Paha Maa on kiinnostanut jo pitkään.
Kävin sit vuokraamassa sen ja ostin törkeän paljon karkkia. Ei voi sanoa että olisi ollut huono leffa mutta realistisuudessaan äärimmäisen masentava, ahdistava ja hankala. Monella ihmisellä voi oikeasti mennä noin huonosti.
Ehkä otin liian tosissaan, Matti sen on kuitenkin sanonut: Elokuva elokuvana, kun tehdään elokuvaa, pitää muistaa että se on elokuvaa.
Katsoin leffan
Saippuaprinssi
Odotukset eivät olleet korkealla, mutta tämä onnistui alittamaan nekin. Hajanainen ja parhaat mahdollisuutensa hukkaava tekele. Aineksia olisi ollut vaikka mihin, mutta kasaan ei saatu juuri mitään. Kyllähän se parissa kohdassa jaksoi naurattaa, mutta enemmän harmitti kaikki se hauskuus, mikä jäi näkemättä. Henkilöhahmot olivat joko äärimmilleen vietyjä vitsejä tai sitten ei tarpeeksi pitkälle vietyjä karikatyyrejä ollakseen hauskoja.
Ja mikä ihme siinä on, että Suomessa ei muka ole kerrallaan kuin yksi tai kaksi nuorta näyttelijää, joita sitten käytetään kaikissa mahdollisissa leffoissa ja rooleissa. Pamela Tola ja Mikko Leppilampi ovat puhkikuluneita ja Outi Mäenpää ei osaa kuin yhdenlaisen roolin.
Pisteitä:
Odotukset eivät olleet korkealla, mutta tämä onnistui alittamaan nekin. Hajanainen ja parhaat mahdollisuutensa hukkaava tekele. Aineksia olisi ollut vaikka mihin, mutta kasaan ei saatu juuri mitään. Kyllähän se parissa kohdassa jaksoi naurattaa, mutta enemmän harmitti kaikki se hauskuus, mikä jäi näkemättä. Henkilöhahmot olivat joko äärimmilleen vietyjä vitsejä tai sitten ei tarpeeksi pitkälle vietyjä karikatyyrejä ollakseen hauskoja.
Ja mikä ihme siinä on, että Suomessa ei muka ole kerrallaan kuin yksi tai kaksi nuorta näyttelijää, joita sitten käytetään kaikissa mahdollisissa leffoissa ja rooleissa. Pamela Tola ja Mikko Leppilampi ovat puhkikuluneita ja Outi Mäenpää ei osaa kuin yhdenlaisen roolin.
Pisteitä:
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
RolloTomasi
On Her Majesty's Secret Service
Harvoin loistavaa elokuvaa katsoessa on vituttanut yhtä paljon. Miksi? George Lazenbyn vuoksi. Conneryn kanssa tämä olisi luultavasti ollut paras Bond-leffa (tähän asti ja Brosnanin mukaanlukien (Die Another Daystä en kuitenkaan sano mitään, koska sillä oli unettavia vaikutuksia) - väliinjääviä en muista niin hyvin, että ne mukaan ottaisin, vaikka uskaltaisin sanoa, että on Lazenby sentään parempi kuin Moore). Sarjaan olennaisesti kuuluva, uskomaton ja hulvaton fantasiajuoni saa rinnalleen jotain inhimillistä, joka lopulta jää paremmin mieleen ja jopa saa elokuvassa itsessään enemmän painoa, vaikka mukana on tietenkin paljon hauskaakin ja upeita toimintakohtauksia (erityisesti laskettelukohtaukset). Yhdistelmä on outo, mutta yllättävän toimiva. John Barryn tunnari puolestaan on sarjan komeimpia ja tunnelman tavoittavimpia.
