Mammailu 2.0

[MrM]

Jos hoitopaikkaa ollaan jo vaihtamassa, mä ehkä vaan purisin kiukkuni enkä edes nostaisi koko asiaa esille. Jos hoitajan reaktio oli vaste siihen että otti itse henkilökohtaisesti sen ettei tyttö tahtonut tulla hoitoon, niin voi olla että tuollaisen hauraalla egolla varustetun tädin kanssa asiointi muuttuu kovin helposti kovin vaikeaksi, ja siitä seuraa sitten sitä että lapsi on se joka lopulta kärsii, vaikka miten yrittäisi rakentavasti käydä keskustelua.

Mun mielestä tää on turhaa foliohattuilua. Jos molemmat osapuolet ovat ehtineet rauhoittumaan, niin ihan hyvin voi ottaa puheeksi, että tuntui kurjalta se silloinen reaktio ja tapa selvitää asiaa. Saa samalla hoitotätikin palautetta toiminnastaan, eikä varmasti tipauttele vastaavia sammakoita ihan niin kevyesti jatkossa.

Joo mutta aika superihminen saa olla että pystyy tuollaisessa keskustelussa itsekin pysymään tyynenä ilman tahallisia tai tahattomia mielensä pahoituksen muodostumisia verbaalisesti äkkiä eskaloituvaan muotoon. RP:n tuntien...

*juoksee karkuun vähän vasemmalle*

[RouvaPupu]

Diipa daapa... Koska tunnistettavaa informaatiota.

[exsu]

^^Voidaan merkitä pöytäkirjaan, että olemme tästä(kin) erimieltä. Itse kutsun tätä superihmisyyttä "aikuisuudeksi".

[RouvaPupu]

Joo mutta aika superihminen saa olla että pystyy tuollaisessa keskustelussa itsekin pysymään tyynenä ilman tahallisia tai tahattomia mielensä pahoituksen muodostumisia verbaalisesti äkkiä eskaloituvaan muotoon. RP:n tuntien...

*juoksee karkuun vähän vasemmalle*

Haha, juoksisin perään (varsinkin kun luin partauutisen) mutta olen liian laiska Mutta, mä pystyn olemaan super cool vastaavissa tilanteissa jos pitää, se on mun vahvimpia puolia. Coolisti super ja sillatti.

[MrM]

Me ei juurikaan anneta palautetta, yleensä positiivista. Muutaman kerran puhuttu asioista, mitkä ei sinänsä liity hoitoonsa tai hoitajaansa, tai kysytty tiettyjä normaalejakin asioita... Vastareaktio on aina ollut hyökkäävä.

Voihan Arskis-Narskis, tämä on paha. Ihminen joka ottaa jotakuinkin neutraalinkin palautteen vastaan dramaattisena henkilökohtaisena loukkauksena johon puolustautuu syyttelemällä muita on miedossakin konfliktitilanteessa täysin mahdoton. Mä vähän pelkään että jos asiasta yritätte keskustella, niin sitten niitä sosiaalisoittoja saattaa ihan oikeasti tullakin tuollaisen ihmisen kanssa. Älä nyt ainakaan tänään ota tuota asiaa vielä puheeksi vaan mieti rauhassa päivä pari.

[McJanne]

Asiaan sen kummemmin perehtymättä, myös alakerran avoihoitomumeli on elämätyönsä suorittanut hoitajana lasten parissa, käsittääkseni sekä perhepäivähoitajana että ihan laitoshulluna. Liekö puhdasta sattumaa, että samankaltainen suhtautumistapa multiploituna puun takaa tulevaan naapureiden piinaamiseen.

Lapset ovat siis kaiken pahan alku ja juuri.

[masa]

Nyt mies soitti, että hoitaja on sanonut että noin ei saa tehdä (sanoa) ja jos ei lopu niin ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin.

