Kitinä

Haha. Mä luulisin, että voisin koittaa ystävystyä Daven vaimon kanssa ja saada sen näkemään asioita Daven kantilta. Se ois enemmänkin se mun juttu.

Crowbar kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Dave-rakas.
Voin toki alkaa sun Facebook-kamuksi, etten täysin menetä kosketusta sinuun ja perseeseesi!

Eli siis ensin ollaan ymmärtäväisiä ja kannustavaisia ja toivotaan parasta toiselle. Sitten ollaankin haarat levällään avioliittoa rikkomassa. Ai ai ai.

Tällasta tää on...näin se luottamuspula vaan hiipii mun pyllyn ja nowankin välille!

Eikö sulla oo muuta tekemistä, kuin täällä istua? :O Voisin tossa kahden tunnin päästä olla siellä, jos rouvalle sopii? Saiko sisäkkö hommat jo valmiiks?

pus

siis tää oli lilolle, ei Davelle!1

EveryWoman kirjoitti:heikko mies on ainoa asia, joka tekee epäreilujen lupausten vaatimisesta helppoa.

Oikeesti? Ihan oikeesti?? Että se on ihan OK että nainen etsii heikon miehen ja käyttää miestä julmasti hyväkseen. Jesus.... Juu, miehen vika aina. Jos mies komentaa se on sovinisti jos se ei komenna niin se on tossun alla. Valkkaa siitä nyt sitten.

Jos taas mies on suhteessa sillä mentaliteetilla, että naisen tarpeita ei pidäkään ottaa huomioon (jolloin voi syystä olettaa ettei pihtaaminen ole naiselle suurikaan menetys), suhde on myöskin mätä jo syntyessään.

Olenko sanonut että naisen tarpeita ei tule ottaa huomioon? Tarpeille pitää olla syy ja perusteet.

mies, joka on niin tossukka että lupailee mitä sattuu pillun menetyksen pelossa, saattaa jatkossa kiinnostaa naista seksuaalisesti aiempaa vähemmän.

Nainen joka uhkeilee miestä pilluttomuudella on itseasiassa se asia joka tappaa seksin suhteesta noin 90% tapauksista. Seuraa pettämistä ja muuta oheissälää. Ka kun naisella on se kortti taskussa aina "En anna" nainen ei anna, niin faktahan se on että joku muu nainen antaa.

Oikeassa olet siinä asiassa että suhteessa tulee olle normaali seksielämä. Onko pettäminen sitten antamattoman naisen vai pettävän miehen vika on asia erikseen.

NuoriDaavid kirjoitti:Tuo edellyttäisi sitä, että molemmat osapuolet kykenisivät keskustelemaan asiasta rauhallisesti asiatasolla. Vanhat traumat painavat niin paljon, ettei vaimoni kanssa olisi tuossa tilanteessa pystynyt keskustelemaan asiasta. Helpompaa oli luvata, ettei koskaan enää kitinöi. Joskus periksi antaminen on viisainta.

No ihan oman kokemukseni pohjalta sanoisin, että nainen kestää usein paljon pahempaa kuin mies olettaa. Ymmärrän toisaalta vanhojen traumojen merkityksen, ja pidän mahdollisena että vaimo oli ihan oikeastikin flippaamassa. Silloinkin voi silti luvata vaikka että lopettaa kitinöinnin väliaikaisesti kunnes asiaan saadaan selvyyttä, jos se kerran vaimolle aiheuttaa niin kauheasti pahaa mieltä. Se voi hyvinkin olla fiksua, koska järjiltään olevan vaimon kanssa voi olla vaikea muodostaa keskusteluyhteyttä.

Jos ne traumat oikeasti ovat tuota luokkaa, niin kyllä jotain kannattaisi asialle tehdä. Tosin voi olla, että jos vaimosi on noin pahasti flipannut jo kitinöintimahdollisuutta ajatellessaan (vai liittyikö siihen tilanteeseen myös lupauksen pettämisestä kiinni jääminen tms.?), hän ei suostu terapiaa ajattelemaankaan. Oletko koskaan kokeillut?

nowaysis kirjoitti: ..

