Siellähän painetaan ihan tosissaan.NuoriDaavid kirjoitti:plantagenissa
![Smile :)](./images/smilies/icon_smile.gif)
Siellähän painetaan ihan tosissaan.NuoriDaavid kirjoitti:plantagenissa
Jos suhteessa tilanne on oikein jumissa, sen setviminen vaatii (imho)::annepa kirjoitti:Luulin hetken että meni jo paremmin, mutta ei mennytkään. Tai ehkä meni, mutta sitten palattiin lähtöviivoille.
Ei. Pidä omana tietonas vaan. Se ei mitenkään auta parisuhteen sotkujen selvittelyssä ja jos ne eivät selviä, ei koko jutulla ole mitään väliä.annepa kirjoitti: Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.
Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.annepa kirjoitti:Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.
Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla. Mutta ehkä asia on noin joissakin parisuhteissa, esimerkiksi omissasi.prosessi kirjoitti:Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.annepa kirjoitti:Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.
Aika vinkeä teoria.prosessi kirjoitti:Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia.
Riippuu kai siitä, kuinka ihastumisen määrittelee. Mä katson ihastuvani usein, ihmisten lisäksi asioihin. Ja siis ihmisiin persoonina, eri tasoilla ja sukupuolesta riippumatta (tosin ikinä en ole määritellyt itseäni mihinkään lokeroon sukupuolien perusteella, vain persoona vaikuttaa). Tähän ei liity oman suhteeni tila mitenkään, vaan vain ihastukseni kohde. Enkä ikinä riskeeraisi omaa suhdettani ihastumisen vuoksi, koska omaa miestäni rakastan, eikä näitä kahta asiaa taas voi verrata keskenään.prosessi kirjoitti:Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.annepa kirjoitti:Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.
Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia. Antajat keskittyvät tekemään sen toisen osapuolen elämää miellyttävämmäksi, kun taas ottajat keskittyvät parantamaan omaa elämäänsä. Parhaat parisuhteet koostuvat kahdesta antajasta, jolloin elämä on helpompaa kuin jos olisi yksin, toiseksi parhaat koostuvat kahdesta ottajasta, jolloin elämä on suunnilleen yhtä helppoa kuin jos olisi yksin, paitsi että eläminen voi olla vähän halvempaa eikä niin yksinäistä. Huonot parisuhteet taas usein koostuvat yhdestä antajasta ja yhdestä ottajasta, ja ovat huonoja lähinnä sille antajalle, ottajalle ne puolestaan ovat erinomaisia, kun kerran molemmat osapuolet keskittyvät sen saman henkilön elämän parantamiseen. Ottajat ovat aina yhtä ällistyneitä siinä vaiheessa kun antaja kaikkensa antaneena haluaa erota, sillä yhteiselämähän oli heidän näkökulmastaan oikein mukavaa.
Komppaus. En usko, että tämän asian esiin tuominen mitenkään parantaisi parisuhdetta.So Hard kirjoitti:Ei. Pidä omana tietonas vaan. Se ei mitenkään auta parisuhteen sotkujen selvittelyssä ja jos ne eivät selviä, ei koko jutulla ole mitään väliä.annepa kirjoitti: Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.
Eiköhän se ole sellaista informaatiota josta on hyötyä lähinnä vain sulle, haittaa toiselle.
No emmääkään noita esille nostais. Lie aika normaalia nuo hetkelliset ihastumiset. Feromoneja ja hormooneja, niitähän erittyy vaikka vasemmassa nimettömässä joku rinkula killuiskin. Itse en tuollaista kovin pahana osaa pitää, mutta asiakkaan haaroista tämäkin riippuu.So Hard kirjoitti:Ei. Pidä omana tietonas vaan. Se ei mitenkään auta parisuhteen sotkujen selvittelyssä ja jos ne eivät selviä, ei koko jutulla ole mitään väliä.annepa kirjoitti: Vai olisiko teistä kiva kuulla, että puoliso on ihastunut muihin ihmisiin, joskus enemmän ja joskus vähemmän platonisesti? Mitään konkreettista siis ei ole tapahtunut, en ole toiminut näiden asioiden suhteen mitenkään.
Eiköhän se ole sellaista informaatiota josta on hyötyä lähinnä vain sulle, haittaa toiselle.
