Luokkakokouskokemuksia
Luokkakokouskokemuksia
Menneitä muistellessa tuli taas mieleen, miten missasin lukion luokkakokouksen, kun asuin silloin Amerikassa. Sääli, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä kaikista ihmisistä on tullut.
Onko muilla kokemuksia luokkakokouksista? Ovatko ihmiset muuttuneet, vai ovatko kaikki ihan samanlaisia kuin abivuonna? Sattuiko kokouksessa tai sen tiimoilta mitään hassua tai jännää?
e.
Onko muilla kokemuksia luokkakokouksista? Ovatko ihmiset muuttuneet, vai ovatko kaikki ihan samanlaisia kuin abivuonna? Sattuiko kokouksessa tai sen tiimoilta mitään hassua tai jännää?
e.
Ala-asteen luokkamme kokoontui vuonna '95. Yllättävän moni saapui. Ystäväni kehotti minua olemaan sanomatta mitään pahaa opettajalleni vaikka mieli olisi tehnytkin. Toisin sanoen tapahtuma jäi pääosin oman katkeruuden nielemisen tasolle.
Jonkin verran sain syntisiä kiksejä siitä että silloinen opettajan suosikkioppilas ei saapunut edes paikalle koska oli jäänyt kiinni huumausainerikoksesta. Kun taas minä, "koko luokan pahin häirikkö", olin juuri silloin saanut opiskelupaikan Irlannista unelma-alalta.
Jonkin verran sain syntisiä kiksejä siitä että silloinen opettajan suosikkioppilas ei saapunut edes paikalle koska oli jäänyt kiinni huumausainerikoksesta. Kun taas minä, "koko luokan pahin häirikkö", olin juuri silloin saanut opiskelupaikan Irlannista unelma-alalta.
"Rakas" natsirehtorimme oli meillä oppaana juuri nyt tammikuussa järjestetyssä peruskoululuokan kokouksessa. Olimme siis musiikkiluokka, eli meidän luokka pysyi koossa peruskoulun kolmannelta aina ysille kun muut luokat rikottiin yläasteelle mentäessä.
No, muutamaan otteeseen teki mieleni kommentoida kun rehtori puhui nätisti erityisluokkalaisista alikehittyneinä ja tarkkislaisista pohjasakkana ja "ne ovat suurin osa Hervannasta, tiedättehän". Karman laki kuitenkin toimi, lähtiessämme ulkorakennuksessa olevaan ruokalaan, rehtori ilmoitti jättäneensä avaimet koulun oveen sisäpuolelle, joten kierros ei onnistuisi kun hänen täytyy lähteä kotiin soittamaan avaajaa itsellensä. Illan paras hetki!
No, muutamaan otteeseen teki mieleni kommentoida kun rehtori puhui nätisti erityisluokkalaisista alikehittyneinä ja tarkkislaisista pohjasakkana ja "ne ovat suurin osa Hervannasta, tiedättehän". Karman laki kuitenkin toimi, lähtiessämme ulkorakennuksessa olevaan ruokalaan, rehtori ilmoitti jättäneensä avaimet koulun oveen sisäpuolelle, joten kierros ei onnistuisi kun hänen täytyy lähteä kotiin soittamaan avaajaa itsellensä. Illan paras hetki!
Yläasteen luokkakokouksessa oli aika yllätys miten iso osa luokasta oli jämähtänyt kotiseudulle/-nurkkiin eikä tehnyt peruskoulun jälkeen juurikaan mitään. Muutamat ylimieliset tytöt jaksoivat vieläkin nähdä ihan kamalasti vaivaa koko illan ajan ignoratakseen täysin olemassaoloni ja kaikki sanomiseni. Meni jo ihan huvittaviin mittoihin, kun muuten käytökseltään kympin tytöt tervehtivät kaikkia muita joitten kanssa eivät edes olleet kavereita ja mut jotenkin kummasti jätetään kokonaan välistä, samoin kuin kuulumisia kysellessä. En voi kieltää olleeni hieman vahingoniloinen, kun yksi näistä oli paisunut ihan muodottomaksi. Yllättäen niitten luokan pahisten kanssa, jotka aikanaan olivat vain kiusanneet minua mitä nyt pyytelivät anteeksi, tuli sitten aika kivaa, kunhan ensin tunnistivat että minä olen minä, minua luultiin pitkään vain yhden tytön joksikin satunnaiseksi kaveriksi...
