ole riippuvainen toisista. Sinänsä tilanne on helppo. Deadline on asetettu ja on myös sanottu ääneen se, että jos ero tulee, minut ostetaan ulos tästä kämpästä. Se käy molemmille.

Deadline ei muuten tarkoita että "sitten kaikki on kunnossa" vaan "jos ei silloin viimeistään tunnu YHTÄÄN paremmalta niin kattilat jakoon". Mikä on paremmalta tuntuminen, se on asianosaisen itse päätettävissä.

Meillä kyllä täyttyy nuo kaikki luettelemasi asiat, ainakin minun puolelta, mutta esim hellu sanoi tässä päivänä muutamana, kun sanoin että puhutaan taas, että "mistä tässä enää pitää puhua, kun molemmat on kertonut mikä mättää ja nyt yritetään parantaa niitä asioita". Olin aivan puulla päähän lyöty. Että asiat selviäisivät sillä että tehdään joku tsekkilista ja sitten käydään niitä asioita läpi. En minä nyt aivan niin usko.

Minä voin puhua vaikeistakin asioista, mutta nämä asiat mistä EN halua puhua, on loukkaavia toista osapuolta kohtaan. Voin kuitenkin puhua niistä, jos esim se ulkopuolinen neuvonantaja niin ehdottaa, otan vaan sitten vastaan sen paskalastin mikä sieltä tulee kun näitä sanotaan ääneen. Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.

Joskus on myös hankala puhua toisen kanssa vaikeista asioista esim siksi, että jos kysyy "miltä tämä vaikea asia sinusta tuntuu", niin vastauksena on "emmätiä". Aijaa. No kukahan sen sitten tietää?

On tässä hyviäkin asioita jo tapahtunut, sellaisia mitä ennen ei ole ikinä tai ei ole pitkään aikaan sattunut. Että en minä nyt vielä ole hanskoja tiskiin lyömässä.

[So Hard]

Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.

Ei. Pidä omana tietonas vaan. Se ei mitenkään auta parisuhteen sotkujen selvittelyssä ja jos ne eivät selviä, ei koko jutulla ole mitään väliä.

Eiköhän se ole sellaista informaatiota josta on hyötyä lähinnä vain sulle, haittaa toiselle.

[annepa]

^Sitä minä vähän meinaan...

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok. Eri asia on miten ne ottaa ja mitä niille tekee. Muuta kuin pitää omana tietonaan.

[annepa]

Mutta siis onhan niitä muitakin vaikeita asioita ja niistä pitäisi puhua. Kuten vakavat sairaudet lähipiirissä, oman kuolevaisuutensa kohtaaminen, mitä suhteelta loppujen lopuksi haluaa, mitä on valmis tekemään sen eteen, vaivaako se että toinen kouluttautuu korkeammalle, vaivaako se että toinen pärjää työelämässä paremmin...

[prosessi]

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia. Antajat keskittyvät tekemään sen toisen osapuolen elämää miellyttävämmäksi, kun taas ottajat keskittyvät parantamaan omaa elämäänsä. Parhaat parisuhteet koostuvat kahdesta antajasta, jolloin elämä on helpompaa kuin jos olisi yksin, toiseksi parhaat koostuvat kahdesta ottajasta, jolloin elämä on suunnilleen yhtä helppoa kuin jos olisi yksin, paitsi että eläminen voi olla vähän halvempaa eikä niin yksinäistä. Huonot parisuhteet taas usein koostuvat yhdestä antajasta ja yhdestä ottajasta, ja ovat huonoja lähinnä sille antajalle, ottajalle ne puolestaan ovat erinomaisia, kun kerran molemmat osapuolet keskittyvät sen saman henkilön elämän parantamiseen. Ottajat ovat aina yhtä ällistyneitä siinä vaiheessa kun antaja kaikkensa antaneena haluaa erota, sillä yhteiselämähän oli heidän näkökulmastaan oikein mukavaa.

[annepa]

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla. Mutta ehkä asia on noin joissakin parisuhteissa, esimerkiksi omissasi.

Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia.

Aika vinkeä teoria.

[saira]

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia. Antajat keskittyvät tekemään sen toisen osapuolen elämää miellyttävämmäksi, kun taas ottajat keskittyvät parantamaan omaa elämäänsä. Parhaat parisuhteet koostuvat kahdesta antajasta, jolloin elämä on helpompaa kuin jos olisi yksin, toiseksi parhaat koostuvat kahdesta ottajasta, jolloin elämä on suunnilleen yhtä helppoa kuin jos olisi yksin, paitsi että eläminen voi olla vähän halvempaa eikä niin yksinäistä. Huonot parisuhteet taas usein koostuvat yhdestä antajasta ja yhdestä ottajasta, ja ovat huonoja lähinnä sille antajalle, ottajalle ne puolestaan ovat erinomaisia, kun kerran molemmat osapuolet keskittyvät sen saman henkilön elämän parantamiseen. Ottajat ovat aina yhtä ällistyneitä siinä vaiheessa kun antaja kaikkensa antaneena haluaa erota, sillä yhteiselämähän oli heidän näkökulmastaan oikein mukavaa.

Riippuu kai siitä, kuinka ihastumisen määrittelee. Mä katson ihastuvani usein, ihmisten lisäksi asioihin. Ja siis ihmisiin persoonina, eri tasoilla ja sukupuolesta riippumatta (tosin ikinä en ole määritellyt itseäni mihinkään lokeroon sukupuolien perusteella, vain persoona vaikuttaa). Tähän ei liity oman suhteeni tila mitenkään, vaan vain ihastukseni kohde. Enkä ikinä riskeeraisi omaa suhdettani ihastumisen vuoksi, koska omaa miestäni rakastan, eikä näitä kahta asiaa taas voi verrata keskenään.

[NuoriDaavid]

Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.

Ei. Pidä omana tietonas vaan. Se ei mitenkään auta parisuhteen sotkujen selvittelyssä ja jos ne eivät selviä, ei koko jutulla ole mitään väliä.

Eiköhän se ole sellaista informaatiota josta on hyötyä lähinnä vain sulle, haittaa toiselle.

Komppaus. En usko, että tämän asian esiin tuominen mitenkään parantaisi parisuhdetta.

[KKK]

Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.

Ei. Pidä omana tietonas vaan. Se ei mitenkään auta parisuhteen sotkujen selvittelyssä ja jos ne eivät selviä, ei koko jutulla ole mitään väliä.

Eiköhän se ole sellaista informaatiota josta on hyötyä lähinnä vain sulle, haittaa toiselle.

No emmääkään noita esille nostais. Lie aika normaalia nuo hetkelliset ihastumiset. Feromoneja ja hormooneja, niitähän erittyy vaikka vasemmassa nimettömässä joku rinkula killuiskin. Itse en tuollaista kovin pahana osaa pitää, mutta asiakkaan haaroista tämäkin riippuu.

Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia.

Esimerkiksi krooninen alkoholisti ja hoivaaja (merkillisen usein nämä ihmistyypit löytävät toisensa). Auervaaroja ja kirjastontätejä. Subeja ja dommeja. Suhteita on niin monenlaisia. Samanlaisuus vetää puoleen siinä missä vastakohtakin.

[annepa]

Lie aika normaalia nuo hetkelliset ihastumiset. Feromoneja ja hormooneja, niitähän erittyy vaikka vasemmassa nimettömässä joku rinkula killuiskin.

Minun summaus tilanteesta on, että kotona oli tyhjiö (varmaan molemmista johtuvista syistä) ja siitä seurasi tyhjiön täyttyminen muuta kautta. On mulla ennenkin ollut ihastuksia, ihan zeksuaalisia, mutta ennen aina vältin kyseisiä henkilöitä ja tein juuri niin kuin täällä koetiin hyväksi: tuli housut märkänä kotiin.