Ei se perusongelma kuitenkaan ole kitinöidä vai ei, vaan se miksi olen tässä tilanteessa.

En tietenkään usko täältä löytyvän mitään absoluuttista viisautta, mutta kyllä tämäkin ketju on käsitellyt asiaa huomattavan monesta näkökulmasta ja minusta tuntuu, että on hyödyllistä nähdä tilanteeni monen erilaisen ihmisen silmin.

1108 kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:heikko mies on ainoa asia, joka tekee epäreilujen lupausten vaatimisesta helppoa.

Oikeesti? Ihan oikeesti?? Että se on ihan OK että nainen etsii heikon miehen ja käyttää miestä julmasti hyväkseen. Jesus.... Juu, miehen vika aina. Jos mies komentaa se on sovinisti jos se ei komenna niin se on tossun alla. Valkkaa siitä nyt sitten.

Eipä tietenkään ole ok. Sanoin, että heikko mies tekee siitä helppoa.

Jos taas mies on suhteessa sillä mentaliteetilla, että naisen tarpeita ei pidäkään ottaa huomioon (jolloin voi syystä olettaa ettei pihtaaminen ole naiselle suurikaan menetys), suhde on myöskin mätä jo syntyessään.

Olenko sanonut että naisen tarpeita ei tule ottaa huomioon? Tarpeille pitää olla syy ja perusteet.

Ei tuo ollut sinuun kohdistettu. Viittasin niihin suhteisiin, joita siis myös on olemassa, joissa nainen ei ole esim. seksielämään ollenkaan tyytyväinen ja siitä syystä hänen on mahdollisesti käytännöllistä kiristää miestä pihtaamalla (kun hän itse ei siinä kuitenkaan menetä mitään).

Onko pettäminen sitten antamattoman naisen vai pettävän miehen vika on asia erikseen.

Syyllisten etsimisessä ei useimmiten ole mitään pointtia. Lähes aina kun suhteessa on jokin ongelma, molempien osapuolien toiminnassa on parantamisen varaa. Siksi on yleensä järkevintä miettiä, mitä itse voisi tehdä paremmin kuin keskittyä syyllistämään sitä toista (tai ainakin se toimii, siis silloin kun molemmat noudattavat tätä sääntöä).

Kiva kuulla että vaimollasi on suhteellisuudentajua! Toivottavasti hänkin tietää, että arvostat sitä.

NuoriDaavid kirjoitti:

nowaysis kirjoitti: ..

Ei se perusongelma kuitenkaan ole kitinöidä vai ei, vaan se miksi olen tässä tilanteessa.

Okei, koetko nämä kommentit jotenkin asiaasi auttavina tai eteenpäin vievinä? Ei pelkkänä tutun tilanteen vatvomisena asiaan kuulumattomien ihmisten kanssa? Se on tietty totta, että omien ajatusten reflektoiminen on yleensä aina hyödyllistä, mutta kenties sen oman mielen syövereistä nousseen tiedon ja tuntemusten soveltaminen käytäntöön tulee myös aiheelliseksi jossain vaiheessa? Muuten kyseessä lienee pelkkä vatvominen, joka sekin tosin on toisinaan hyödyllistä

Etkö ole "tässä tilanteessa", koska kitinöit? Jos et kitinöisi, et pettäisi vaimosi luottamusta, et tuntisi siitä huonoa omatuntoa, eikä sinulla olisi mitään tilannetta?

P.s. Vaimo, jos myähästyn, tiedät syyn En kyl siis oikeesti myöhästy!

EveryWoman kirjoitti:Toivottavasti hänkin tietää, että arvostat sitä.