Sairan viestistä tuli mieleeni, tuliko jollain vai opettajiakin paikalle?
Ala-asteen luokkakokouksen missasin, eivät kuulemma olleet saaneet yhteyttä. Yläasteen/lukion kokous (siellä oli molemmista) oli ihan asiallinen. Bailaajamimmistä oli tullut naispappi, harmaasta hiirulaisesta suht koht hottis, ylivilkkaasta nörttipojusta pahimman luokan bi-henkinen uusiohippi (taisi jossain vaiheessa iltaa (yrittää) suudella mua), useimmista peruspissiksistä normaaleja (mutta räväköitä) äityleitä, useimmat "puolipahiksetkin" olivat hankkineet kunnon koulutuksen ja työpaikan, jne.
Huomasin juttelevani ja minulle tulevan juttelemaan illan aikana todella monen henkilön joiden kanssa ei juurikaan tullut puhuttua kouluaikoina nokkimisjärjestyksen ja sosiaalisen muurin takia. Jollakin tapaa tuntui että ajan kanssa vaakakupit olivat kovasti tasoittuneet, olimme nyt aikuisena paljon enemmän toistemme tasolla kuin koululaisina. Toisaalta toisilla tuntui olevan myöhästynyt tarve perehtyä juuri sellaisten henkilöiden sielunelämään ja historiaan, jotka olivat kouluaikoina jääneet etäisiksi.
Ai niin, ja olin yllättynyt kuinka montaa henkilöä en meinannut tunnistaa ollenkaan. Oikeasti, en saanut ollenkaan päähäni kuka kumma se ja se olisi voinut luokallamme olla. Yritin kovasti peittää tietämättömyyteni ja kysellä lähimmiltä kavereiltani vaivihkaa heidän henkilöllisyydestään. Nimen kuuleminen ei aina auttanut.
Ala-asteen luokkakokouksen missasin, eivät kuulemma olleet saaneet yhteyttä. Yläasteen/lukion kokous (siellä oli molemmista) oli ihan asiallinen. Bailaajamimmistä oli tullut naispappi, harmaasta hiirulaisesta suht koht hottis, ylivilkkaasta nörttipojusta pahimman luokan bi-henkinen uusiohippi (taisi jossain vaiheessa iltaa (yrittää) suudella mua), useimmista peruspissiksistä normaaleja (mutta räväköitä) äityleitä, useimmat "puolipahiksetkin" olivat hankkineet kunnon koulutuksen ja työpaikan, jne.
Huomasin juttelevani ja minulle tulevan juttelemaan illan aikana todella monen henkilön joiden kanssa ei juurikaan tullut puhuttua kouluaikoina nokkimisjärjestyksen ja sosiaalisen muurin takia. Jollakin tapaa tuntui että ajan kanssa vaakakupit olivat kovasti tasoittuneet, olimme nyt aikuisena paljon enemmän toistemme tasolla kuin koululaisina. Toisaalta toisilla tuntui olevan myöhästynyt tarve perehtyä juuri sellaisten henkilöiden sielunelämään ja historiaan, jotka olivat kouluaikoina jääneet etäisiksi.
Ai niin, ja olin yllättynyt kuinka montaa henkilöä en meinannut tunnistaa ollenkaan. Oikeasti, en saanut ollenkaan päähäni kuka kumma se ja se olisi voinut luokallamme olla. Yritin kovasti peittää tietämättömyyteni ja kysellä lähimmiltä kavereiltani vaivihkaa heidän henkilöllisyydestään. Nimen kuuleminen ei aina auttanut.