Nyt tuntuu vähän eriltä. Ja meillä tuntuu olevan joku ihme tämmönen selvittely tyyliin 3 vuoden välein. Ihan hiton rasittavaa! Onko se sitten niin, että jos tästä selvitään niin 2015 ollaan taas kääntämässä kantapäitä vastakkain?

Edelleen päällisin puolin kaikki hyvin, tunnepuolella pakka sekasin. Vissin molemmilla.

[Vesper]

Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla.

Tämä taisi nyt perustua ihan yhtä kovaan faktaan kuin prosessillakin.

[annepa]

Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.

Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla.

Tämä taisi nyt perustua ihan yhtä kovaan faktaan kuin prosessillakin.

Omat ja muiden (ei kaikkien muiden, kyseessä on määritelty joukko) kokemukset kumoavat prosessin käsityksen yleispätevänä. Sehän ei sulje pois sitä etteikö joillain ja vaikka useallakin voisi olla kuten prosessi käsittelee. Niinhän minä just sanoin O_o

[Georgina]

Mä väitän että ne suhteet joissa kuljetaan laput silmillä eikä ikinä ihastuta keneenkään muuhun koskaan enää, on niitä suhteita jotka karahtaa kivikolle siinä samassa sekunnissa kun sitten ihastutaankin eikä osata suhtautua asiaan sen vaatimalla keveydellä.

Annepa, kuulostaa tosi hankalalta. Toisaalta ymmärrän senkin että mies ei halua puhua. Jos kaikki sanottava on sanottu niin ei ne asiat niistä puhumalla lisää enää kummene. Sitä en tiedä millä ne kummenee vai kummeneeko. Ehkä aika ja käytännön teot saa tunteetkin tuntumaan toisilta.

[annepa]

Mä väitän että ne suhteet joissa kuljetaan laput silmillä eikä ikinä ihastuta keneenkään muuhun koskaan enää, on niitä suhteita jotka karahtaa kivikolle siinä samassa sekunnissa kun sitten ihastutaankin eikä osata suhtautua asiaan sen vaatimalla keveydellä.

Minusta se oli vaan kiva kun vielä pystyi (halusi?) tolla mainitulla keveydellä suhtautumaan. Vähän flirttasi ja sitten meni kotiin ja pani puolisolta aivot pellolle. Eikä niitä romanttisia ihastuksia ole kyllä tullut edes joka vuosi tai edes joka toinen vuosi. En ole sarjaihastuja. Ja silloin kun niitä tuli, sen tiesi että ne menee ohi eikä siitä sen enempää.

Toisaalta ymmärrän senkin että mies ei halua puhua. Jos kaikki sanottava on sanottu niin ei ne asiat niistä puhumalla lisää enää kummene. Sitä en tiedä millä ne kummenee vai kummeneeko. Ehkä aika ja käytännön teot saa tunteetkin tuntumaan toisilta.

Joo kyllä minäkin tavallaan ymmärrän ton, mutta ei se sitä läheisyyttä lisää jos minä nyt teen nämä häntä ärsyttäneet asiat toisin ja hän tekee minua ärsyttäneet asiat toisin (eli se tsekkilista). Eikä se muuta asiaa miksikään jos mulle sanotaan että "mun pitää lopettaa sun laiminlyönti" jos mitään ei käytännössä tapahdu.

Tää tuntuu ihan typerältä. Ulospäin ei varmaan ihan hirveesti näy, että missä tilanteessa ollaan. Me tullaan kuitenkin toimeen ihan hyvin eikä tapella.

[Georgina]

Joo kyllä minäkin tavallaan ymmärrän ton, mutta ei se sitä läheisyyttä lisää jos minä nyt teen nämä häntä ärsyttäneet asiat toisin ja hän tekee minua ärsyttäneet asiat toisin (eli se tsekkilista). Eikä se muuta asiaa miksikään jos mulle sanotaan että "mun pitää lopettaa sun laiminlyönti" jos mitään ei käytännössä tapahdu.