Usko, hän tietää. Yksi monista asioista minkä takia sanoin "Tahdon" alttarilla. Rakkaus, välittäminen, luottaminen ja uskollisuus kulkevat käsikädessä, ilman kaikkia niitä ei ole olemassa toimivaa suhdetta.

Oho, olimpa syvällinen.

Mutta asia on vain niin yksinkertainen että jos toiselta vaaditaan jotakin asiaa muuttuvaksi ainoastaan sen takia että se on toisen mielestä väärin on harhatie ja johtaa ainoastaan siihen että katkeruus lisääntyy ja suhde kuivuu. Tarkoitin normaalia asiaa, jos haluaa nussia 6-vuotiasta lasta pulkassa niin on jo jotakin muutakin vikaa kuin pelkkä suhde. Se että suhteessa elävä ihminen haluaa jauhaa paskaa keskustelupalstalla ei ole mikään syy sanoa että "Niin et enään tee" se on ainoastaan tekosyy pönkittää omaa Lev -1000 egoaan tasolle Lev -100. Se että suhteessa aletaan latelemaan kieltoja on asia joka ei kanna pitkälle. Se että suhteessa alkaa jompikumpi käyttämään valtaa siihen että saa määrätä mitä toinen saa tehdä, normaalin käyttäytymisen rajoissa, on väärin. Miksi estää toisen halua tehdä jotakin jos siihen ei ole mitään järkevää syytä? Ei Dave mielestäni ole mitään ihmeellistä kirjoittanut mikä loukkaisi hänen vaimoaan, tai sitten en ole lukenut niin paljon sällin kirjoituksia. Veikkaan ainoastaan että Dave haluaa kirjoittaa että polla kestää paremmin ja on muutakin elämää kuin elää rappurallina mihin vaimo saa puhdistaa kenkänsä.

Luulisi Daven vaimonkin tajuavan sen jos vaan miettisi hetken.

Haemaeraemies kirjoitti:

Zeb kirjoitti: Uskoakseni jokaisessa parisuhteessa on ongelmakohtansa, mutta suurinta osaa niistä voi työstää halutessaan oikeaan suuntaan.

Tuosta tilanteesta tulee mieleen ettei tuossa korjata jotain joka on hajonnut käytössä, vaan jotain joka on ollut tohjona aivan alusta asti.

Mä olen hiukan ND:n ja Nowan linjoilla tässä hommassa. Elämä, suhteet ja ihmiset harvoin ovat täydellisiä, ja vaikka alku olisikin ollut huono, niin asioiden tilaa voi muuttaa jos tahtoa löytyy. Molemmat (eiks vaan?) sanovat rakastavansa toisiaan, joten vaikka ongelmia olisikin, niin niistä voi selvitä. Hokkus pokkus -konsteihin en usko vaan siihen perinpohjaiseen asioiden työstämiseen.

Hiukan eri näkökulmasta vielä; ei noita ND:n suhteen ongelmia voi sälyttää yksinomaan jommankumman niskaan. Pettävä, nössö, juoppo, valehteleva miessika, jolla on omia ongelmia!!1 Hullu, skitsomustasukkainen heikkoitsetuntoinen kotinatsinainen, jolla on omia ongelmia!!1 Rakentavaako? Suhteessa ongelmat ovat yhteisiä, syyllistä voidaan mielestäni hakea korkeintaan silloin, jos jompikumpi taho itsepintaisesti kieltäytyy hakemasta apua ongelmiin. Tangoon tarvitaan aina kaksi.

Ja tosiaan, aika paljon tullut ohjeita sellaisilta tyypeiltä, jotka ovat sinkkuja ja harrastelleet ainoastaan max muutaman vuoden suhteita. Sitten vaihtoon, kun kerran ilmeni ongelmia ja taas sama homma edessä seuraavassa suhteessa. Ei toimi tuo ongelmattomuuden odotus ja karkuun juoksu ennen kovia korjausyrityksiä jos hakee elämän kestävää liittoa. Kaikki eivät toki hae ja nykymaailmassa myös sitoutumiskammotus rulaa aika monella.

