Kitinä

stana, että sitä voikin olla ääliö!

Tänään joudun pesemään koiran. Kun riittäisikin se pesu mut sitten vielä hoitoainehässäkkä päälle. Ja koko ajan se otus yrittää joko livahtaa tai kammeta karkuun ja joudun pitämään jalkaani luonnottomassa asennossa esteenä. Lisäksi ottaa sellaisen kituvan ilmeen että välillä uskon tosiaan ettei vanhan koiran sydän ehkä kestä raakuuttani.

brona kirjoitti: stana, että sitä voikin olla ääliö!

Zeb kirjoitti:Tänään joudun pesemään koiran. Kun riittäisikin se pesu mut sitten vielä hoitoainehässäkkä päälle. Ja koko ajan se otus yrittää joko livahtaa tai kammeta karkuun ja joudun pitämään jalkaani luonnottomassa asennossa esteenä. Lisäksi ottaa sellaisen kituvan ilmeen että välillä uskon tosiaan ettei vanhan koiran sydän ehkä kestä raakuuttani.

Tästä syystä suosin itsepuhdistuvia koiria.

Bliss kirjoitti:

brona kirjoitti: stana, että sitä voikin olla ääliö!

Mies, joka olis pitänyt unohtaa jo ajat sitten, aiheuttaa edelleen sydämentykytystä eli "väärä mies"-syndrooma.

prosessi kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Tänään joudun pesemään koiran. Kun riittäisikin se pesu mut sitten vielä hoitoainehässäkkä päälle. Ja koko ajan se otus yrittää joko livahtaa tai kammeta karkuun ja joudun pitämään jalkaani luonnottomassa asennossa esteenä. Lisäksi ottaa sellaisen kituvan ilmeen että välillä uskon tosiaan ettei vanhan koiran sydän ehkä kestä raakuuttani.

Tästä syystä suosin itsepuhdistuvia koiria.

Mikä ihme on itsepuhdistuva koira?

prosessi kirjoitti:Tästä syystä suosin itsepuhdistuvia koiria.

Oletan että viittaat lyhytkarvaisiin koiriin?

Minusta monet pitkäkarvaiset rodut ovat kauniita, mutta seuraava (kun joskus tulee) saa olla lyhytkarvainen, tykkäisin ehkä unkarinvislasta, weimarinseisojasta tai lyhytkarvaisesta saksanseisojasta (josta pitäisi kyllä jotenkin nyhtää osa riistaviettiä pois). On tämä niin kypsää ja kurakelit kaupan päälle.

Pesukone on tainnut sanoa sopimuksensa rikki. Voe tuska. Ja kohta voe paska.

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Tästä syystä suosin itsepuhdistuvia koiria.

Oletan että viittaat lyhytkarvaisiin koiriin?

Minusta monet pitkäkarvaiset rodut ovat kauniita, mutta seuraava (kun joskus tulee) saa olla lyhytkarvainen, tykkäisin ehkä unkarinvislasta, weimarinseisojasta tai lyhytkarvaisesta saksanseisojasta (josta pitäisi kyllä jotenkin nyhtää osa riistaviettiä pois). On tämä niin kypsää ja kurakelit kaupan päälle.

Dobermanneillani oli kohtuullisen kiitollinen turkki. Ei kovin säänkestävä mutta siivousystävällinen. Minulla taitaa olla hiukan hauvakuume.

brona kirjoitti: "väärä mies"-syndrooma.

Aaaaa.. Mutta tuo on korjattavissa esim. hyvällä ruualla, viinillä/siiderillä/oluella ja rempseällä tyttöseuralla
Unohtuu niin väärät kuin oikeatkin miehet.

Lyhytkarvaisuuskaan ei paljoa ilahduta, kun maavaraa on kymmenisen senttiä (corgi). Sanoin pötkylälle, että lätäköt voi väistääkin. "Häh?", sanoi tyyppi keskellä lätäkköä.

brona kirjoitti:Lyhytkarvaisuuskaan ei paljoa ilahduta, kun maavaraa on kymmenisen senttiä (corgi). Sanoin pötkylälle, että lätäköt voi väistääkin. "Häh?", sanoi tyyppi keskellä lätäkköä.

reps

Bliss kirjoitti:

brona kirjoitti: "väärä mies"-syndrooma.