Harvoin loistavaa elokuvaa katsoessa on vituttanut yhtä paljon. Miksi? George Lazenbyn vuoksi. Conneryn kanssa tämä olisi luultavasti ollut paras Bond-leffa (tähän asti ja Brosnanin mukaanlukien (Die Another Daystä en kuitenkaan sano mitään, koska sillä oli unettavia vaikutuksia) - väliinjääviä en muista niin hyvin, että ne mukaan ottaisin, vaikka uskaltaisin sanoa, että on Lazenby sentään parempi kuin Moore). Sarjaan olennaisesti kuuluva, uskomaton ja hulvaton fantasiajuoni saa rinnalleen jotain inhimillistä, joka lopulta jää paremmin mieleen ja jopa saa elokuvassa itsessään enemmän painoa, vaikka mukana on tietenkin paljon hauskaakin ja upeita toimintakohtauksia (erityisesti laskettelukohtaukset). Yhdistelmä on outo, mutta yllättävän toimiva. John Barryn tunnari puolestaan on sarjan komeimpia ja tunnelman tavoittavimpia.
-
Patz
Brokeback Mountain
Olen jollain tapaa sanaton tämän elokuvan nähtyäni. Kyseessä ei ole komedia, silti minua hymyilytti lähes koko elokuvan ajan.
Ei ole helppoa olla amerikkalainen homo 60-80-luvun karjatilalla, ja aiheesta olisi varmasti saanut revittyä irti huomattavasti enemmän vihaa, väkivaltaa ja ahdistusta. Sille tielle ei elokuvassa kuitenkaan lähdetty ja hyvä niin. Pidin elokuvan rauhallisesta temposta ja "värittömistä" maisemista. Plussaa myös siitä, että homofobiat oli leffassa unohdettu lähes kokonaan, eikä ketään päähenkilöistä hakatta muodottomaksi lihamöykyksi taipumustensa vuoksi. Pidin myös siitä, että kerrankin oli vähemmistöä kuvattaessa jätetty kaikki stereotypiat käyttämättä.
Kokonaisuudessaan jollain ehkä raadollisellakin tavalla elämänmakuinen elokuva. Suosittelen.
+
OffTopic: Leffan päähenkilöt oli melkoisia hottiksia, ja elokuvan edetessä löytyy silmäniloa myös 130% miehille : toisen päähenkilön aikuinen tytär on tummilla hiuksilla, ruskeilla silmillä, pystynenällä ja valloittavilla pisamilla varustettu håttis tsiksi. Äiti suosittelee!
Olen jollain tapaa sanaton tämän elokuvan nähtyäni. Kyseessä ei ole komedia, silti minua hymyilytti lähes koko elokuvan ajan.
Ei ole helppoa olla amerikkalainen homo 60-80-luvun karjatilalla, ja aiheesta olisi varmasti saanut revittyä irti huomattavasti enemmän vihaa, väkivaltaa ja ahdistusta. Sille tielle ei elokuvassa kuitenkaan lähdetty ja hyvä niin. Pidin elokuvan rauhallisesta temposta ja "värittömistä" maisemista. Plussaa myös siitä, että homofobiat oli leffassa unohdettu lähes kokonaan, eikä ketään päähenkilöistä hakatta muodottomaksi lihamöykyksi taipumustensa vuoksi. Pidin myös siitä, että kerrankin oli vähemmistöä kuvattaessa jätetty kaikki stereotypiat käyttämättä.
Kokonaisuudessaan jollain ehkä raadollisellakin tavalla elämänmakuinen elokuva. Suosittelen.
+OffTopic: Leffan päähenkilöt oli melkoisia hottiksia, ja elokuvan edetessä löytyy silmäniloa myös 130% miehille : toisen päähenkilön aikuinen tytär on tummilla hiuksilla, ruskeilla silmillä, pystynenällä ja valloittavilla pisamilla varustettu håttis tsiksi. Äiti suosittelee!