Ymmärrän ihan täysin. Jos sä nyt kuitenkin olet päättänyt siihen deadlineen asti katella sitä hommaa niin yritä relata sen suhteen että odotat milloin alkaa tuntua paremmalta. Koska silloin kun ollaan menty sen rajan yli että ärsyttää ja vituttaa niin eihän se toinen voi tehä mitään mikä ei ärsytä ja vituta. Ja mä en usko että sitä tuntemusta voi aktiivisilla toiminnalla muuttaa miksikään sen enempää kuin mitä ootte jo tehneet. Eli yrität hyväksyä sen että se suhde voi loppua siihen deadlineen ja silti elämä jatkuu, erilaisena muttei välttämättä huonompana. Tai se suhde voi jatkua ja olette sen jälkeen vahvempia. Kun sä voit hyväksyä ne molemmat vaihtoehdot niin annat mennä vaan painollaan ja pidät tietysti omalta osaltasi kiinni siitä tsekkilistasta jonka ootte tehneet. Mä uskon että jos sä pystyt relaamaan etkä aseta itelles paineita siitä mitä sun ja miehes pitäis tuntea niin vaan silloin se oikeasti voi alkaa tuntua paremmalta.

Tää tuntuu ihan typerältä. Ulospäin ei varmaan ihan hirveesti näy, että missä tilanteessa ollaan. Me tullaan kuitenkin toimeen ihan hyvin eikä tapella.

Tän ajattelun voit mun mielestä heivata kokonaan, taas vaan asetat itselles paineita ulkoa. MITÄ VITUN VÄLII mitä näkyy ulospäin tai miltä susta PITÄIS tuntua. Susta tuntuu miltä tuntuu ja sun miehestä tuntuu miltä tuntuu, niillähän sitä mennään.

Ei ollu tarkotus paasata, jotenkin vaan näkisin että tän asian vois ajatella näin.

[annepa]

^Hmm ehkä asetan itselleni paineita, en vain ole vissin tajunnut sitä. Kiitos tästä ideasta, alan työstää sitä.

En tarkoittanut tuota ulospäinnäkymistä noin, en yleensä ajattele mitä muut ajattelee. Tarkoitin sitä että onko mulla liian kovat vaatimukset. Kaikki on kuitenkin käytännössä hyvin (tai no, tehdäänpä suuri seksi- ja läheisyyskysely ja puhutaan sitten), mutta niinkuin materiaalisesti ja kuten sanottu, ei tapella tms. Pitäisikö vaan niinkuin tyytyä. Tuntuu typerältä kun en tyydy ja tuntuu sekin typerältä että ajattelen että pitäisikö vain tyytyä. Eli kaikenkattavasti tämä koko tilanne tuntuu typerältä.

[Georgina]

En tarkoittanut tuota ulospäinnäkymistä noin, en yleensä ajattele mitä muut ajattelee. Tarkoitin sitä että onko mulla liian kovat vaatimukset. Kaikki on kuitenkin käytännössä hyvin (tai no, tehdäänpä suuri seksi- ja läheisyyskysely ja puhutaan sitten), mutta niinkuin materiaalisesti ja kuten sanottu, ei tapella tms. Pitäisikö vaan niinkuin tyytyä. Tuntuu typerältä kun en tyydy ja tuntuu sekin typerältä että ajattelen että pitäisikö vain tyytyä. Eli kaikenkattavasti tämä koko tilanne tuntuu typerältä.

ok, I see.
Ei tarvi tyytyä. Joitain kompromisseja joutuu tekemään mutta jos ne kompromissit ei itsestäs tunnu vähäisiltä ja vaivan arvoisilta niin silloin suhde ei ole sulle oikea. Ainut oikea mittari tälle on oma fiilis. Tuntuuko susta että saat olla oma itses ja elää elämääs niinkuin haluat? Jos sä kuvittelet itseäs yksinäs versus tässä suhteessa niin kumpi tuntuu paremmalta?

Tää aihe tuntuu läheiseltä koska ennen tätä suhdetta olin vuosia sellaisessa suhteessa josta olisi pitänyt älytä luopua vuosia aiemmin. Toisaalta, ne vuodet opetti siihen mitä on nyt ja siihen tyytyväisyyteen mitä tässä suhteessa koen 99% ajasta.