Esimerkiksi krooninen alkoholisti ja hoivaaja (merkillisen usein nämä ihmistyypit löytävät toisensa). Auervaaroja ja kirjastontätejä. Subeja ja dommeja. Suhteita on niin monenlaisia. Samanlaisuus vetää puoleen siinä missä vastakohtakin.prosessi kirjoitti:Noin yleisemmällä tasolla: minusta vaikuttaa siltä, että on olemassa kahdenlaisia parisuhteiden osapuolia, antajia ja ottajia.
Minun summaus tilanteesta on, että kotona oli tyhjiö (varmaan molemmista johtuvista syistä) ja siitä seurasi tyhjiön täyttyminen muuta kautta. On mulla ennenkin ollut ihastuksia, ihan zeksuaalisia, mutta ennen aina vältin kyseisiä henkilöitä ja tein juuri niin kuin täällä koetiin hyväksi: tuli housut märkänä kotiin.KKK kirjoitti:Lie aika normaalia nuo hetkelliset ihastumiset. Feromoneja ja hormooneja, niitähän erittyy vaikka vasemmassa nimettömässä joku rinkula killuiskin.
Tämä taisi nyt perustua ihan yhtä kovaan faktaan kuin prosessillakin.annepa kirjoitti:Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla.prosessi kirjoitti:Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.annepa kirjoitti:Ja siis tällaiset ihastumisethan on ihan normaaleja ja niitä sattuu varmaan jokaisessa parisuhteessa ja ne on ihan ok.
Omat ja muiden (ei kaikkien muiden, kyseessä on määritelty joukko) kokemukset kumoavat prosessin käsityksen yleispätevänä. Sehän ei sulje pois sitä etteikö joillain ja vaikka useallakin voisi olla kuten prosessi käsittelee. Niinhän minä just sanoin O_oVesper kirjoitti:Tämä taisi nyt perustua ihan yhtä kovaan faktaan kuin prosessillakin.annepa kirjoitti:Käsityksesi on väärä, ainakin yleisellä tasolla.prosessi kirjoitti:
Minä taas olen saanut sen käsityksen, että tuollaisia ihastumisia sattuu vasta siinä vaiheessa, kun olemassaolevasta parisuhteesta on irtautunut jo henkisesti. Eli kun ihastuksia alkaa olla enemmän, on henkinen paluu siihen olemassaolevaan parisuhteeseen aina yhä vaikeampaa.
Minusta se oli vaan kiva kun vielä pystyi (halusi?) tolla mainitulla keveydellä suhtautumaan. Vähän flirttasi ja sitten meni kotiin ja pani puolisolta aivot pellolle. Eikä niitä romanttisia ihastuksia ole kyllä tullut edes joka vuosi tai edes joka toinen vuosi. En ole sarjaihastuja. Ja silloin kun niitä tuli, sen tiesi että ne menee ohi eikä siitä sen enempää.Georgina kirjoitti:Mä väitän että ne suhteet joissa kuljetaan laput silmillä eikä ikinä ihastuta keneenkään muuhun koskaan enää, on niitä suhteita jotka karahtaa kivikolle siinä samassa sekunnissa kun sitten ihastutaankin eikä osata suhtautua asiaan sen vaatimalla keveydellä.
Joo kyllä minäkin tavallaan ymmärrän ton, mutta ei se sitä läheisyyttä lisää jos minä nyt teen nämä häntä ärsyttäneet asiat toisin ja hän tekee minua ärsyttäneet asiat toisin (eli se tsekkilista). Eikä se muuta asiaa miksikään jos mulle sanotaan että "mun pitää lopettaa sun laiminlyönti" jos mitään ei käytännössä tapahdu.Georgina kirjoitti:Toisaalta ymmärrän senkin että mies ei halua puhua. Jos kaikki sanottava on sanottu niin ei ne asiat niistä puhumalla lisää enää kummene. Sitä en tiedä millä ne kummenee vai kummeneeko. Ehkä aika ja käytännön teot saa tunteetkin tuntumaan toisilta.
