Nyt olis pätevä syy hakea pimppi kotiin. Karvoilla tai ilman.Bluntly kirjoitti:Millä hemmetillä tässä nyt runkkaa?
Uusi, raikkaampi vitutusketju, nyt 15% enemmän vitutusta!
Tulepas karheuttamaan oikeita sormia rentouttavan tuplaveen seurassa.Bluntly kirjoitti:Ei EI Ei!Bliss kirjoitti:^Käytä salilla neitihanskoja, säilyy kädet pehmeinä runkkaamiseen
Karheat tumput piilottavat edes osin tosiseikan, että olen tietokonemies.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
- Ann 2005
Nyt vituttaa ton kiinteistöfirman toiminta. En noin surkeeseen tapaan toimia ole ikinä törmännyt. Jumalauta! Luulis sen lafkan olevan kiinnostunut asiakkaista ja myymistä/vuokraamistaan kohteista. Ei siis mitään ole kuulunut vaikka aamulla 8 aikaan jätin soittopyynnön. Eilen kävin kattoos yhtä kämppää ja tänään jo soiteltiin perään. Noinhan sen kuuluis mennä. Jos ei perkele pian kuulu mitään niin laitan kyllä jollekkin yleisöosastolle noottia ja haukun ton lafkan pystyyn 

Noup. Yks toinen lafka. Ihme meininkiä. Yritin pyytää näyttöä tälle päivälle, ei käy. Kysyin maanantaina niin heppu mumisi että mun tarttee sunnuntaina soittaa et onks kämppä vie vapaa. Tai et jos joku mun ystävä pääsis huomenna.. Joo pääsis mut onko mulla valtuudet antaa kaverin tehä asunnonhakulappu mun puolesta???McJanne kirjoitti:Asunnonvaihtokeskus?
Edit. Mouhosin ennenkun tipahti

On ollut jotenkin viime aikoina todella hyvä ja vapautunut olo. Tänään kuitenkin exä alkoi kysellä, että minkä takia nostin aikoinaan kytkintä. Hän kertoi, että olen hänen mielestään edelleen huipputyyppi etc. Tuli jotenkin todella ahdistava olo. Aivan kuin tukehtuisin. En osaa selittää miksi. Hiukan haikea olo ja jotenkin sellainen, että on jo liian myöhäistä. Olisi miettinyt silloin. En ole sellainen nainen jonka hän tarvitsee, en ollut silloin ja minusta ei koskaan tule sellaista. En vain saa häntä ymmärtämään asiaa. Ahdistaa ja vituttaa 