[annepa]

Tuntuu typerältä kun en tyydy ja tuntuu sekin typerältä että ajattelen että pitäisikö vain tyytyä. Eli kaikenkattavasti tämä koko tilanne tuntuu typerältä.

ok, I see.
Ei tarvi tyytyä. Joitain kompromisseja joutuu tekemään mutta jos ne kompromissit ei itsestäs tunnu vähäisiltä ja vaivan arvoisilta niin silloin suhde ei ole sulle oikea. Ainut oikea mittari tälle on oma fiilis. Tuntuuko susta että saat olla oma itses ja elää elämääs niinkuin haluat? Jos sä kuvittelet itseäs yksinäs versus tässä suhteessa niin kumpi tuntuu paremmalta?

Hmm no olen jo jonkin aikaa ajatellut että jos olisin yksin niin mitä sitten. Sitten tuntuisi hetken aikaa surulliselta ja luopumisen tuskaa mut sit porskuttaisin taas eteenpäin. Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu paremmalta tai huonommalta. Odottelen että käänne jompaan kumpaan tapahtuu. Ei sekään ole hyvä että tämä tilanne on "ihassama".

Tuntuu kyllä että saan olla oma itseni ja elää elämääni niin kuin haluan (pl. että tämä ei ole käsitykseni hyvästä kahden ihmisen liitosta jossa mennään yhdessä eteenpäin, mutta ehkä tämä on se asia missä olen idealisti ja vaadin liikaa). En koe olevani mitenkään kahlittu tai alistettu tms. Aikaisemminkin on kuitenkin jo puhuttu tässäkin ketjussa, että monet on mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin. Minä olen täysin päinvastaista mieltä; kuten monet muut, olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

Sulta saa hyvää palautetta!

[Georgina]

^pikavastaus, sitten täytyy hetkeksi kiitää kaupungille. Musta tuo sun tekemä ajatustyö on hyvää mutta mä en olis liian huolissaan tuosta ihassama tilanteestakaan. Kun antaa itselleen vähän aikaa niin kyllä se jompaan kumpaan suuntaan kääntyy väkisinkin, joko omista tunteista tai ulkopuolisesta ärsykkeestä. (koska susta kuitenkin tuntuu että saat olla oma itses, se on tärkeää)

Mietin vielä sitä miehen emmätiä vastausta, joko hän ei oikeasti tiedä vaan taustalla on vaan tunteita jotka ei konkretisoidu mihinkään tai vastaava tilanne kuin sulla ihastumisen kanssa, hän ei halua kertoa jotain mikä loukkais sua turhaan. Siksi mietin että pitäiskö siitä ihastumisista sanoa jos sopiva asiayhteys avautuu.

Hyvä jos musta on jotain apua sun omiin ajatuksiin.

[So Hard]

Ihminen joka ihastuu vaikka kerran vuodessa on tunne-elämältään epätasapainoinen teini. Ihminen joka ihastuu useammin kuin kerran vuodessa on joku tunnepohjaisten endojen narkkari jonka pitäisi hakeutua hoitoon, ellei ikä ala ykkösellä ÄO ole alle sata.

[KKK]

Hmm no olen jo jonkin aikaa ajatellut että jos olisin yksin niin mitä sitten.

Jokainen ihminen on yksin. Erillinen biologinen olento, joka halutessaan voi olla vuorovaikutuksessa kaltaistensa kanssa, mutta pohjimmiltaan jokainen tajunta on yksilö ja yksin - vaikka rakastumisen endorfiinihuumassa tai pissavehkeitä yhteensovitellessa muunlaisia harhoja elätteleekin. Millään vähättelemättä edellämainittujen mielenterveydelle tärkeitä vaikutuksia

Paitsi tietysty Star Trekistä tutut Borgit, joka on kollektiivinen joukkotajunta.

Mistä sen "Vuoden Positiivisin Päivänsäde" -palkinnon saa noutaa?