Sanokaa hoitotädille että teille sopii tämä vallan mainiosti. Kertokaa että lapsen päiväkotihaluttomuuden vuoksi on hyvä, että sosiaaliviranomaiset tulevat tarkistamaan päiväkodin olosuhteet, sillä teistä ei ole normaalia että lapsi kokee päiväkootiin menemisen noin haluttomaksi.

Otahan jonkun toisen lapsen mutsi kiiinni ja kysele onko niillä ollut ongelmia ko. päiväkodin kanssa.

[RouvaPupu]

No siitä keskustelusta ei tullut mitään koska paikalla muita lapsia ja vanhempia hakemassa. Totesin vain että aamuisesta täytyy keskustella, oli niin iloista että. Tytsä oli innoissaan kun tulin hakemaan, heitti hiekkaa päällensä levitellen. Naureskelin hyväntahtoisesti, miten nyt naureskellaan kun lapsen kanssa on hauskaa ja kysyin mitä hän tekee. Siihen hoitaja totesi jotta; Hän leikkii, lapset leikkii tiedätkö. Vaatteita saa uusia ja pesukone on kotona, ethän tahdo ehdollistaa, ethän. Joo en, mutta rommipaukku sitten ikuisuuksien kyllä maistuisi (en sanonut tätä, en itse asiassa mitään, tämä on mitä nyt ajattelen) jos en nyt satu kuolemaan.... no nauruun.

[saira]

^Täytyy sanoa, et "miellyttävältä" hoitajalta vaikuttaa, kaikin puolin. En osaa sanoa miten itse reagoisin tilanteessasi, mutta kyllä se hoitopaikan vaihto omassakin mielessä kävisi, ja varmasti toteutuisikin.

[Kottarainen]

Pupun sijassa vetäisin kyllä herneen nekkuun ja isosti. Toteaisin tädille että ilman muuta sosiaaliviranomaiset paikalle että asia tulee selvitettyä, ja tyhjät uhkailut loppuvat, mutta lapsi vaihtaa hoitopaikkaa nyt eikä ensi viikolla. Kuulostaa muutenkin tyystin epätasapainoiselta ja yhteistyökyvyttömältä tädiltä. Olen ennenkin epäillyt että iso osa pph:ista on kaheleita. Jostain keskustelupalstalta luin pph:ksi itseään kutsuvien henkilöiden kommentteja ja ihan vihaisilta ämmiltä nekin kuulosti.

Hanki Pupu muksulle joku hyvä päiväkoti. Masa suositteli kunnallista, minä yksityistä, mutta ei kai sillä mitään väliä kunhan paikan resurssit ja sitä myötä ilmapiiri ovat hyvät.

En itse uskoakseni tekisi kuten Pupu vaikka kuinka olisi paska päivä, mutta jotain muuta ajattelematonta varmasti johon joku voisi halutessaan tarttua. Ei voisi enää luottaa ja tehdä yhteistyötä tuollaisen jälkeen.

[saira]

^ No joo, meillä taas on nimenomaan loistavia kokemuksia pph-paikasta. Meidän hoitaja on ihan huippu tyyppi, tekevät paljon yhteistyötä muiden hoitajien kanssa, ja vaikka muksu on jo toisella luokalla koulussa, pidetään hoitajan kanssa edelleen FB:n kautta yhteyttä. Kaikessa on puolensa, ja samoin ku päiväkodeissa, myös pph:issa on erilaisia.

[Kottarainen]

^En yhtään epäile etteikö hyviäkin olisi. Siksi sanoinkin iso osa.

Tuo on vaan liikaa yhdestä ihmisestä kiinni millainen koko hoitopaikka on. Joko käy hyvä tuuri tai sitten huono, eikä meillä päin ainakaan tuntunut olevan mistä valita, eli ekalle sitten vaan jolta paikka vapautuu. Edelleen epäilen että pph:n työ on henkisesti raskasta koska aikuista seuraa ei juuri ole ja mihinkään omaa pihaa kauemmas ei taida päästä. Kamala homma muutenkin yksin hoitaa 4 lasta vaippoineen ja pukemisineen, laittaa niille ruuat ja siivota paikat ja yrittää saada jengi yksin jotenkin nukkumaan. Moni on varmaan tossa hommassa siksi että haluaa omat muksunsa hoitaa kotona ja pakko taloudellisesti ottaa siihen muitakin lapsia.