-
Elukka
Kieltämättä sille on ilmeisen hyviä syitä, ettei Lazenby esiinny useammassa Bond-leffassa. Täysin epäuskottava heppuli.-
RolloTomasi
Diamonds Are Forever
Connery palasi, mutta leffa ei yllä edellisen tasolle, vaikka vielä hyvä onkin. Tappajahomot ja Blofeld klooneineen kuuluvat sarjan muistettavimpiin tyyppeihin, ja maailma pelastuu, jälleen. Mutta edellisen osan lopun jälkeen maailma ei riitä. Alkujaksossa Conneryssä on vielä vihaa ja tätä "Welcome to Hell, Blofeld" -asennetta olisin kaivannut enemmän, mutta tekijät pihtaavat, ja kun vihdoin on koston aika, sekin jää laimeaksi. Pelkkä sukellusveneen heiluttelu ei vain käy kun mielessä on luodinreikä tuulilasissa.
The Man with the Golden Gun
Typerä mutta tyylitön. Maud Adamsin säärille ja Christopher Leen karismaattiselle konnalle annan kuitenkin yhden palleron.
Nämä kaksi katsoin vähän aikaa sitten kanssa ja lyhyesti:
Dr. No
From Russia with Love
Connery palasi, mutta leffa ei yllä edellisen tasolle, vaikka vielä hyvä onkin. Tappajahomot ja Blofeld klooneineen kuuluvat sarjan muistettavimpiin tyyppeihin, ja maailma pelastuu, jälleen. Mutta edellisen osan lopun jälkeen maailma ei riitä. Alkujaksossa Conneryssä on vielä vihaa ja tätä "Welcome to Hell, Blofeld" -asennetta olisin kaivannut enemmän, mutta tekijät pihtaavat, ja kun vihdoin on koston aika, sekin jää laimeaksi. Pelkkä sukellusveneen heiluttelu ei vain käy kun mielessä on luodinreikä tuulilasissa.
Ja Mooren tullessa paikalle, tilanne muuttui vain huonommaksi.Elukka kirjoitti: Kieltämättä sille on ilmeisen hyviä syitä, ettei Lazenby esiinny useammassa Bond-leffassa. Täysin epäuskottava heppuli.
The Man with the Golden Gun
Typerä mutta tyylitön. Maud Adamsin säärille ja Christopher Leen karismaattiselle konnalle annan kuitenkin yhden palleron.
Nämä kaksi katsoin vähän aikaa sitten kanssa ja lyhyesti:
Dr. No
From Russia with Love
Viimeksi muokannut RolloTomasi, 25.02.2006 10:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
bedlam
The Amityville Horror
Tällä kertaa uusintaversiointi hakkaa alkuperäisen. Se tosin ei mikään suuri saavutus ole, alkuperäinen kun ei mikään klassikko ole sekään.
Mutta pari kertaa kyllä meinasi tulla paskat housuun, se jo tänä päivänä on saavutus sinänsä kauhuleffalta. Hieman liian orjallisesti noudatti alkuperäistä, vaikka pelottavuusarvoiltaan olikin huomattavasti parempi.
Back to the Future
Oujee. Oikeastaan katsoin tämän vain päästäkseni tänään kakkososaan, joka oli ainakin edellisellä katselukerralla suosikkini trilogiasta. Tämän ensimmäisen osanhan nyt muistaa ulkoa.
Tällä kertaa uusintaversiointi hakkaa alkuperäisen. Se tosin ei mikään suuri saavutus ole, alkuperäinen kun ei mikään klassikko ole sekään.
Mutta pari kertaa kyllä meinasi tulla paskat housuun, se jo tänä päivänä on saavutus sinänsä kauhuleffalta. Hieman liian orjallisesti noudatti alkuperäistä, vaikka pelottavuusarvoiltaan olikin huomattavasti parempi.
Back to the Future
Oujee. Oikeastaan katsoin tämän vain päästäkseni tänään kakkososaan, joka oli ainakin edellisellä katselukerralla suosikkini trilogiasta. Tämän ensimmäisen osanhan nyt muistaa ulkoa.
-
killkill
Chris Rock Bigger And Blacker
Maailmassa pitää olla aina Virallinen Rääväsuu-nigga-koomikko. Ennen Dave Chapellea manttelia piti harteillaan Chris Rock. Apollo-teatterista taltioitu mothafuckaa ja shittiä vilisevä stand-up -show ei ole miehen ihan parasta antia, mutta muutama kuolematon heitto löytyy. Tunnin kerta-annos miehen ärsyttävää ääntä saattaa olla tosin liikaa herkkäkorvaisille...