Aaaaa.. Mutta tuo on korjattavissa esim. hyvällä ruualla, viinillä/siiderillä/oluella ja rempseällä tyttöseuralla
Unohtuu niin väärät kuin oikeatkin miehet.

Mjoo, tänään tosin turvaudun karvaooppeli-terapiaan ja laukkaan ressit sun muut huut helkkariin. Viikonloppuna olis tota muuta tarjolla.

Savannah kirjoitti:Dobermanneillani oli kohtuullisen kiitollinen turkki. Ei kovin säänkestävä mutta siivousystävällinen.

Nättejä, mutta luonnepuoli arveluttaa. Ne on niin teräviä, eikä sitten kaikki kuitenkaan maailman luotettavimpia? En nyt aikuisten puolesta olisi huolissani mutta jos jossain kohtaa jotain jälkikasvuakin sitten? En taitaisi kyllä sittenkään ottaa mitään koiraa ennen kuin oletetut lapset olisi vähintään 10-vuotiaita. Ei mun mielestä koiralta voi odottaa sitä sietokykyä mitä joku leikki-ikäinen edellyttää ja sitten ne kersat voi aina tulla allergisiksikin.

Tänään joudun pesemään mulkun. Kun riittäisikin se pesu mut sitten vielä hoitoainehässäkkä päälle. Ja koko ajan se otus yrittää joko livahtaa tai kammeta karkuun ja joudun pitämään jalkaani luonnottomassa asennossa esteenä. Lisäksi ottaa sellaisen kituvan ilmeen että välillä uskon tosiaan ettei vanhan mulkun sydän ehkä kestä raakuuttani.

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Tästä syystä suosin itsepuhdistuvia koiria.

Oletan että viittaat lyhytkarvaisiin koiriin?

Minusta monet pitkäkarvaiset rodut ovat kauniita, mutta seuraava (kun joskus tulee) saa olla lyhytkarvainen, tykkäisin ehkä unkarinvislasta, weimarinseisojasta tai lyhytkarvaisesta saksanseisojasta (josta pitäisi kyllä jotenkin nyhtää osa riistaviettiä pois). On tämä niin kypsää ja kurakelit kaupan päälle.

Itse asiassa en tarkoita lyhytkarvaisia, vaan vuoristorotuja, joista suurimmalla osalla taitaa olla puolipitkä turkki. Ne ihan oikeasti puhdistuvat itsestään, vähän kai samalla periaatteella kuin villavaatteet. Jos ulkokoira plutaa kuralammikossa ja muuttuu mustaksi, ei sille ole kovin terveellistä tulla perinpohjin kastelluksi, joten olenkin vain kuivannut turkin parhaani mukaan. Kuivattuna se on edelleen harmaanmusta, mutta seuraavana aamuna turkki onkin maagisesti muuttunut takaisin vitivalkoiseksi ja turkki on kuin vastapesty. Noissakin tietty yksikin kemikaaleilla suoritettu pesu poistaa ominaisuuden viikoiksi, joten jotkut höhlät pesevät noitakin jatkuvalla syötöllä...

Zeb kirjoitti:

Savannah kirjoitti:Dobermanneillani oli kohtuullisen kiitollinen turkki. Ei kovin säänkestävä mutta siivousystävällinen.

Nättejä, mutta luonnepuoli arveluttaa. Ne on niin teräviä, eikä sitten kaikki kuitenkaan maailman luotettavimpia? En nyt aikuisten puolesta olisi huolissani mutta jos jossain kohtaa jotain jälkikasvuakin sitten? En taitaisi kyllä sittenkään ottaa mitään koiraa ennen kuin oletetut lapset olisi vähintään 10-vuotiaita. Ei mun mielestä koiralta voi odottaa sitä sietokykyä mitä joku leikki-ikäinen edellyttää ja sitten ne kersat voi aina tulla allergisiksikin.

Omista koiristani ensimmäinen oli luonteelta pehmeä ja todella kiltti. Toinen oli terävämpi, mutta palvoi ystäväni 7 vuotiasta tyttöä. Pentuna kun ottaa ja kouluttaa hyvin niin ei tule ongelmia. Vaativa, mutta ihana rotu. Ainoa oli se, että riehakkaan pennun kanssa ei voinut jättää pientä tyttöä kaksistaan kun ei ollut oma muksu.

