Kitinä

Duckzilla kirjoitti: Joo, paitsi että jossain erillistalossa julkisten kulkineiden kantamattomissa pakkoasuminen ei ihan istu käsitykseeni helposta elämästä.

Joo mut kato ku ne dorkat tajuaa sen sit vasta, kun on erottu miehen väärän väristen kalsareiden takia. Niiden dorkien elo piti olla kuin sinkkuelämää-sarjasta, mut sit ne tajuskin et niitähän on kusetettu. Sit ne yritti päästä exan kanssa taas yksiin, mut sit ne huomaskin et ukko oli fiksumpi ja oli hommannut itelleen 20 vuotiaan tiukkaperseisen panopuun sen vanhan lehmän tilalle.

Ja kuka olikaan se voittaja?

^ Nii, ei oo helppoa elämä Pornaisissa!

^^ Muru, mulle riittäis niiden sinappikoneiden tekemisen harjoittelu

safi kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: No jos aletaan laskea ensitapaamisesta niin kyllä vuosi mielestäni ON lyhyt aika rakkaudesta puhumiseen.

Komppaus tälle ja kuitenkin just ensimmäisen vuoden sisään ne kaikki palavat rakkauden tunnustukset tehdään ja seuraavaksi rynnätään vihille...alkukiiman aiheuttamissa tunnekuohuissa. Kumppania edes kunnolla tuntematta.

Minä taas sanoisin tähän rakkaudestapuhumisasiaan että riippuu ihmisistä ja suhteen laadusta - miten syvällisellä tasolla on opittu vaikka vuodessa toinen tuntemaan ja millaisia asioita on käyty läpi.

Lapsienhankkimisasiaan, etten itsekään tietoisesti olisi vuoden kohdalla ollut lisääntymässä, mutta jos vahinko olisi sattunut, niin en varmasti olisi keskeytykseenkään rynnännyt.

safi kirjoitti:Nykyään, kun tuo lisääntyminen tuntuu onnistuvan ihan mukavasti myöhemmälläkin iällä.

Mulla on vähän toisenlainen käsitys.. Oon sellasessa paikassa töissä, jossa törmään ihan päivittäin n. kolmekymppisiin lapsettomuuspolin asiakkaisiin. Niitä on siis ihan hämmentävän paljon tuolla IVF-hoidoissa ja jonoissa yms. Ja sittenhän on myöskin nämä iäkkäämpien vanhempien sairaat lapset..

Sitten näihin parisuhteen riiseihin Oma systerini oli miehensä kans yli kymmenen vuotta ennen penskaa. Tottakai siihenkin kriisejä mahtuu, mut varsinainen helvettihän repes sitte ku penikka tuli maailmaan. Tätänykyä se ihana lapsonen on reilu 3v, ja nyt vasta alkanu tasottua normiks meininki taas vanhempien välillä. Jostain syystä ne vaan pysy yhessä, vaikka oli järkyttävää paskaa ja eron harkintaa, ja nyt sitten menee taas ihan hyvin. Että tämmösiä vaiheitahan tää elämä kai on. Ku vaan jaksais kestää läpi sen kaiken kusipaskan ja ajoittaisen (jopa vuosien!) toisen naaman vitutuksen itekin sit joskus.. arveluttaa. Mut eihän sitä kai voi hautaan asti vaihtaakaan koko ajan sitä kumppania muutaman vuoden välein saatana.

irmelianneli kirjoitti:Mut eihän sitä kai voi hautaan asti vaihtaakaan koko ajan sitä kumppania muutaman vuoden välein saatana.

Ai miksei?

Geetzu kirjoitti:^ Mielummin nyt kuin puolen vuoden päästä muksun kannalta.

Ei vaan, en sano mittään... Asioista tietämättä on aika helkkarin vaikeaa tunkea neuvojaan tai edes mielipiteitään. Toivon, että asiat järjestyy ja teillä aikuisilla on hyvä olla! Sitten on lapsellakin. <3

On se kumma, kun jo etukäteen tietää ketkä ymmärtävät ja ketkä eivät. Ymmärrät.

masa kirjoitti:Niin kummankos luonteessa nyt sitä vikaa olikaan? Kumpaa pitää haukkua?

Molempien. Minua saa haukkua, koska olen täällä, Elukkaa kiitos ei.