Viimeksi muokannut hebuli, 27.02.2006 14:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
meilla oli viime vuonna ylaasteen luokkakokous. yheksan vuotta oli aikaa ku peruskoulusta paastiin, mut silti tuntu ettei siit oo ku ihan hetki ku oli luokka kasas. eli mukavaa oli ja loppuillasta aivan paissaan.
lukion luokkakokouksesta en usko et tulee sen kummempaa (jos sita ylipaatansa pidetaan), oli meinaan sen verran heikoilla kantimilla luokkahenki
edit: opettajakin oli alkuillasta mukana, muutaman siiderin nautti
lukion luokkakokouksesta en usko et tulee sen kummempaa (jos sita ylipaatansa pidetaan), oli meinaan sen verran heikoilla kantimilla luokkahenki
edit: opettajakin oli alkuillasta mukana, muutaman siiderin nautti
'viinista tulee sekoboltsiks' -lapsi 7v
Ei mitään luokkakokouksia mistää koulusta. Ala-aste ja yläaste meni samalla porukalla, joten ilmeisesti saatiin tarpeeksi toisistamme. Lukiossa luokalla oli pääasiassa tyttöjä, joten luokkahenki ei noussut kovin korkeaksi. Ei siis riitä kiinnostusta tapaamiseen sielläkään. Muutaman kohtalo on selvinnyt koulukaverit.comista tai muuta kautta eikä mitään suuria yllätyksiä ole tiedossa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Meijän luokkakokouksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta hyvinhän se meni. Tein osaallistujille jopa kotisivun joissa on kuvia illasta. Ihan mukava meininki oli. Tosiaan, mitään erikoista ei ollut koska lukiosta ehti kulua vain 4 vuotta, ennen kun tapasimme uudelleen. Ainoana merkkinä huomasin se, että ne peruskoulun ajoista luokan kingi-jätkät eivät olleet enää mitenkään erikoisia ja meikäläisestä, silloisesta pienestä rääpäleestä, ehti kasvaa urheilullinen ja komea mies joka pärjää työelämässä varsin hyvin
- McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 8611
- Liittynyt: 13.11.2005 23:14
- Paikkakunta: Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Oman yläasteen dreamteamin miitin missasin, eivät saaneet yhteyttä ja olin toisaalla.
Muutamiin ihmisiin tulee kyllä pidettyä, jos ei varsin päivittäin, niin vähintään viikoittain yhteyksiä.
Satunnaisesti toki utelen tutun tutuilta miten kelläkin menee, pienen kylän porukka kun ollaan niin aina joku tietää miten jollakulla muulla menee
Muutamiin ihmisiin tulee kyllä pidettyä, jos ei varsin päivittäin, niin vähintään viikoittain yhteyksiä.
Satunnaisesti toki utelen tutun tutuilta miten kelläkin menee, pienen kylän porukka kun ollaan niin aina joku tietää miten jollakulla muulla menee
Kirjoitan tätä alasti
Itse päädyin lukiomme 110-vuotisjuhliin, koska sain tuntemattomasta numerosta tekstiviestikutsun. Vasta kun olin ilmoittautunut ja ilmoittautumisaika kulunut umpeen, tajusin kysellä edelleen tuntemiltani koulukavereilta heidän saapumisistaan, mutta kukaan ei edes tiennyt koko juhlasta. Paikalla oli kyllä erittäin paljon omaluokkalaisiani, mutta ei ketään jonka olisin tuntenut hyvin. Itse asiassa olin unohtanut lähes kaikkien nimet ja melko monia en tunnistanut edes ulkonäön ja nimen yhdistelmällä. Oudointa oli, että kovin moni oli utelias suhteeni ja kyseli sellaisista vanhoista asioista, joita itse en enää muistanut ollenkaan. Selvisi jopa, että tekstiviestin lähettänyt henkilö oli sellainen luokkakaveri, jonka kanssa en ikinä kouluaikana ollut vaihtanut sanaakaan. Silti hän tiesi jopa uuden sukunimeni ja asuinpaikkakuntani. Käsittämätöntä.