TJEU: "We dont need no gun-control. We need bullet-control. If every bullet costs 5.000 dollars, there will be no more innocent by-standers!"
-
Faghag
Breakfast on Pluto
Artisokka-leffafestareilla kävin katsomassa Neil Jordanin (The Crying Game) uusimman elokuvan. Viehättävä ja koskettava tarina äitinsä hylkäämästä pojasta, Patrickista, josta kasvaa transvestiitti Kitten. Tarina tapahtuu Irlannissa alkaen 50-luvulta 70-luvulle ja siinä käydään lävitse seksuaalinen vallankumous, Glam Rock sekä Irlannin patrioottisen liikkeen nousu ja terrorismi. Kummallinen elokuva, joka oli samalla lämmin, huumorintajuinen ja järkyttävä kuvaus ihmisten ahdasmielisyydestä ja siitä, kuinka ihminen aina löytää rakkautta, jos on sitä vailla. Pääosissa ihastutti Batman Begins-leffassa Variksenpelättimen roolin vetänyt Cillian Murphy, jolla on totisesti kummalliset kasvot.
Lue lisää leffasta:
http://www.sonyclassics.com/breakfastonpluto/
Artisokka-leffafestareilla kävin katsomassa Neil Jordanin (The Crying Game) uusimman elokuvan. Viehättävä ja koskettava tarina äitinsä hylkäämästä pojasta, Patrickista, josta kasvaa transvestiitti Kitten. Tarina tapahtuu Irlannissa alkaen 50-luvulta 70-luvulle ja siinä käydään lävitse seksuaalinen vallankumous, Glam Rock sekä Irlannin patrioottisen liikkeen nousu ja terrorismi. Kummallinen elokuva, joka oli samalla lämmin, huumorintajuinen ja järkyttävä kuvaus ihmisten ahdasmielisyydestä ja siitä, kuinka ihminen aina löytää rakkautta, jos on sitä vailla. Pääosissa ihastutti Batman Begins-leffassa Variksenpelättimen roolin vetänyt Cillian Murphy, jolla on totisesti kummalliset kasvot.
Lue lisää leffasta:
http://www.sonyclassics.com/breakfastonpluto/
-
HellBell
Kirjana sata kertaa parempi, suosittelen muistaakseni. Eikä tarvii pelätä, että tietää juonen etukäteen, ei tiedä ja loppuukin erilailla.AarneAnkka kirjoitti:Sliver - Taivaansilpoja. "Eroottinen" "trilleri". Aika pitkäveteinen. Jotain kivahkoja puolia siinä oli, esimerkiksi parin ennalta-arvattavuuden välttämiset, mutta ei se mikään kovin järisyttävä leffaelämys ollut, ei.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
killkill
Chris Rock: Bring The Pain
Rääväsuurimpulan live-veto vuodelta 1996 on huomattavasti terävämpää tavaraa kuin B&B. Yllättävänkin yhteiskunnallis-rotupoliittisen materiaalin aateloi hulvaton "I hate niggaz!" -sketsi. Kyseinen koomikko viehättää siksi, että pelkän alatyylin vastapainoksi vitseissä on aina pointti. Välistä paistaa myös tietty lämpö ja välittäminen - kundi haluaa oikeasti vaikuttaa asioihin.
Seuraavaksi on valumassa Denis Learyn parhaat... harmi että Huima ei ole enää palstalla, pääsisi väittelemään siitä kumpi on parempi, Bill Hicks vai DL.
Rääväsuurimpulan live-veto vuodelta 1996 on huomattavasti terävämpää tavaraa kuin B&B. Yllättävänkin yhteiskunnallis-rotupoliittisen materiaalin aateloi hulvaton "I hate niggaz!" -sketsi. Kyseinen koomikko viehättää siksi, että pelkän alatyylin vastapainoksi vitseissä on aina pointti. Välistä paistaa myös tietty lämpö ja välittäminen - kundi haluaa oikeasti vaikuttaa asioihin.