1108 kirjoitti:Oho, olimpa syvällinen.

Mutta asia on vain niin yksinkertainen että...

Aivan, mahdottomien vaatiminen ei kannata suhteen toimivuutta ajatellen, kuten ei mahdottomien lupaaminenkaan. Molemmilla on vastuu toimia järkevästi yksisilmäisen toisen syyttelyn sijaan.

Luottamusjutuissa molempien puolien tajuaminen on erityisen olennaista. Ei riitä, että molemmat luottavat, lisäksi molempien on käyttäydyttävä luottamuksen arvoisesti. Ei riitä, että kumpikaan ei urki ja kyttää, lisäksi tarvitaan molempien omasta halusta tapahtuvaa avoimuutta ja jakamista. Davella ja vaimollakin on kaksisuuntainen luottamusongelma: vaimo ei luota Daven toimivan lupaustensa mukaisesti, eikä Dave toimikaan. Dave taas ei luota että vaimolle voisi olla avoin ja rehellinen ilman jotakin tuhovoimaista helvetin tulessa palamista, eikä Daven kertomuksen perusteella oikein voikaan.

Jos Daven asemassa miettisin, miten voisin tämän kuvion murtaa, tekisin ensimmäiseksi sen mitä omalta osaltani voin tehdä: 1) lakkaisin toimimasta lupausteni vastaisesti ja 2) keskustelisin vaimon kanssa siitä epäilyksestäni että en voi olla hänelle avoin ja rehellinen, tavoitteena avoimuuden lisääminen. Jos taas olisin vaimon asemassa, tekisin taas sen mitä itse voin tehdä: 1) lakkaisin kyttäämästä ja kontrolloimasta miehen tekemisiä, ja 2) keskustelisin hänen kanssaan siitä, miksi tuntuu niin vaikealta luottaa, tavoitteena luottamuksen lisääntyminen.

Ykköskohta ei tietenkään suju kertaheitolla kummankaan osalta, vaan vaatii opettelua. Toisaalta kokemukseni mukaan vaivaa näkemällä hankittu palkinto maistuu aina makeimmalta.

Zeb kirjoitti:Ja tosiaan, aika paljon tullut ohjeita sellaisilta tyypeiltä, jotka ovat sinkkuja ja harrastelleet ainoastaan max muutaman vuoden suhteita. Sitten vaihtoon, kun kerran ilmeni ongelmia ja taas sama homma edessä seuraavassa suhteessa. Ei toimi tuo ongelmattomuuden odotus ja karkuun juoksu ennen kovia korjausyrityksiä jos hakee elämän kestävää liittoa. Kaikki eivät toki hae ja nykymaailmassa myös sitoutumiskammotus rulaa aika monella.

Kuinkas monta 10 vuoden avioliittoa 3 lapsella sinulla, nowalla ja EW:llä on yhteensä takana?

Tix kirjoitti:Kuinkas monta 10 vuoden avioliittoa 3 lapsella sinulla, nowalla ja EW:llä on yhteensä takana?

En tiedä muista, mutta itselläni yksi kymmenen vuoden avoliitto kahdella koiralla Ja kysy uudestaan vielä kahdeksan vuoden päästä (tosin en halua kuin max kaksi lasta)

Luulen kuitenkin, että olen keskimääräistä sitoutumishaluisempi/kykyisempi ja lojaalimpi henkilö. Tämä todettu joskus negatiivisessa mielessä, esim 10 vuoden liittoa jatkoin näin jälkikäteen ajatellen ainakin pari vuotta liian pitkään kun halusin vain yrittää ja yrittää vaikka homma ei toiminut vuosikausiin. Vieläkin tunnen jonninasteista syyllisyyttä tuosta jättämisestäni, vaikka siitä on jo neljä vuotta aikaa, eikä minulla lopulta todellakaan ollut kuin se sisaruksellinen rakkaus jäljellä. Päävikoja täälläkin, jep!

