Kun puoliso lihoo

[Exsat]

Onneksi nyt on alkanut kunnolla liikkumaankin; uiminen, kävely ja kahdesti viikossa sulkapalloilu lyö mun silmissä salilla käymisen.

Onks tää joku kilpailu vai?

[killkill]

Onko siinä mitään perää, että suhteessa lihoo?

Helposti.
- enemmän yhteisiä koti-iltoja
- kokataan yhdessä yms
- ei "tarvitse välittää enää ulkonäöstään"

[hebuli]

Kyllä sellaista on nähty että kilpaurheilija lopettaa urheilun ja jopa kuntoilun aktiiviuran jälkeen.

Joo, Arskastakin on tullut papparainen

Ei taida Arska enää napsia pilsuja samaan tahtiin kuin kilpailu-urallaan... Mutta ajattele miten paljon pahempikin hän voisi olla tuon ikäisenä (58?). Juice Leskiset, Irwin Goodmanit(rip) ja Andy McCoyt antavat esimerkkiä millaiseen malliin saattaa päätyä jo suht nuorella keski-iällä jos ei paljoa välitä hyvinvoinnistaan. Toisaalta, lähtihän Spedekin ajasta ikuisuuteen golf-kengät jalassa, joten ei sitä koskaan tiedä. Tosin oli Spede jo sentään 71, ja veikkaan että tykkäsi kovasti tönkkösuolatusta mjuikusta.

Arskaa vieläkin parempana esimerkkinä tuli oikeastaan mieleeni Nykänen. Onkohan äijää pahemmin näkynyt lenkkipolulla aktiivisen kilpailu-uransa jälkeen?

[Feiz]

Onko siinä mitään perää, että suhteessa lihoo?

Helposti.
- enemmän yhteisiä koti-iltoja
- kokataan yhdessä yms
- ei "tarvitse välittää enää ulkonäöstään"

Pitää paikkansa. Itsellä on huono vaikutus ollut toisen puoliskon syömätapoihin koska syön yleensä paljon ja useasti. Tätä tosin sitten kulutankin , mutta jos toinen ei tajua tehdä mitään niin se ruokamäärä alkaa näkyä.

Tuo ulkonäöstä välittämiseen on minulla ilmeisesti aina ollut se kiero ja monen mielestä VÄÄRÄ suhtautumistapa. Siis en voi ymmärtää miksi suhteeseen päästyään annetaan touhun repsahtaa.
Ei, en oleta että iltamyöhällä istutaan sohvalla meikit naamassa ja ykköset päällä vaan sitä, että suhteessa itse ainakin yritän pitää kropan hyvässä kuosissa ja naamavärkin pestynä.

Eikös siitäkin toinen huomaa, että häntä arvostetaan sen verran, että viitsitään nähdä hieman edes vaivaa.
Omissa suhteissa ja kaveripiirin tapahtumista on nähtävissä lähes sääntönä eikä poikkeuksena se, että kun tyttö pääsee suhteeseen niin tietyn alun romanssiajan jälkeen lähes kaikki itsestään ja kunnostaan huolehtiminen loppuu.

Tämä ei ainakaan minulle kerro muusta kuin siitä ettei kyseistä neitiä kiinnosta, eikä hän arvosta toista paskan vertaa.

Paras läppä on se, että kun on tavannut tytön niin sitä ollaan suu muikeena, että tosi kiva kun oot hyvässä kunnossa ja treenaat. Sitten menee jonkun aikaa yhdessä niin alkaa tulla kommentteja "hei ei sun noin paljoo tarvis treenaa" tai "Ei sun noin hyväs kunnos tarvi olla". Tätä esiintyy eritoten siinä vaiheessa kun neiti on itse lopettanu kuntoilut.

Menee hieman aikaa ja alkaa se ainanen vinkuminen "Mä oon niin läski ja sä vaa treenaat. Sä vihaat mua buuhuu" "Onks mun perse levinny, välitätsä musta vielä?"

Kummaa touhua......

[SnapaHead]

Menee hieman aikaa ja alkaa se ainanen vinkuminen "Mä oon niin läski ja sä vaa treenaat. Sä vihaat mua buuhuu" "Onks mun perse levinny, välitätsä musta vielä?"

Itse sä vittu vieköön mut ajoit tohon! Jos olisit edes pari kertaa voinut huomata tai sanoo ääneen kun mä olin laittautunu sua varte. Tosi kiva pynttäytyä ja yrittää tehdä mukavaa iltaa ku yks ei ees vilkase. Kyl sä koko ajan käskit pussata sun haboja ja seisoit peilin edessä ku mä yritin jutella. Kerranki sanoit et sun hauiksenki kouriminen tuntuu paremmalta ku mun pyllyn, mut hei! Ei oo mun vika et mä oon jalkaperse! Ja oli kans iha vitun kiva et sä mäkätit mun kaljan juomisest et se lihottaa ku samal ite kiskoit jotai efetriinii ja yritit saada mutki vetää. Mut kyl mä oisin viel valmis yrittää jos lupaat et sä huomaisitki mutki välil.