Kokeilin tuotakin jo. En vastannut puheluihin enkä meileihin kuukausiin, mutta niin vaan se piru löysi minut toisesta maastakin neljän miljoonan ihmisen kaupungista! Ei ole tarkoitus masentaa lisää ja neuvoisin, jos osaisin, mutta hiljaista on tässä suhteessa.Lucy kirjoitti:Tekisi mieli lähteä pois. Varata matka jonnekin todella kauas, eikä koskaan tulla takaisin.Storia kirjoitti: I hear you. Mulla on kaikki keinot jo ajat sitten käytetty sitä lähestymiskieltoa lukuunottamatta. Olen täysin neuvoton.
Tuo kuulostaa jo todella pahalta. Minua ei sinänsä haittaa, että hän lähetti mailia Facebookin kautta, koska tiedän, että sitä kautta hän ei saa minusta mitään tietoja. Tein vain sen virheen, että vastasin kolmanteen mailiin. Nyt hän kuitenkin on kaivanut numeroni jostain viiden vuoden jälkeen, turvakiellosta huolimatta ja siitä tulee jotenkin todella otto olo. En tiedä miksi vastasin siihen pirun viestiin. Nyt on todella ikävä tunne, että kohta alkaa tapahtua.Storia kirjoitti: Kokeilin tuotakin jo. En vastannut puheluihin enkä meileihin kuukausiin, mutta niin vaan se piru löysi minut toisesta maastakin neljän miljoonan ihmisen kaupungista! Ei ole tarkoitus masentaa lisää ja neuvoisin, jos osaisin, mutta hiljaista on tässä suhteessa.
Ei hän ole tavannut minua viiteen vuoteen. Hävisin aikoinaan maan alle, mutta teknologia mahdollistaa taas kaikenlaista. Kaverini, joka on tavannut kyseisen ihmisen aikoinaan sanoi äsken ettei halua, että olen yksin kotona, mutta se on vähän sellainen juttu, että minä en omasta kodistani kenenkään takia lähde prkl. Enkä usko, että hän enää tekisi minulle mitään pahaa. En halua ottaa selvääkään, mutta en pidä sitä todennäköisenä.Vihtahousu kirjoitti:^ Viis vuotta, sitkeä on perkele!
Joo, sitkeät exät on jotain uskomattoman ahdistavaa. Mäkin sain siltä yheltä juoppohullulta viime viikolla jonku mahtavan rakkaudentunnustusviestin..vaikka muuten koko ihmisestä ei oo kuulunu mitään ikuisuuksiin. En vastannu, mut toisaalta ois tehny mieli kirjottaa parisen valittua sanaa. Hyvä näin, mut vähän ahdisti kuitenki.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Toivotaan, että selviät pelkällä säikähdyksellä ja äijä taantuu!Lucy kirjoitti:Nyt on todella ikävä tunne, että kohta alkaa tapahtua.
Inhottavinta tällaisessa ahdistuksessa on se, että se estää myös itseä alitajuisesti uskaltamasta aloittaa mitään kenenkään muun kanssa. Ts. kyseessä on kuitenkin siinä määrin hullu tyyppi, että en halua kellekään toiselle miehelle ongelmia; jos näkisi mut jonkun toisen kanssa yhdessä, niin todennäköisesti matsi olisi tiedossa. Huokaus..
- Frederik Krueger
- Kitisijä
- Viestit: 3760
- Liittynyt: 09.04.2008 10:49
- Paikkakunta: Häslinki
Sain jo laadittua passelin sotasuunnitelman ja apua yllättävältä taholta eli nöy hätä.Storia kirjoitti: Toivotaan, että selviät pelkällä säikähdyksellä ja äijä taantuu!
No ei sentään. Siinä miehessä ei ole muuta vikaa kuin pieleen mennyt ammatinvalinta ja liian iso ego.Frederik Krueger kirjoitti: Siis se kalliokiipeilykamu?
Sipsille tsemppiä. Hyvä kun maltoit olla vastaamatta mitään.
Tuollaiset sitkeät tapaukset ovat kyllä harmittavia. Minua lähestyi tuossa facebookissa kuukausi tai pari sitten yksi mies menneisyydestä, jolle tein selväksi pari vuotta sitten, etten halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan (uhkaili itsemurhalla, soitteli viilleltyään itseään ja lähetti vuotavasta kädestään minulle kuvia). Pyysin häntä poistamaan minun tietoni puhelimestaan. Silti sieltä tulee jouluna, syntymäpäivänä jne tekstiviestillä onnitteluja tms jotka on allekirjoituksella "mörkö menneisyydestä".
Sen takia hän otti minuun yhteyttä, kun kerran olin facebookissa. Ei kannata sääliä, pitää vain pysyä kylmänä ja olla vastaamatta.
Sen takia hän otti minuun yhteyttä, kun kerran olin facebookissa. Ei kannata sääliä, pitää vain pysyä kylmänä ja olla vastaamatta.
Kiitos.Lucy kirjoitti:
Sipsille tsemppiä. Hyvä kun maltoit olla vastaamatta mitään.
Joo, mua itseasiassa ärsyttää se, että mä ärsyynnyin siitä viestistä niin paljon. Mut ihan oikeesti: "Vaikka teit mulle pahaa, rakastan sua vieläkin". Meinasin vastata, että "sä et oo koskaan rakastanu mitään muuta ku alkoholia Sitäpaitsi mä seurustelen ja olen onnellinen, joten voisitko olla lähettelemättä noita viestejä?". Puhumattakaan siitä, kukahan teki ja kenelle pahaa.. Plääh. Pesen käteni koko jutusta. Ja ihmisestä.
Tsemppiä kaikille muillekin. Ärsyttävintä on tosin juurikin toi mitä Storia mainitsi..että on kovin hankalaa tutustua keneenkään uuteenkaan ku on painolastina jotain täysin hämärää historiaa.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Lukiessani tuossa ylläolevia kokemuksia näistä "menneisyyden möröistä", vahvistuu uskoni että poltetun maan taktiikka ja puhelintapsien katkominen suhteesta vetäytyessä on se kaikkein paras tapa.
Eipä sillä, joskus on ollut erittäin lähellä haksahtaa kaivamaan menneisyyden haamuja esille. Viime vkonloppuna kaveri esitteli exänsä kuvaa Facebookissa ja sorruin itse samaan. Eipä ollut sitäkään naamaa tullut varmaan viiteen vuoteen nähtyä. Eikä kyllä tarvitsisi seuraavaan viiteen vuoteenkaan.
Eipä sillä, joskus on ollut erittäin lähellä haksahtaa kaivamaan menneisyyden haamuja esille. Viime vkonloppuna kaveri esitteli exänsä kuvaa Facebookissa ja sorruin itse samaan. Eipä ollut sitäkään naamaa tullut varmaan viiteen vuoteen nähtyä. Eikä kyllä tarvitsisi seuraavaan viiteen vuoteenkaan.