Seuraavaksi on valumassa Denis Learyn parhaat... harmi että Huima ei ole enää palstalla, pääsisi väittelemään siitä kumpi on parempi, Bill Hicks vai DL.
-
Lucky Luciano
- Elämätön Kitisijä
- Viestit: 315
- Liittynyt: 17.08.2005 20:57
- Paikkakunta: Helsinki
Kävin katsomassa eilen Pier Paolo Pasolinin Tuhat ja yksi yötä (Il fiore delle mille e una notte/ 1974). Elokuvassa hinkattiin jäykistyneitä elimiä, nussittiin demonien kanssa ja ammuskeltiin jousipyssyllä siitin-näköiskappaleita naisten emättimiin.
Tulkitsin filmin kiehtovaksi tutkielmaksi intuitiivisista ja usein mielivaltaisista intohimoista suhteessa deterministiseen kohtalokäsitykseen; satunnaisten halujen, himojenkin, merkityksestä kokonaisen elämänkulun määräytymiseen. Kuten elokuvassa symbolisesti vihjattiin: "Koko totuus ei ole yhdessä unessa, vaan useissa unissa."
Ei missään nimessä helppo elokuva, mutta ajatuksia, ajattelua herättävä.
Tulkitsin filmin kiehtovaksi tutkielmaksi intuitiivisista ja usein mielivaltaisista intohimoista suhteessa deterministiseen kohtalokäsitykseen; satunnaisten halujen, himojenkin, merkityksestä kokonaisen elämänkulun määräytymiseen. Kuten elokuvassa symbolisesti vihjattiin: "Koko totuus ei ole yhdessä unessa, vaan useissa unissa."
Ei missään nimessä helppo elokuva, mutta ajatuksia, ajattelua herättävä.
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it." -J.R. Ewing
-
killkill
Denis Leary: Lock'n'Load
Vihainen irlantilaispunaniska roastaa tällä kertaa mm. Michael Flatleytä, kahvibaareja, pienpanimoita ja läskejä amerikkalaisia. Ei ehkä ihan parhaiten käsikirjoitettua läppää, mutta Learyn äänenkäyttö ja mimiikka paikkaavat mahdolliset puutteet leikiten. Tätä tyyppiä toivoisi suomalaistenkin tekevän... Ilari Johansson yrittää, mutta jää vielä mestarista valovuosia jälkeen.
TJEU: Visio Hanson-bändin beibirumpalista tienvarsimotellissa huoran ja huumelastin kanssa...
Denis Leary: No Cure For Cancer
Huomattavasti raivokkaammassa taltioinnissa juhlitaan huumeita ja aitoa rockenrollia ja tupakoinnin iloja.
Näyte:
And I'll tell you something else right now. I have the solution to the drug problem in this country. Nobody wants to hear it, but I have it. Not less drugs, more drugs. Get more drugs, and give 'em the right fucking people.
Mmm mm, cuz every time you hear about some famous guy overdosing on drugs, it's always some really talented guy. It's always like Len Bias, or Janis Joplin, or Jimi Hendrix, or John Belushi. You know what I mean!? The people you wanna have overdose on drugs never would! Like Motley Crue would never fucking overdose man, never! You could put them in a room with two tons of crack. They come out a half an hour later, "Rock on man!" "Shit, they're still alive. Fuck! They're probly gonna make another double-live album now, God dammit!"
Muutama ääninäyte
Vihainen irlantilaispunaniska roastaa tällä kertaa mm. Michael Flatleytä, kahvibaareja, pienpanimoita ja läskejä amerikkalaisia. Ei ehkä ihan parhaiten käsikirjoitettua läppää, mutta Learyn äänenkäyttö ja mimiikka paikkaavat mahdolliset puutteet leikiten. Tätä tyyppiä toivoisi suomalaistenkin tekevän... Ilari Johansson yrittää, mutta jää vielä mestarista valovuosia jälkeen.