Ruokailun päätyttyä pakenin paikalta, sillä en ole koskaan pitänyt siitä, että joudun suurennuslasin alle. Ehkä kaikkein kiusallisinta oli, että pöytäparini oli henkilö, joka tiesi minusta lähes kaiken, mutta josta en todellakaan muistanut mitään. Jälkeenpäin jopa kysyin omilta tutuiltani, muistivatko he kyseisen henkilön. Hämmästyksekseni ainakin yksi muisti.
Ruokailun päätyttyä pakenin paikalta, sillä en ole koskaan pitänyt siitä, että joudun suurennuslasin alle. Ehkä kaikkein kiusallisinta oli, että pöytäparini oli henkilö, joka tiesi minusta lähes kaiken, mutta josta en todellakaan muistanut mitään. Jälkeenpäin jopa kysyin omilta tutuiltani, muistivatko he kyseisen henkilön. Hämmästyksekseni ainakin yksi muisti.
Luokkakokouksessa kukaan ei ollut pahemmin muuttunut. Ärsyttävät tyypit olivat edelleen ärsyttäviä ja kivat kivoja. Pahikset olivat tehtailleet lapsia peruskoulun jälkeen, ja aika harva oli ylipäätään opiskellut mitään. Olin yllättynyt. Ala-asteaikainen paras kaverini oli joutunut suljetulle osastolle.
Tänä vuonna on eka kokous ja vähän jänskättää.
Muistikuvat luokkalaisista on ne, että suurin osa oli nössöjä ja sitten olin minä ja muutama ei-nössö, joiden ainoat sanat nössöille oli "turpa kii".
Jepjep, onneksi pari ei-nössöä on pysynyt kavereina tähän asti, ilman niitä en kai viitsisi kokoukseen mennäkään. Raportoin heinäkuussa sitten, että miten kävi...
Muistikuvat luokkalaisista on ne, että suurin osa oli nössöjä ja sitten olin minä ja muutama ei-nössö, joiden ainoat sanat nössöille oli "turpa kii".
Jepjep, onneksi pari ei-nössöä on pysynyt kavereina tähän asti, ilman niitä en kai viitsisi kokoukseen mennäkään. Raportoin heinäkuussa sitten, että miten kävi...
Minä järjestin ala-asteen luokkakokouksen sovittuna ajankohtana, koska luokkakaverit silloin 12-vuotiaina, mut siihen tehtävään ihan vittuillakseen äänestivät. Ala- ja yläaste-ajat olivat enimmäkseen koulumuistoiltaan epämiellyttäviä. Minua kiusattiin todella paljon. Senpä takia järjestin parhaimman mahdollisen luokkakokouksen safkoineen, kabinetteineen ja vanhalla koululla vierailuineen. Tiesin että suurin osa ihmisistä oli jo alusta lähtien ajatellut etten järjestä kuitenkaan mitään. Mutta halusin tavata heidät ja osoittaa nousevani kaiken yläpuolelle. Ja vaikkei se koulumuistoja parannakaan, oli kuitenkin helpottavaa huomata että joukossamme oli ainoastaan kunnon ihmisiä, entiset kiusaajat eivät oikeastaan enää edes tienneet mitä minulle sanoa ja sain paljon kiitosta ja positiivista huomiota järjestelyistä. Eli vaikka se tapahtui vähän jälkijunassa, niin pääsin todistamaan itselleni että menneet ovat menneitä.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Minä olin muuttanut toiselle paikkakunnalle siinä vaiheessa kun oli yläasteen luokkakokous, eikä ollut tilaisuutta yhden päivän takia lähteä vanhalle kotiseudulle. Sain kyllä kännipuhelun kyseisestä tilaisuudesta.