Kiinnostaisi tietää moniko äiti tai isi esim täällä olisi valmis ottamaan hoitoon 1-4 - vuotiaita omiensa lisäksi niin että vaikkapa neljä olisi kokonaisnuppiluku. Minä en todellakaan päivää pitemmäksi ajaksi.

[saira]

^Meillä likan ensimmäinen hoitaja oli vuoden pph:na, sit vaihtoi kolmiperhepäivähoitajaksi. Vanhempi nainen, jonka omat lapset oli jo maailmalla. Tää seuraava oli yksi niitä, joiden kanssa ensimmäinen touhusi paljon, joten tutulle hoitajalle likka pääsi. Mä luulenkin, että nimenomaan se useamman hoitajan yhteistyö oli tässä se, joka auttoi hoitajiakin paljon. Jos ei muuten, ni puistoilivat samaan aikaan, ja tietysti retkien yms järjestäminen oli helpompaa ku monta päätä oli järkkäämässä. Leipoivatkin jopa yksi kerta jokainen hoitaja erikseen ja lasten kanssa, lapset saivat tuoda muistaakseni yhden lelun myytäväksi, ja sit puistossa oli myyjäiset. Myyjäisten tuotolla muksut pääsivät läheiseen Hesburgeriin syömään.

[exsu]

Mä olin pienenä perhepäivähoitajalla siihen saakka, että aloin saamaan noita pelkokohtauksia aamulla hoitoon mennessä. Äiti yritti jututtaa hoitomammaa, mutta tämä suhtautui vähän vastaavalla puolustus/vastahyökkäystekniikalla, eikä suostunut keskustelemaan aiheesta lainkaan. Sen jälkeen mut siirrettiin päiväkotiin, kun siellä oli ainakin enemmän mammoja valvomassa (myös toisiaan).

[exPertti]

Kyllä aikuisen osapuolen pitäisi kuitenkin voittopuolisesti pystyä ilman hermojen menettämistä asettamaan lapselle rajat.

Kerrohan vielä yksityiskohtaiset ohjeet siitä miten tämä rauhallinen hallittu homma sujuu tai vaikka esimerkkejä siitä miten sinä teet sen.

[So Hard]

Kyllä aikuisen osapuolen pitäisi kuitenkin voittopuolisesti pystyä ilman hermojen menettämistä asettamaan lapselle rajat.

Kerrohan vielä yksityiskohtaiset ohjeet siitä miten tämä rauhallinen hallittu homma sujuu tai vaikka esimerkkejä siitä miten sinä teet sen.

Kasvatusasiantuntijat ovat parempia antamaan sellaisia vinkkejä kuin minä, esim. Nowa tuossa aiemmin jo antoi. Tuossa on nyt sitten uusavuttomille perteille vaikka vinkkilinkki.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukiv ... uhmaiassa/

Oletko sinä sitten jotenkin eri mieltä siitä, että aikuisen pitäisi pääsääntöisesi pystyä olemaan aikuinen ja pysyä rauhallisena vaikka muksu kuinka koettelisi? Vai mikä tämän pointti oli?

[NuoriDaavid]

En ole puolesta enkä vastaan, vaan pikemminkin päin vastoin. Varmaankin silläkin, että äipän tai iskän käämi joskus palaa, on tarpeellinen kasvatusmerkitys. En usko, että sekään on Parasta Mahdollista (TM) kasvatusta, jos vanhempi on aina stoalaisen tyyni, tuli lapsen taholta mitä tahansa.