SikaMika kirjoitti:Tänään joudun pesemään mulkun. Kun riittäisikin se pesu mut sitten vielä hoitoainehässäkkä päälle. Ja koko ajan se otus yrittää joko livahtaa tai kammeta karkuun ja joudun pitämään jalkaani luonnottomassa asennossa esteenä. Lisäksi ottaa sellaisen kituvan ilmeen että välillä uskon tosiaan ettei vanhan mulkun sydän ehkä kestä raakuuttani.

Tästä syystä suosin itse peseytyviä mulkkuja.

prosessi kirjoitti:Jos ulkokoira plutaa kuralammikossa ja muuttuu mustaksi, ei sille ole kovin terveellistä tulla perinpohjin kastelluksi, joten olenkin vain kuivannut turkin parhaani mukaan. Kuivattuna se on edelleen harmaanmusta, mutta seuraavana aamuna turkki onkin maagisesti muuttunut takaisin vitivalkoiseksi ja turkki on kuin vastapesty.

Varmistan vielä että nämä sitten todellakin viettänevät aikansa ulkona? Olisi nimittäin aika jännää ottaa tuollainen yöksi viereen

prosessi kirjoitti:Tästä syystä suosin itse peseytyviä mulkkuja.

Tällainen minullakin sentään on!

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Jos ulkokoira plutaa kuralammikossa ja muuttuu mustaksi, ei sille ole kovin terveellistä tulla perinpohjin kastelluksi, joten olenkin vain kuivannut turkin parhaani mukaan. Kuivattuna se on edelleen harmaanmusta, mutta seuraavana aamuna turkki onkin maagisesti muuttunut takaisin vitivalkoiseksi ja turkki on kuin vastapesty.

Varmistan vielä että nämä sitten todellakin viettänevät aikansa ulkona? Olisi nimittäin aika jännää ottaa tuollainen yöksi viereen

Juu, viettävät. Muuten olisi aamulla sänky täynnä hienoa hiekkaa, jollaiseksi muta kuivuessaan muuttuu.

prosessi kirjoitti:

SikaMika kirjoitti:Tänään joudun pesemään mulkun. Kun riittäisikin se pesu mut sitten vielä hoitoainehässäkkä päälle. Ja koko ajan se otus yrittää joko livahtaa tai kammeta karkuun ja joudun pitämään jalkaani luonnottomassa asennossa esteenä. Lisäksi ottaa sellaisen kituvan ilmeen että välillä uskon tosiaan ettei vanhan mulkun sydän ehkä kestä raakuuttani.

Tästä syystä suosin itse peseytyviä mulkkuja.

Ei toi yksi mitään tajua tehdä. Mun puolestani se on ajattelemassa yhtenään, mutta itse on silti suurimman osan ajasta täysin pihalla! Mulkku mikä mulkku...

Savannah kirjoitti:Pentuna kun ottaa ja kouluttaa hyvin niin ei tule ongelmia. Vaativa, mutta ihana rotu. Ainoa oli se, että riehakkaan pennun kanssa ei voinut jättää pientä tyttöä kaksistaan kun ei ollut oma muksu.

Olisiko noin ihan, vaikka olisikin oma muksu? Olen joskus vaan kauhulla katsonut vierestä kun 3-vuotias todella retuuttaa perheensä labbista, (eikä vanhemmat edes kunnolla puutu asiaan). En haluaisi altistaa koiraa tällaiselle, kun eihän sitä millään pysty ihan joka sekunti enfant terribilen puuhia tarkkailemaan.

SikaMika kirjoitti:suurimman osan ajasta täysin pihalla

Josta todisteena valokuvia?

Bliss kirjoitti:

SikaMika kirjoitti:suurimman osan ajasta täysin pihalla

Josta todisteena valokuvia?

Jotain sellaisia varmaan löytyy, jossa hämmentynyt konduktööri silmäilee mulkkua silmästä "silmään" yms. Sialla ei housut pysy jalassa kuin saunassa.