Ymmärrän ihan täysin. Jos sä nyt kuitenkin olet päättänyt siihen deadlineen asti katella sitä hommaa niin yritä relata sen suhteen että odotat milloin alkaa tuntua paremmalta. Koska silloin kun ollaan menty sen rajan yli että ärsyttää ja vituttaa niin eihän se toinen voi tehä mitään mikä ei ärsytä ja vituta. Ja mä en usko että sitä tuntemusta voi aktiivisilla toiminnalla muuttaa miksikään sen enempää kuin mitä ootte jo tehneet. Eli yrität hyväksyä sen että se suhde voi loppua siihen deadlineen ja silti elämä jatkuu, erilaisena muttei välttämättä huonompana. Tai se suhde voi jatkua ja olette sen jälkeen vahvempia. Kun sä voit hyväksyä ne molemmat vaihtoehdot niin annat mennä vaan painollaan ja pidät tietysti omalta osaltasi kiinni siitä tsekkilistasta jonka ootte tehneet. Mä uskon että jos sä pystyt relaamaan etkä aseta itelles paineita siitä mitä sun ja miehes pitäis tuntea niin vaan silloin se oikeasti voi alkaa tuntua paremmalta.annepa kirjoitti: Joo kyllä minäkin tavallaan ymmärrän ton, mutta ei se sitä läheisyyttä lisää jos minä nyt teen nämä häntä ärsyttäneet asiat toisin ja hän tekee minua ärsyttäneet asiat toisin (eli se tsekkilista). Eikä se muuta asiaa miksikään jos mulle sanotaan että "mun pitää lopettaa sun laiminlyönti" jos mitään ei käytännössä tapahdu.
Tän ajattelun voit mun mielestä heivata kokonaan, taas vaan asetat itselles paineita ulkoa. MITÄ VITUN VÄLII mitä näkyy ulospäin tai miltä susta PITÄIS tuntua. Susta tuntuu miltä tuntuu ja sun miehestä tuntuu miltä tuntuu, niillähän sitä mennään.annepa kirjoitti:Tää tuntuu ihan typerältä. Ulospäin ei varmaan ihan hirveesti näy, että missä tilanteessa ollaan. Me tullaan kuitenkin toimeen ihan hyvin eikä tapella.
ok, I see.annepa kirjoitti: En tarkoittanut tuota ulospäinnäkymistä noin, en yleensä ajattele mitä muut ajattelee. Tarkoitin sitä että onko mulla liian kovat vaatimukset. Kaikki on kuitenkin käytännössä hyvin (tai no, tehdäänpä suuri seksi- ja läheisyyskysely ja puhutaan sitten), mutta niinkuin materiaalisesti ja kuten sanottu, ei tapella tms. Pitäisikö vaan niinkuin tyytyä. Tuntuu typerältä kun en tyydy ja tuntuu sekin typerältä että ajattelen että pitäisikö vain tyytyä. Eli kaikenkattavasti tämä koko tilanne tuntuu typerältä.
Hmm no olen jo jonkin aikaa ajatellut että jos olisin yksin niin mitä sitten. Sitten tuntuisi hetken aikaa surulliselta ja luopumisen tuskaa mut sit porskuttaisin taas eteenpäin. Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu paremmalta tai huonommalta. Odottelen että käänne jompaan kumpaan tapahtuu. Ei sekään ole hyvä että tämä tilanne on "ihassama".Georgina kirjoitti:ok, I see.annepa kirjoitti: Tuntuu typerältä kun en tyydy ja tuntuu sekin typerältä että ajattelen että pitäisikö vain tyytyä. Eli kaikenkattavasti tämä koko tilanne tuntuu typerältä.
Ei tarvi tyytyä. Joitain kompromisseja joutuu tekemään mutta jos ne kompromissit ei itsestäs tunnu vähäisiltä ja vaivan arvoisilta niin silloin suhde ei ole sulle oikea. Ainut oikea mittari tälle on oma fiilis. Tuntuuko susta että saat olla oma itses ja elää elämääs niinkuin haluat? Jos sä kuvittelet itseäs yksinäs versus tässä suhteessa niin kumpi tuntuu paremmalta?
Jokainen ihminen on yksin. Erillinen biologinen olento, joka halutessaan voi olla vuorovaikutuksessa kaltaistensa kanssa, mutta pohjimmiltaan jokainen tajunta on yksilö ja yksin - vaikka rakastumisen endorfiinihuumassa tai pissavehkeitä yhteensovitellessa muunlaisia harhoja elätteleekin. Millään vähättelemättä edellämainittujen mielenterveydelle tärkeitä vaikutuksiaannepa kirjoitti:Hmm no olen jo jonkin aikaa ajatellut että jos olisin yksin niin mitä sitten.