TJEU: Visio Hanson-bändin beibirumpalista tienvarsimotellissa huoran ja huumelastin kanssa...
Denis Leary: No Cure For Cancer
Huomattavasti raivokkaammassa taltioinnissa juhlitaan huumeita ja aitoa rockenrollia ja tupakoinnin iloja.
Näyte:
And I'll tell you something else right now. I have the solution to the drug problem in this country. Nobody wants to hear it, but I have it. Not less drugs, more drugs. Get more drugs, and give 'em the right fucking people.
Mmm mm, cuz every time you hear about some famous guy overdosing on drugs, it's always some really talented guy. It's always like Len Bias, or Janis Joplin, or Jimi Hendrix, or John Belushi. You know what I mean!? The people you wanna have overdose on drugs never would! Like Motley Crue would never fucking overdose man, never! You could put them in a room with two tons of crack. They come out a half an hour later, "Rock on man!" "Shit, they're still alive. Fuck! They're probly gonna make another double-live album now, God dammit!"
Muutama ääninäyte
Näin vihdoin Sidewaysin eilen. Oikein kovin perin hurjan hämmästyttävän erinomaisen mukava elokuva. Ei ehkä ainesta Rollon listoille, mutta jos haluaa Vakavan Taiteen sijaan lämmintä ja älykästä nykyviihdettä, niin ei tästä paljon leffa parane. Minusta tämä on oikeastaan mitä mainiointa amerikkalaista viihdeleffaa vähän samassa mielessä kuin vast'ikään TV:stäkin tullut Wonder Boys. Suositelkaapa jossain mielessä vastaavia elokuvia, niin olen kovasti kiitollinen!Suvinen kirjoitti:Sideways.
Ihan loistava elokuva, komediaa ja realistisuutta sopivan aikuisena sekoituksena. Positiivinen ylläri, vaikka olihan tätä kehuttu kovasti. Odotin silti jotain puolitylsää viininmaistelupätkää. Ei onneksi mennyt edes moralisoinniksi, vaikka eväät siihen olisi ollut. Pääosan esittäjä olisi ansainnut jonkinasteisia palkintoja. Eläydyin täysillä.. Suosittelen kaikenlaisille ihmisille, oikeasti. Moniulotteinen pätkä.
Sidewaysin sivuvaikutuksena oli myös aika mittava punaviininhimo ja toisaalta pelko siitä, että 15 vuoden kuluttua olen Miles.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
SnapaHead
Tuota tuota... lämmintä...? Leffahan siis kertoo kahdesta totaalisesta kusipäästä. Kahdesta niin mitättömästä poistapettavasta epärehellisestä ja itsesäälissä kierivästä paskaperseestä ettei mitään rajaa. Joku pointti tuossa olisi jos molemmat mulkut olisivat menneet kiikkuun lopussa. Kaksi arvomaailmatonta jätesäkkihäviäjää.urpiainen kirjoitti:lämmintä ja älykästä
Wonderboys on hyvä.