Puhelun ja myöhemmin kuulemieni juttujen perusteella olen todennut, että ei harmita ollenkaan etten mennyt.
(Olivat kuulemma mm. itkettäneet entistä luokanvalvojaamme puhelimessa kertomalla harvinaisen suoraan, mitä mieltä ko. tantasta olivat olleet.)
Puhelun ja myöhemmin kuulemieni juttujen perusteella olen todennut, että ei harmita ollenkaan etten mennyt.
(Olivat kuulemma mm. itkettäneet entistä luokanvalvojaamme puhelimessa kertomalla harvinaisen suoraan, mitä mieltä ko. tantasta olivat olleet.)
Yläasteen luokkakokous piti olla 2002; päivämääräkin oli luokkasormuksessa (jota en kyllä edes hankkinut). Ei järjestetty, eikä ketään varmaan olisi kiinnostanut. Vaihtelevia kohtaloita taitaa olla: joku on hankkinut lapsia 15-vuotiaasta alkaen, joku pyöritttää perheyritystä, ainakin yksi on vetänyt elämänsä pöntöstä alas huumeilla ennen kuin on muuta ehtinyt jne.
Lukioluokalla oli enimmäkseen poikia ja tuskin kukaan rupeaa mitään järjestämään.
Lukioluokalla oli enimmäkseen poikia ja tuskin kukaan rupeaa mitään järjestämään.
Sama juttu, sormukseen oli kaiverrettu paikkakin. Unohdin kuitenkin kun asia oli ajankohtainen enkä edes tiedä että kävikö siellä kukaan.nokkaelain kirjoitti:Yläasteen luokkakokous piti olla 2002; päivämääräkin oli luokkasormuksessa (jota en kyllä edes hankkinut).
Luokattomasta lukiosta taas hädin tuskin muistan ketä siihen ryhmään kuului joiden kanssa aina sain jaksotodistukset. Pelkässä luokkakokouksessa ei siten olisi juurikaan järkeä, kokonaisen vuosikurssin pitäisi olla paikalla.
Tasan ei mene muumit kanootissa.
Ala-asteen luokkakokous oli suunnitteilla. Kaverini soittivat ja kysyivät kiinnostustani. Siihen se sitten jäikin. Yläasteen luokkakokouksesta ei mitään tietoa muuta kuin sovittu pvm. joka luokkasormuksessa.
Noin 3 vuotta sitten pidettiin yhdestä opinahjosta valmistuneiden kesken luokkakokous. Kaikki eivät päässeet/eivät viitsineet osallistua syystä tai toisesta. Mitään hassua/jännää ei tapahtunut n. 4 tunnin luokkakokouksessa.
Suurin osa poistui ajoissa perhesyihin vedoten. Jotkut kaverit olivat muuttuneet aikuistumalla jotkut eivät. Näki ettei kaikki pystyneet kaikkien kanssa juttelemaan ja siitä syystä ilmapiirikin oli jotenkin tylsä. Entisiä seurustelusuhteita joillakin oli luokkakavereiden kanssa opiskeluaikana. Nämäkään eivät keskenään jutelleet muuta kuin ne pakolliset "mitä kuuluu ?" jne.
Yhden kaverin kanssa olen jutellut puhelimessa työn takia. Yhden kaverin yritystä kävin joskus katsomassa lomani aikana. Muista luokkakavereista jotain tietoa lukenut lehdistä tai internetistä mm. urakehitys, perheenlisäys, avioliitto, kuolema jne.
Noin 3 vuotta sitten pidettiin yhdestä opinahjosta valmistuneiden kesken luokkakokous. Kaikki eivät päässeet/eivät viitsineet osallistua syystä tai toisesta. Mitään hassua/jännää ei tapahtunut n. 4 tunnin luokkakokouksessa.