[exsu]

^ Uskoisin, että Tixin "voittopuolisesti" viittasi juuri tähän. Toisinaan kiukuttaa enemmän, pääosin arjen tilanteissa pitäisi silti aikuisena selviytyä ilman itkupotkuraivareita.

[NuoriDaavid]

^ Uskoisin, että Tixin "voittopuolisesti" viittasi juuri tähän. Toisinaan kiukuttaa enemmän, pääosin arjen tilanteissa pitäisi silti aikuisena selviytyä ilman itkupotkuraivareita.

Juuri näin. Olemme kaikki samaa mieltä ja ketju voidaan sulkea!

[nowaysis]

Jep jep, näin juuri.

Allekirjoittaneella ollut muutama poikkeuksellisen railakas "tuuletus" muksun norattua siivous- ja sovittujen asioitten noudattamispyyntö tässä viikon sisään. Nazi u want, nazi u get.

Hoitaa aamuhommelit nykyisin nopeammin niin, etten puutu niihin ollenkaan. Mun höösätessä mukana aikaa menee varmaan 30 min enemmän.
Ton kun olis tajunnu aiemmin.

Vituttaa lapsen muutaman kaverin vanhemmat siinä mielessä, että jos on sovittu aika, jolloin kylästä pitää lähteä, eikä muksu itse "muista" tai oikeastikaan muista, olisi se minusta niiden parentsien asia muistuttaa ja hoitaa se ovesta ulos sovittuun aikaan. Vituttaa sitten pari tuntia myöhässä tullessa, kun on läksyt tekemättä ja vaikka kokeeseen lukematta, suatana. Muuten kyllä äärimmäisen mukavia ihmisiä, mutta jotenkin minusta on niin, että jos kersan on käsketty tulla kotiin syömään klo X, siitä ei poiketa "koska meillä oli niin kivaa", vaan soitetaan kersan vanhemmille ja kysytään notta saako lapsi syödä täällä ja tulla sitten myöhemmin. Ikävä konfronttaa tälläsistä, koska varmaan ajattelevat vaan auttavansa, mutta silti.

[RouvaPupu]

Mä olen huomannut että tyyneys ja läsnäolo on avain rauhalliseen arkeen. Ainakin meillä lapsi heijastaa pitkälti vanhempien tunteita ja fiiliksiä. Eli jos vanhempi on huonolla tuulella (vaikka sitä ei erityisesti näyttäisikään lapselle niin on ne vaan mielettömän fiksuja hoksaamaan) niin yleensä sitä on lapsikin. Jos vanhempi ei ole läsnä (tällä en meinaa vain fyysistä läsnäoloa vaan ihan sitä henkistä puolta) niin lapsi hoksaa senkin. Ehkä jopa toteuttaa samaa käytösmallia kuin vanhempansa.

Mun ongelmana oli aina tuo läsnäolo. Eli vaikka touhusin, naureskelin, leikin yms. Niin aina pääni sisällä olin jossain muualla tai toivoin olevani jossain muualla taikka olin pääni sisällä odottelemassa seuraavaa tilannetta missä ongelmia yleensä syntyi. Lopputulos ei koskaan kovin hyvä. Yleensä ongelmatilanteessa annoin periksi tytsän tahdolle (mikä oli itselleni helpompaa) ja tämä ei toki pitkän päälle helpottanut tilannetta vaan pahensi.

Nyt noin 1,5 vuotta olen toiminut eri tavoin, siis käytännössä muutin itseni ja asenteeni (mikä ei toki ollut helppoa), en voi muuta kuin suositella. Toki lapsi sitten myös testaa muutoksen, ei ne tyhmiä ole kuten totesin. Käytännössä se testaus oli sitä myrskyisintä aikaa lapsen käytöksen osalta, mutta se loppui sitten kun tajusi että asiat todellakin on eri tavoin. Vaati piiiiitkää pinnaa, sano.