No lämmintä ainakin siinä mielessä, että harvoin näkee näin lempeästi ja vilpittömästi (anti)sankareitaan kohtelevaa nykyelokuvaa. Jo lähtökohta kahden heteromiehen ystävyyden kuvauksessa on lämmin ja oivaltavan älykäs: nuorena solmitut ystävyyssuhteet ovat aikuisenakin tärkeitä, vaikka näennäisesti ystävät ovat toistensa vastakohtia ja kinaavat kaikesta kuin vanha aviopari. Milesin ja Jackin ystävyys on epätodennäköistä ja hämmästyttävää, mutta kuitenkin molempien elämässä ehkä luotettavin ja vakauttavin tekijä. Ja miten herkästi tämä elokuvassa kuvataankaan!SnapaHead kirjoitti:Tuota tuota... lämmintä...? Leffahan siis kertoo kahdesta totaalisesta kusipäästä. Kahdesta niin mitättömästä poistapettavasta epärehellisestä ja itsesäälissä kierivästä paskaperseestä ettei mitään rajaa. Joku pointti tuossa olisi jos molemmat mulkut olisivat menneet kiikkuun lopussa. Kaksi arvomaailmatonta jätesäkkihäviäjää.urpiainen kirjoitti:lämmintä ja älykästä
Ja mitä Milesin ja Jackin luonteen heikkouksiin tulee, niin olen Suvisen kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että nimenomaan hienoa oli amerikkalaisuuteen olemuksellisesti kuuluvan moralisoinnin ja ylevöittämisen täydellinen puute. Elokuva kohtelee henkilöidensä heikkouksia lämpimän humaanisti, ei teknisen ratkaisukeskeisesti. Kun Miles ja Maya keskustelevat suosikkiviineistään ja vuosikertaviineistä yleensä, kuvaukset soveltuvat sellaisinaan myös Milesiin ja Jackiin, tai keneen tahansa todelliseen, moniulotteiseen ihmiseen (joita ei yleensä amerikkalaisessa viihde-elokuvassa näy). Ovatko esimerkiksi Jackin ja Milesin heikkoudet nuoruuden jäämiä, jotka ovat juuri tasoittumassa vuosikertaviinin tapaan kukoistuskauden tasapainoisuudeksi? Vai ovatko Miles ja Jack jo ohittaneet parhaan ikänsä ja alamäessä kohtii happamoitumista ja pilaantumista? Minusta elokuvassa oli hienoa näiden asioiden kysyminen ja lämmin tarkastelu eri puolilta ilman, että yksinkertaista vastausta väännetään rautalangasta.
Koskeeko dialogi viiniä, herkkiä ja haavoittuvia ihmisiä (Miles on Pinot ja Jack Cabernet? Onko Maya yksi niistä harvoista, jotka kykenevät löytämään ja houkuttelemaan esiin Pinotin hienoudet?) vai oikeastaan kaikkea sitä, joka maailmassa on kaunista ja arvokasta? Upea leffa!
MAYA
Why are you so into Pinot? It’s like a thing with you?
MILES
I don’t know. It’s a hard grape to grow. As you know. It’s thin-skinned, temperamental, ripens early. It’s not a survivor like Cabernet that can grow anywhere and thrive even when neglected. Pinot needs constant care and attention and in fact can only grow in specific little tucked-away corners of the world. And only the most patient and nurturing growers can do it really, can tap into Pinot’s most fragile, delicate qualities. Only when someone has taken the time to truly understand its potential can Pinot be coaxed into its fullest expression. And when that happens, its flavors are the most haunting and brilliant and subtle and thrilling and ancient on the planet.
MILES (CONT’D)
I mean, Cabernets can be powerful and exciting, but they seem prosaic to me for some reason by comparison. How about you?
MAYA
What about me?
MILES
I don’t know. Why are you into wine?
MAYA
I suppose I got really into wine originally through my ex-husband. He had a big, kind of show-off cellar. But then I found out that I have a really sharp palate, and the more I drank, the more I liked what it made me think about.
MILES
Yeah? Like what?
MAYA
Like what a fraud he was.