Mä ymmärrän tavallaan Daven vaimoa. JOS mun mieheni jäisi kiinni useista pettämisistä, ja osassa/kaikissa olisi jonkinlainen rooli tietokoneella, minä voisin kuvitella pyytäväni mieheltäni tietokoneen käyttämättömyyttä/käytön rajoittamista, kunnes saisin rakennettua luottamuksen uudelleen. MUTTA. 10 vuotta, eikä luottamus edelleenkään toimi?

Edit. Mielelläni kuulisin aiempaan kysymykseeni vastauksen...

saira kirjoitti: Sivukysymys: Etkö luota itseesi, koska sinulle on tehty selväksi ettei sinuun voi luottaa, vaiko sen takia, että saattaisit pettää, vaikka luottamus olisi kunnossa? Äh, huonosti muotoiltu, mutta siitä kai ymmärtää idean...

saira kirjoitti:Äh, huonosti muotoiltu, mutta siitä kai ymmärtää idean...

Kiva kun haluat lähteä kuskiksi! Luin suoraan rivienvälistä!!!

Tix kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Ja tosiaan, aika paljon tullut ohjeita sellaisilta tyypeiltä, jotka ovat sinkkuja ja harrastelleet ainoastaan max muutaman vuoden suhteita. Sitten vaihtoon, kun kerran ilmeni ongelmia ja taas sama homma edessä seuraavassa suhteessa. Ei toimi tuo ongelmattomuuden odotus ja karkuun juoksu ennen kovia korjausyrityksiä jos hakee elämän kestävää liittoa. Kaikki eivät toki hae ja nykymaailmassa myös sitoutumiskammotus rulaa aika monella.

Kuinkas monta 10 vuoden avioliittoa 3 lapsella sinulla, nowalla ja EW:llä on yhteensä takana?

Ei se oikeastaan vaadi pitkää suhdetta, että tajuaa yhteisesti tapahtuvan ongelmanratkaisun myönteisen merkityksen. Ihan normaali virheiden tekeminen riittää, jos niistä myös ottaa opikseen. Se taas onnistuu ihan lyhyessäkin suhteessa, jos on onnistuakseen.

1108 kirjoitti:

saira kirjoitti:Äh, huonosti muotoiltu, mutta siitä kai ymmärtää idean...

Kiva kun haluat lähteä kuskiksi! Luin suoraan rivienvälistä!!!

Perkele, mun on pakko ostaa uusi näyttö, et näen ne rivienvälit...

saira kirjoitti:Perkele, mun on pakko ostaa uusi näyttö, et näen ne rivienvälit...

MUAH!



Tuli fiilis että tämä kappale sopii tähän ketjuun:

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=IAPVRw8QZi4[/youtube]

Don't remember where I was
I realized life was a game
The more seriously I took things
The harder the rules became
I had no idea what it'd cost
My life passed before my eyes
I found out how little I accomplished
All my plans denied

So as you read this know my friends
I'd love to stay with you all
please smile when you think of me
My body's gone that's all

A tout le monde (To all of the world)
A tout mes amis (To all my friends)
Je vous aime (I love you)
Je dois partir (I must leave)
These are the last words
I'll ever speak
And they'll set me free

If my heart was still alive
I know it would surely break
And my memories left with you
There's nothing more to say

Moving on is a simple thing
What it leaves behind is hard
You know the sleeping feel no more pain
And the living all are scarred

A tout le monde (To all of the world)
A tout mes amis (To all my friends)
Je vous aime (I love you)
Je dois partir (I must leave)
These are the last words
I'll ever speak
And they'll set me free

So as you read this know my friends
I'd love to stay with you all
Please smile, smile when you think about me
My body's gone that's all

A tout le monde (To all of the world)
A tout mes amis (To all my friends)
Je vous aime (I love you)
Je dois partir (I must leave)
These are the last words
I'll ever speak
And they'll set me free

EveryWoman kirjoitti:Ei se oikeastaan vaadi pitkää suhdetta, että tajuaa yhteisesti tapahtuvan ongelmanratkaisun myönteisen merkityksen. Ihan normaali virheiden tekeminen riittää, jos niistä myös ottaa opikseen. Se taas onnistuu ihan lyhyessäkin suhteessa, jos on onnistuakseen.

