Elppis kirjoitti:SaintJohnPerse kirjoitti: "eihän minun tupakointini vahingoita lasta eikä äitiä, kun käyn tupakalla parvekkeella" "edes henkeni ei haise, kun syön sen jälkeen pastillin"... ja jos kumppanini vetäisi yhden hermoröökin, niin tod. näk. syyllistäisin häntä siitä joko tahallaan tai tahattomasti. Taidan olla huono isä.
Yks hymiö sopii tähän vastaukseksi/kommentiksi:

Hih! Kaivetaanpa lisää verta nenästä ja jatketaan ajatusleikkiä hieman pidemmälle.
Tyttöystäväni/vaimoni tulee raskaaksi, joka "vahingossa" tai "harkiten". Kumppani saa luvan lopettaa alkoholinkäytön ja tupakoinnin. Minä päätän olla tukemassa sitä lopettamalla myös tupakoinnin ja baareissa käymisen (edustustilaisuuksia ei lasketa mukaan. Eihän niitä ole kuin kerran/kaksi viikossa)...
Tupakkalakkoni päättyy muutaman viikon jälkeen, vaikka olinkin teipannut perseeni täyteen nikotiinilaastareita. Kumppanini ei tietenkään näitä voinut käyttää, kun lääkäri on kieltänyt. Ensimmäiset kolme kuukautta poltan salaa ja tuen kumppanini yritystä. "hei, se on vaan tahdonvoimasta kiinni. Ajattele lasta". Jään kiinni salatupakoinnista kuin kumppani kiinnittää huomiota siihen, kun lähden koiran kanssa lenkille suuvesipullo taskussa. Tästähän saadaan aikaiseksi pieni riita: "miksi tongit taskujani? Etkö luota minuun?" Ajattelen, että naisen kiukkukohtaus johtui vaan hormooneista ja menen loppu illaksi baariin.
Vappuna järjestämme pienet kemut, joissa naiseni huomaamatta lasillisen kuohuviiniä ja ottaa muutamat henkoset savukkeesta. En viitsi järjestää minkäänlaista kohtausta Petrin ja Minnan läsnä ollessa, joten tyydyn mulkoilemaan syyttävästi. Bileiden jälkeen minun ollessa pienessä laskuhumalassa otan asian puheeksi. "Etkö ajattele yhtään lastamme"
Viimein lapsi syntyy ja kauhistukseksi se on 120 g kevyempi kuin lapset keskimäärin (googlasin tiedot). En voi olla ajattelematta sitä vapun ryypiskelyä ja kerron epäilyistäni syyttävästi myös kumppanilleni.
Paluu arkeen... Naiseni raskauskilot eivät tahdo lähteä kolmen kuukauden jälkeen mihinkään. Yritän, ehdottaa, että hän voisi käydä vaikka salilla. Ei kuulemma päivisin ole aikaa, joten ehdotan, että hän menisi salille sen jälkeen, kun tulen kotiin seitsemän/kahdeksan aikoihin (paitsi silloin, kun on edustustilaisuuksia). Voisin katsoa lasta sen aikaa. Ei kuulemma jaksa. En ymmärrä. Minä sentään käyn kolmesti viikossa töiden jälkeen pelaamassa kavereiden kanssa tennistä tai golffia sekä löunastunneilla salilla vähintään neljä kertaa.
Seksielämä tökkii, kun naiseni keskittyy vaan hoitamaan lasta enkä minä saa tarpeeksi huomiota. Eikä minullekaan seksi maistu, kun hän peppunsa ei ole yhtä kiinteä kuin ennen.
Firman kekkereissä nuori harjoittele iskee minut ja aloitan hänen kanssaan salasuhteen. Vuoden vehtaamisen jälkeen jään kiinni. Naiseni päättää lähteä. En ymmärrä miksi. Minähän rakastan häntä eikä se lutakko merkannut minulle mitään. Lisäksi lapselle olisi parasta, että sillä olisi molemmat vanhemmat.
Ero kuitenkin tulee. Koska olimme avoliitossa naiseni joutuu muutamaan minun omistamastani asunnosta vuokralle Itä-Helsinkiin.
Minusta tuli yht' äkkiä viikonloppuisä. Yritän kuitenkin olla kuten kunnon isät ja elää unelmiani hänen kauttaa. Patistan häntä pelaamaan lätkää, jalkapalloa ja opiskelemaan ahkerasti, että pääsisi valtsikkaan. Ex-naisellani ei kuulemma ole kuitenkaan tarpeeksi aikaa viedä häntä aina harkkoihin ja kuulemma ei oikein varaakaan vaikka maksan elatusmaksua ja joululahjaksi ostin lapselle uuden mailan. Lastani ei kuulemma kiinnosta edes. Koulukin alkaa mennä huonosti.
Lapsellani ja minulla menevät välit poikki, kun hän ilmoittaa, ettei menekään lukioon. Lisäksi saan kuulla, että hän kannattaa Jokereita. Saatanan Itä-Helsinki!
Isänpäivisin istun lähikuppilassa oluella ja odottelen turhaan tekstiviestiä: "Hyvää Isänpäivää!"
Saatanan lumppu, kun meni polttamaan sen röökin. Kerrassaan huono äiti...