MAYA
No, but I do like to think about the life of wine, how it’s a living thing. I like to think about what was going on the year the grapes were growing, how the sun was shining that summer or if it rained... what the weather was like. I think about all those people who tended and picked the grapes, and if it’s an old wine, how many of them must be dead by now. I love how wine continues to evolve, how every time I open a bottle its going to taste different than if I had opened it on any other day. Because a bottle of wine is actually alive -- it’s constantly evolving and gaining complexity. That is, until it peaks -- like your ‘61 -- and begins its steady, inevitable decline. And it tastes so fucking good.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
SnapaHead
Juuri tuollaista en voi sietää. Miksi kohdella lempeästi...? Tehdään samantien vaimonhakkaajaa tai lapsentappajaa lempeästi ja vilpittömästi kohteleva elokuva. Se olisi ihan sama asia. Miksi on hyvä ja hienoa kohdella lempeästi kusipäitä?urpiainen kirjoitti:No lämmintä ainakin siinä mielessä, että harvoin näkee näin lempeästi ja vilpittömästi (anti)sankareitaan kohtelevaa nykyelokuvaa.SnapaHead kirjoitti:Tuota tuota... lämmintä...? Leffahan siis kertoo kahdesta totaalisesta kusipäästä. Kahdesta niin mitättömästä poistapettavasta epärehellisestä ja itsesäälissä kierivästä paskaperseestä ettei mitään rajaa. Joku pointti tuossa olisi jos molemmat mulkut olisivat menneet kiikkuun lopussa. Kaksi arvomaailmatonta jätesäkkihäviäjää.urpiainen kirjoitti:lämmintä ja älykästä
-
RolloTomasi
Live and Let Die
Mooren ensimmäisessä Bond-leffassa on mukana jo hieman sitä tyylitajutonta typeryyttä, jota jo seuraavassa alkoi olla liikaa. Silti mukana on paljon hauskaakin: moottorivenetakaa-ajo, voodoomenoja, koukkukätinen Tee-Hee, krokotiilejä, kaunis Jane Seymor ja Paul McCartneyn legendaarinen tunnari.
Mooren ensimmäisessä Bond-leffassa on mukana jo hieman sitä tyylitajutonta typeryyttä, jota jo seuraavassa alkoi olla liikaa. Silti mukana on paljon hauskaakin: moottorivenetakaa-ajo, voodoomenoja, koukkukätinen Tee-Hee, krokotiilejä, kaunis Jane Seymor ja Paul McCartneyn legendaarinen tunnari.
-
SnapaHead
No haista sinä Bree-klooni pitkä vittu. Enkös tuossa yllä sanonut, että molemmat oli arvomaailmattomia pikkusia minä-minä-minä-pirpanoita, eli kusipäitä. Maailma on joo niitä pullollaan, mutta miksi joku tekisi heitä lempeästi kohtelevan elokuvan ja miksi joku jaksaa katsella jotakin jossa keskitytään asioihin, joita mahtuu 13 tusinaan? Katso nyt vaikka pyykinpesua 2h. Ja edelleen vastenmielisyydessään tuo leffa ei eroaisi mitenkään perheenhakkaajaa lempeästi kohtelevasta leffasta.Suvinen kirjoitti:Mikä tietty asia teki juuri Sidewaysin "sankareista" kusipäitä? Toinen oli juoppo ja toinen krooninen pettäjä.SnapaHead kirjoitti: Juuri tuollaista en voi sietää. Miksi kohdella lempeästi...? Tehdään samantien vaimonhakkaajaa tai lapsentappajaa lempeästi ja vilpittömästi kohteleva elokuva. Se olisi ihan sama asia. Miksi on hyvä ja hienoa kohdella lempeästi kusipäitä?
Herätys, näitä miehiä on maailma pullollaan, live with it. Vai pitäisikö ne kaikki vaan pistää päiviltä?
Mitä jos pysyttelisit vaan niissä VanDammeissa ja Seagaleissa, jooko?
Van Dammet ja Seagalit... uh...? Taas yksi kireävittuinen kotkottaja, jonka perseestä kasvaa sitruunapuu. Elokuvat on harrastukseni niin luonnollisesti nuokin on nähty. Sinä pikku lutka voisit katsoa Visitor Q:n.
Vaikka Sidewaysin mieshahmot olisivat olleet jotakin muuta kuin hävinneitä paskamatoja olisi leffa silti ollut vielä keskinkertaisempi kuin henkilönsä nyt. Ainoa tämän lajityypin leffa joka tulee mieleen on yllättäen saman tekijän About Schmidt, joka taas on hyvä, hahmo on mielenkiintoinen ja pidettävä. Hahmo saa olla vihattava, mutta jos se on vihattava niin eihän sitä nyt vittu kohdella kukkahattu päässä. Sama juttu jos The Woodsman olisi kohdellut päähenkilöään lämpimästi silittäen.
Amelie, Indepence Day, Armageddon, Air Force One ovat nyt ensimmäiset mieleen tulevat leffat, jotka ovat yhtä vastenmielisiä kuin Sideways.