Ja sitten on ne muutamat hetket kun pinna palaa. Mä en yleensä huuda, mutta muuten toimin päin helvettiä ja negatiivisesti. Kuten nyt viime viikolla. Ei ne turhaan sano että vanhemmuus on niin pirun hankalaa, pitäähän niistä lapsista kasvattaa täysjärkisiä. Nyt on erityisen hankala päästä yli edellisestä hermojen menetyksestä koska seuraukset oli mitä oli, yleensä on ihan ok todeta olevansa vain ihminen. Vanhemmuus on ihana syyllisyystrippi, haha.

[sivustahuutaja]

Kyllä aikuisen osapuolen pitäisi kuitenkin voittopuolisesti pystyä ilman hermojen menettämistä asettamaan lapselle rajat.

Kerrohan vielä yksityiskohtaiset ohjeet siitä miten tämä rauhallinen hallittu homma sujuu tai vaikka esimerkkejä siitä miten sinä teet sen.

Kasvatusasiantuntijat ovat parempia antamaan sellaisia vinkkejä kuin minä, esim. Nowa tuossa aiemmin jo antoi. Tuossa on nyt sitten uusavuttomille perteille vaikka vinkkilinkki.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukiv ... uhmaiassa/

MLL:n jutut on hyviä ja niissä ei ole idealismia tai kukkahattua mukana. Meillä paras lääke uhmakohtaukseen on ollut syliin ottaminen. Raivariksi se sylissä menee helposti, mutta sylissä lapsi turvassa omalta raivoltaan. Sitten vain rauhoitellaan ja odotellaan. Joskus kestää kauemmin ja joskus rauhoittelua joutuu tekemään muualla kuin kotona.

Meillä vaikeinta on lapsen vitkuttelu. Liika hoputtaminen johtaa helposti tilanteen kärjistymiseen, mutta toisaalta esim. pukemisen olisi joskus vain tapahduttava siedettävässä ajassa. Vitkutteluun ei oikein vieläkään ole muita lääkkeitä kuin riittävän löysä aikataulu.

[Ylermi Ylihankala]

Mä kyllä aika usein kiireessä sorrun pukemaan vitkuttelevan lapsen, koska en vaan jaksa komentaa kymmenettä kertaa ja myöhästyminenkin uhkaa.

[Kottarainen]

Toi vitkuttelu on kyllä paha, erityisesti pukiessa. Hirveetä tasapainoilua, jos menet auttamaan niin tyyppi suuttuu (oikeutetusti) kun ei saa itse tehdä. Jos et auta niin sitten tyyppi alkaa hivuttavan vitkutuksen, jossa on tarkoitus testata miten pitkään pystyy vitkuttamaan ennen kuin äiti/isi kyllästyy ja pukee ne vaatteet, lapsen tietysti huutaessa pää punaisena "Itte!! Itteeee!!"

Isi kyllästyy meillä nopeammin, minusta nappaa kainaloon liiankin nopeasti eikä jaksa odottaa kun toinen tekee. Mutta ei koskaan varsinaisesti suutu. Mä annan säätää pidempään mutta suutun jos huomaan tyypin vedättävän tahallaan.

Itkupotkuraivarit on tosi harvinaisia meillä. Hallussa on sen sijaan suorastaan ärsyttävän tyyni kieltäytyminen yhteistyöstä ja toisaalta rasittava narina ja mankuminen kun sellainen päivä sattuu. Tuolloin vettäkin pyydetään narisevasti venyttäen.

[Kottarainen]

En ole puolesta enkä vastaan, vaan pikemminkin päin vastoin. Varmaankin silläkin, että äipän tai iskän käämi joskus palaa, on tarpeellinen kasvatusmerkitys. En usko, että sekään on Parasta Mahdollista (TM) kasvatusta, jos vanhempi on aina stoalaisen tyyni, tuli lapsen taholta mitä tahansa.

Samaa mieltä. Kyllä lapsen on ihan hyvä nähdä että joskus vanhempikin suuttuu. Kunhan ei suutu koko ajan eikä menetä totaalisti kontrolliaan.