William Somerset kirjoitti:Yksi palaveri jossa kissa nostetaan pöydälle, sen perusteella muutetaan omiin osoitteisiin ja pannaan ydinperhe pakettiin. That’s it? Raukkamaista minusta vedota siihen, että toisen luonteenpiirteessä on jotain sellaista josta ei millään yli pääse, etenkin kun informaation perusteella ymmärrän että ei edes yritetä. Kuulostaa minusta siltä että ollaan menossa siitä missä aita on matalin. Siksi teitä kritisoin ja potkin perseelle. Aivan varmasti potkisin rankemminkin jos tietäisen teistä enemmän. Ai saatana että sapettaa.

Kirjoitin väärin. Yksi palaveri, jossa toinenkin osapuoli vihdoinkin suostuu uskomaan että kissa on kissa, kissa pöydälle -palaverien aloituksia on ollut lukemattomia. Viidestä yhteisestä vuodesta on aika paha sanoa, ettei oltaisi yritetty.

prosessi kirjoitti: Molempien. .

Noni, eli täydellinen symbioosi. Ei kun sladdi suoleen ja eteenpäin.

prosessi kirjoitti:kissa pöydälle

... mutta juuri tämän pommin takia eilispäivän saldona olikin ahdistava olo. En voi kuin toivoa että paras tapahtuu - mikä se paras vaihtoehto sitten onkin.

NuoriDaavid kirjoitti:Taisi olla prossun kolmas avioliitto?

Toinen. Ensimmäinen suhde kesti 7 vuotta, tämä toinen rypyt poislukien lähes 5. Joo, en osaa. Arvailujen varaan jääköön, että mitä en osaa.

safi kirjoitti:Mitenköhän paljon esim. avioerojen määrä lähtisi laskuun, jos ihmisten pitäisi vaikka tutustua toisiinsa n. 5v. ennen papin aamenta. Luultavasti aika tavalla. Noh jokainen tekee elämällään mitä tahtoo, mutta sivustaseuraaja voi vaan päätään puistella ja ihmetellä itsekseen.

Minä en usko tuohon ajan merkitykseen. Suhde minä ja Elukka aloitettiin kuitenkin 4 vuotta ennen avioliittoa, ja nytkään tuskin mikään olisi muuttunut ilman noita asioita, jotka eivät tapahtuneet parisuhteen sisällä, vaan jotka lähinnä raaputtivat suhteen pintaa sen verran tehokkaasti, että se mitä jäi jäljelle oli paljas totuus.

Kaikista vähiten tässä nyt kaivataan muiden jeesustelua aiheesta. Mitä muka ulkopuoliset toisten suhteesta tietävät (paitsi tietenkin sen, mitä on asianosaisten toimesta kerrottu).

"Yrittäkää nyt vielä" ei nimittäin auta, jos solmu on niin tiukassa että se ei aukea vaikka kuinka yrittäisi.
Sitäpaitsi. Ero voi olla lapselle myös rikkaus. Piste.

masa kirjoitti:

BettyB. kirjoitti: Voi Matti kulta, miten susta on tullu noin kyyninen?

Siten kun huomasin et 30set muijat ei haaveile kuin helposta elämästä, elatusmaksuista ja sinappikoneista.

Ei tuollaisesta kannata olla kyyninen. Tuli nääs puheeksi elatusmaksutkin (ei minun aloitteestani kylläkään), ja kun totesin, että minua ei kiinnosta pakottaa ketään moisiin, saa maksaa jos jaksaa, nousi siitäkin meteli. Eli tuossa kuvitelmassasi on oikein hyvä pitäytyä, ja olla tyytyväinen jos onnistuu vakuuttamaan itsensä siitä, että se pitää paikkansa.

Kitinä on kyllä täydellinen käytettyjen kodinkoneiden kierrätyskeskus.

masa kirjoitti:Kitinä on kyllä täydellinen käytettyjen kodinkoneiden kierrätyskeskus.

Sanoi käytetty tunkki.

masa kirjoitti:

prosessi kirjoitti: Molempien. .

Noni, eli täydellinen symbioosi. Ei kun sladdi suoleen ja eteenpäin.

Ehkei minulle sovi kukaan.

masa kirjoitti:Kitinä on kyllä täydellinen käytettyjen kodinkoneiden kierrätyskeskus.

Mä oon kyllä sitte imuri!! *vink vink*

masa kirjoitti:Kitinä on kyllä täydellinen käytettyjen kodinkoneiden kierrätyskeskus.