Suurin osa poistui ajoissa perhesyihin vedoten. Jotkut kaverit olivat muuttuneet aikuistumalla jotkut eivät. Näki ettei kaikki pystyneet kaikkien kanssa juttelemaan ja siitä syystä ilmapiirikin oli jotenkin tylsä. Entisiä seurustelusuhteita joillakin oli luokkakavereiden kanssa opiskeluaikana. Nämäkään eivät keskenään jutelleet muuta kuin ne pakolliset "mitä kuuluu ?" jne.
Yhden kaverin kanssa olen jutellut puhelimessa työn takia. Yhden kaverin yritystä kävin joskus katsomassa lomani aikana. Muista luokkakavereista jotain tietoa lukenut lehdistä tai internetistä mm. urakehitys, perheenlisäys, avioliitto, kuolema jne.
Meillä oli ylä-asteen luokkakokous alkuvuodesta 2002. Oli kivaa nähdä vanhoja tuttuja, vaikka osaa tapaan edelleen usein (Yksi heistä on lapseni kummi).
Toisaalta minusta oli todella hölmöä, että osa tyypeistä oli kutsunut paikalle kavereita, jotka silloin pyörivät kyllä seurassamme, mutta eivät siis olleet koulussamme saati luokallammekaan....
Toisaalta minusta oli todella hölmöä, että osa tyypeistä oli kutsunut paikalle kavereita, jotka silloin pyörivät kyllä seurassamme, mutta eivät siis olleet koulussamme saati luokallammekaan....
- mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Ala-asteen luokkakaokouksen ois pitäny olla vuonna 2000.
Järkättiin se kuitenki sitten muutamaa vuotta myöhemmin.
Olihan nuita ihan kiva nähä joo. Syötiin Iguanassa ja painuttiin tanssahtelemaan yökerhoon, jossa en kyllä paikan pinnallisuuden vuoksi kauaa viihtynyt, vaan entisen luokkatoverini kanssa vaihettiin Ale Pubiin juopottelemaan. Kiva ilta, mutta en usko mitään menettäneeni, vaikken noihin karkeloihin olisi osallistunutkaan.
Järkättiin se kuitenki sitten muutamaa vuotta myöhemmin.
Olihan nuita ihan kiva nähä joo. Syötiin Iguanassa ja painuttiin tanssahtelemaan yökerhoon, jossa en kyllä paikan pinnallisuuden vuoksi kauaa viihtynyt, vaan entisen luokkatoverini kanssa vaihettiin Ale Pubiin juopottelemaan. Kiva ilta, mutta en usko mitään menettäneeni, vaikken noihin karkeloihin olisi osallistunutkaan.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
- mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Siihen aikaan ainakin siellä (vielä) tytöt osasivat laittaa vaatteet päälleen ennen baariin lähtöä. Syvällisyys on erijuttu kokonaan... liekö syvällisiä ravitsemusliikkeitä tanssilattioineen olemassakaan?!Vadim kirjoitti:Siis meinaat että Ale Pubissa on jotenkin syvällisempää?
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
Niinpä, täällä Kabulissa sentään tytöt osaavat laittaa vaatteet päälleen! Eikä täällä mennä edes baariin!mustaenkeli kirjoitti:Siihen aikaan ainakin siellä (vielä) tytöt osasivat laittaa vaatteet päälleen ennen baariin lähtöä. Syvällisyys on erijuttu kokonaan... liekö syvällisiä ravitsemusliikkeitä tanssilattioineen olemassakaan?!Vadim kirjoitti:Siis meinaat että Ale Pubissa on jotenkin syvällisempää?
Länsimaiden moraalis-hengellinen rappio on kauhistuttavaa.
Ehkä viittaat siihen, että näissä "pinnallisissa" ravitsemusliikkeissä on vaikea kommunikoida suusanallisesti, joten anti jää lähinnä ympäristön tarkkailuun. Itse en kyllä ole ihan varma siitä, että puhuminen on jotenkin syvällisempää kuin katseleminen.