Voi olla näinkin, mutta eikös se sitten tilastollisesti kerro epäonnistuneesta ongelmanratkaisusta jos on paljon lyhyitä suhteita (En nyt ehkä ole ihan taivaan tosissani tätä mieltä, mut ehkä inan verran kuitenkin.)

Tunnen henkilökohtaisesti useamman tyypin joille mikään ei alkuhuuman jälkeen enää kelpaa ja huumakin tuntuu jäävän aina vain lyhyemmäksi. Ilman kristallipalloa osaan kertoa, että nämä muutama eivät koskaan tule löytämään sitä jotain ichmeellistä mitä etsivät, elleivät ensin tutki omaa päätään ja odotuksiaan kriittisesti. Veikkaan, että eivät tule tätä tekemään vaan jäävät yksin. Ei sinänsä välttämättä mikään kirous ihmiselle, mutta kun nämäkin tyypit aina jauhavat siitä rakkaussuhteen ja perheenmuodostuksen tarpeistaan.

Zeb kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Ei se oikeastaan vaadi pitkää suhdetta, että tajuaa yhteisesti tapahtuvan ongelmanratkaisun myönteisen merkityksen. Ihan normaali virheiden tekeminen riittää, jos niistä myös ottaa opikseen. Se taas onnistuu ihan lyhyessäkin suhteessa, jos on onnistuakseen.

Voi olla näinkin, mutta eikös se sitten tilastollisesti kerro epäonnistuneesta ongelmanratkaisusta jos on paljon lyhyitä suhteita (En nyt ehkä ole ihan taivaan tosissani tätä mieltä, mut ehkä inan verran kuitenkin.)

Olettaisin jotakuinkin näin. Silloinhan omista virheistä ei ole opittu vaan niitä toistetaan suhteesta toiseen. Kommenttini koski lähinnä Tixin heittoa, jossa tunnuttiin vihjaavan että ongelmanratkaisusta ei voi tajuta juuri mitään ellei ole kymmenen vuoden kolmilapsinen avioliitto takana (ja oliko nowakin tätä mieltä vai kuka se nyt olikaan?).

Zeb kirjoitti:Tunnen henkilökohtaisesti useamman tyypin joille mikään ei alkuhuuman jälkeen enää kelpaa ja huumakin tuntuu jäävän aina vain lyhyemmäksi. Ilman kristallipalloa osaan kertoa, että nämä muutama eivät koskaan tule löytämään sitä jotain ichmeellistä mitä etsivät, elleivät ensin tutki omaa päätään ja odotuksiaan kriittisesti. Veikkaan, että eivät tule tätä tekemään vaan jäävät yksin. Ei sinänsä välttämättä mikään kirous ihmiselle, mutta kun nämäkin tyypit aina jauhavat siitä rakkaussuhteen ja perheenmuodostuksen tarpeistaan.

Jep. Ollaan täällä mietitty välillä sitä, että voiko joku pitää sarjatulisuhteilua ihan yhtä hyvänä ratkaisuna kuin sitäkin, että meneillään oleva suhde yritetään saada toimimaan hyvin mahdollisimman pitkään. Vaikea sanoa, ehkä jokunen sellainenkin yksilö voisi maailmaan mahtua? Joka tapauksessa osa alkuhuumahummailijoista on selkeästi elämäntapansa johdosta rikki. Itselleni sellainen ei sopisi ollenkaan, koska menen alkuhuumassa niin sekaisin että en kykene sen aikana normaaliin elämään. Tärkeintä kai tässäkin olisi tuntea itseään sen verran, että tietää mikä on hyväksi itselle ja mikä taas ei.