Noraa ne kaikki, sillähän elämä helpottuu.

Zeb kirjoitti:

safi kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: No jos aletaan laskea ensitapaamisesta niin kyllä vuosi mielestäni ON lyhyt aika rakkaudesta puhumiseen.

Komppaus tälle ja kuitenkin just ensimmäisen vuoden sisään ne kaikki palavat rakkauden tunnustukset tehdään ja seuraavaksi rynnätään vihille...alkukiiman aiheuttamissa tunnekuohuissa. Kumppania edes kunnolla tuntematta.

Minä taas sanoisin tähän rakkaudestapuhumisasiaan että riippuu ihmisistä ja suhteen laadusta - miten syvällisellä tasolla on opittu vaikka vuodessa toinen tuntemaan ja millaisia asioita on käyty läpi.

Lapsienhankkimisasiaan, etten itsekään tietoisesti olisi vuoden kohdalla ollut lisääntymässä, mutta jos vahinko olisi sattunut, niin en varmasti olisi keskeytykseenkään rynnännyt.

Vuodessa ei voi oppia tuntemana ihmisestä kuin murto-osan ja endorfiinirakkaus kestää sellaiset 1,5 - 2 vuotta, vasta sen jälkeen alkaa todellinen arjen kumppanuus hahmottua. Siksi kenenkään ei pitäisi mennä naimisiin ennen kuin on leikittyä kotia tarpeeksi kauan että oikeasti tuntee toisen edes auttavasti ja vähintään 3 v takana.

masa kirjoitti:Siten kun huomasin et 30set muijat ei haaveile kuin helposta elämästä, elatusmaksuista ja sinappikoneista.

Jos mies ei haaveile omasta jälkikasvusta ja pelkää elatusmaksuja, kannattanee keskittyä lähinnä vaihdevuosi-iän saavuttaneisiin ja/tai yksinhuoltajanaisiin kumppanivalinnoissaan. Olettaisin että heillä pahin vauvakuume on todennäköisemmin jo hellittänyt?

Googlebot kirjoitti: Jos mies ei haaveile omasta jälkikasvusta ja pelkää elatusmaksuja, kannattanee keskittyä lähinnä vaihdevuosi-iän saavuttaneisiin ja/tai yksinhuoltajanaisiin kumppanivalinnoissaan. Olettaisin että heillä pahin vauvakuume on todennäköisemmin jo hellittänyt?

JOs mies ei tunnista selkeää provoa, vaan alkaa isällisesti neuvomaan kumppanin valinnassa, kannattaa katsoa onko provomoottorin sarkasmiyksikön vittuilupiiristä kärähtänyt sulake?

Rouva Pupu kirjoitti:Jos nyt itse päättäisin pyöräyttää lapsosen niin en kyllä mitenkään keksi miten se yksinhuoltajuus menisi yli perhe-elämän.

Joo, harvapa kai ehdoin tahdoin yksinhuoltajuutta valitsisi. Joillekin tosin masan esittämä skenaario saattaa käydä mielessä jos elämänkumppaniksi sopivaa miestä ei tunnu löytyvän mutta silti haluaisi lapsen, mutta uskon kyseessä olevan enemmän poikkeus kuin sääntö (ensimmäinen ei vahvista jälkimmäistä).

Oudompi tapaus ovat ihmiset, varsinkin miehet, jotka alkavat ehdottaa lasten hankkimista siinä vaiheessa kun aistivat suhteen loppusuoran alkaneen ja toisen katselevan jo muille maille. Lapsista haetaan jonkinlaista suhteen syventäjää ja pelastajaa joka sementoi parin tiukemmin yhteen (jotta toisen kynnys lähteä suhteesta kasvaisi). Onneksi lasten tekoon tarvitaan yleensä kaksi suostuvaista osapuolta.

Googlebot kirjoitti:Jos mies ei haaveile omasta jälkikasvusta ja pelkää elatusmaksuja...

Jos mies ei haaveile omasta jälkikasvusta ja pelkää elatusmaksuja niin kannattaa jättää nussimatta.

Bluntly kirjoitti:

Googlebot kirjoitti:Jos mies ei haaveile omasta jälkikasvusta ja pelkää elatusmaksuja...

Jos mies ei haaveile omasta jälkikasvusta ja pelkää elatusmaksuja niin kannattaa jättää nussimatta.

Kas kun ei alkaa homoksi.