NuoriDaavid kirjoitti:

Haemaeraemies kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Tuskin. Mä en kestäisi sitä, että vaimo veisi puolet rahoistani.

Saakelin pässi, et ole tehny avioehtoa? Aijai, jo Kimi osasi tuon liikkeen. Vai etkö vielä silloin ollut armotonta tiliä takova lekuri?

Jotenkin asia unohtui. Olin varmaakin tulisesti rakastunut. Sitä paitsi jos olisin mennyt avioehtoa tekemään, niin liitto olisi jäänyt siihen.

No voihan paska. Kyllä minä tiesin, että Dave ihan täysi ääliö on mutta, että iän myötä ei mitään tarty tyhjään päähän. Lääkäri ja kaikkea....kirjanoppinut pösilö.

Liittoko sinut sitten muka jostain pelasti? Ei ei ei ei ehkä sen ei ehkä olisi pitänyt koskaan toteutuakaan. Minä myös alan laskea päiviä suhteen purkautumiseen. Pistetäänkö pullo vuodessa niin olisi mahdollista saada korkojen kera. Haisee jo varmaan naapuriin asti, että "ei ei kun lasten vuoksi sitä yhdessä ollaan mutta ei muitakaan saa pistellä".

Haemaeraemies kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Sitä paitsi jos olisin mennyt avioehtoa tekemään, niin liitto olisi jäänyt siihen.

No tuo nyt jo kertoo aikalailla vaimostasi. Eihän se ole mikään epäluottamuslause ketään kohtaan että tekee avioehdon. Huomaa kyllä ettän naisen aivoista: haluaa avioehdon = SÄ ET OIKEASTI RAKASTA MUAYHYYYYYYY.

Mä en menisi naimisiin avioehdolla. Se on joko täysi luottamus toiseen ihmiseen molemmin puolin, tai ei ole syytä mennä naimiasiin. Luottamuksella tarkoitan myös sitä, että ihminen osaa toimia oikein vaikka jostain syystä niin onnettomasti kävisi, että ero tulisi. Minulle tämä ehdoton luottamus on suunnilleen niin kuin pyhä periaatteellinen asia.

Olen toistaiseksi seukannut vain joko samantasoisesti suht varattomien tai vielä persaukisempien kanssa. Tuleva (ainakin uskon näin) sulhoni kuuluu PA-jengiin, joten itse siinä taloudellisesti takkiini ottaisin, jos osoittautuisi että olen tehnytkin virhearvion hänen luotettavuutensa suhteen, mitä en tosin usko.

Zeb kirjoitti:Mä en menisi naimisiin avioehdolla.

Totuus: Et mene naimisiin, et avioehdon kanssa etkä ilman.

Zeb kirjoitti:Mä en menisi naimisiin avioehdolla. Se on joko täysi luottamus toiseen ihmiseen molemmin puolin, tai ei ole syytä mennä naimiasiin. Luottamuksella tarkoitan myös sitä, että ihminen osaa toimia oikein vaikka jostain syystä niin onnettomasti kävisi, että ero tulisi.

Ihanan urponaiivia!

1108 kirjoitti:Totuus: Et mene naimisiin, et avioehdon kanssa etkä ilman.

Poistin sut just noresta ainakin hetkeksi nähdäkseni tämän, kun arvasin että tässä on jotain mielenkiintoista.

Niin, eli miksiköhän en sun mielestä menisi naimisiin? Voin tähän kohtaan sossupoketa sitten varmaan, että avomieheni on kosinut minua ja hääpäivä on ensi elokuussa. Sittenhän se nähdään menenkö, eikö vain?