[killkill]

Miun velipoika kertoi joskus keskustelleensa vaimonsa kanssa aiheesta. Olivat tulleet siihen tulokseen, että ulkonäöstään huolehtiminen on perushuomaavaisuutta parisuhteessa. Mielestäni pirun hyvin sanottu. Ei tarvitse olla uimapukumallin mitoissa tms mutta jos toisesta välittää, on myös kiinnostunut siitä miten hän sinut näkee/kokee. Tietenkin jos sopijapuolet ovat molemmat "muhkumpia", eivätkä koe ylipainoisuuttaan ongelmaksi, eipä siihen ole sivullisella sanansijaa.

Päästin joskus itseni turpoamaan aika pahasti. Silloinen elämänkumppani sanoi yhtenä päivänä päin näköä, etten nykymitoissani ole enää hänelle seksuaalisesti kiihottava. Tuntuihan se vittumaiselta, mutta toisaalta siitä sai hyvän alkusysäyksen tehdä tilalleen jotain.

Mulla on tästä ylipainoasiasta aika mustavalkoinen näkemys: 95% ihmisistä whinettää ja keksii tekosyitä sille, miksi ovat ylipainoisia. Suurinta hevonpaskaa on aineenvaihdunnan, isojen luiden tms syyttely. Jos olet enemmän kuin sopivasti lihava ja oikeasti haluat pudottaa painoasi, se kyllä onnistuu.

Luulen että Feizin tapauksessa kyse on riittämättömyyden tunteesta. Jos olet oikeasti timmissä kunnossa, niin tuleehan siitä paineita daamille, joka pelkää näyttävänsä "rumalta" rinnallasi.

[Elppis]

Onneksi nyt on alkanut kunnolla liikkumaankin; uiminen, kävely ja kahdesti viikossa sulkapalloilu lyö mun silmissä salilla käymisen.

Onks tää joku kilpailu vai?

Heh, ei. Ilmaisin vaan omakohtaisen mielipiteeni siitä, että omalla kohdalla nämä liikuntamuodot ovat mieluisampia (ei välttämättä yhtä "tehokkaita") kuin salilla käyminen.

[Leilah]

Mulla olisi ajatus liittyen noihin läpipaskoihin. Minäkin voin syödä mitä vaan lihomatta, siis ihan mitä vaan. Syön kermajuustoa pari viipaletta, kermajäätelöä kolmen sentin palan, suklaapatukan, pikkupussin sipsejä, palan kakkua, syön täysmaitoon keitettyjä puuroja ym. epäterveellistä ja lihottavaa. Monet ylipainoiset vaan näkyvät vetävän kerralla suklaalevyn, jättipussin sipsejä, puolen kilon karkkipussin, perhepitsan jne. ja sitten valittavat että kun tuota painoa kertyy. Tämä on siis havainto elävästä elämästä, ei mitään viduilua tai arvostelua kenenkään elämäntapoja tai ruokavaliota kohtaan. Mulle on ihan sama, mitä kukakin painaa, mutta jatkuva narina läskeistä ärsyttää. Varsinkin silloin, jos asian eteen ei halua tehdä itse mitään.

[Dumari]

Onneksi nyt on alkanut kunnolla liikkumaankin; uiminen, kävely ja kahdesti viikossa sulkapalloilu lyö mun silmissä salilla käymisen.

Onks tää joku kilpailu vai?

Heh

Jes, bits-fait!!!1

edit: Okei, nyt täytyy rajaa. Pahoitteluni häröilystä.

Asiasta: Salitreenaus eli punteilla ei lyö laudalta aerobista treeniä kaloreissa, mutta punttireenin pointti on kasvattaa lihaksia ei muuttua Wilson Kirvaksi.

Ja kyllä jos puoliso lihoisi enempi kuin 5kg, niin varmaan keskestelua syntyisi tavalla tai toisella. Parempi jos kilot kerännyt osapuoli tekisi aloitteen, niin säästyttäisiin kiusalliselta tilanteelta että "kunnossa pysynyt osapuoli" leimattaisiin syyttelijäksi.

[Keikaus]

Mä tunnen paljon näitä yököttäviä kaljamahoja, jotka suureen ääneen arvostelevat naisia, siis ihan normaalipainoisia kamaliksi leveeperseiksi ja muiksi. Voe jessus...Ja sitten nauraa röhötetään ja keksitään toinen toistaan mairittelevampia lempinimiä. Mitähän ne on munkin selän takana sanonu...

Joo, makin tiedan yhden miehen, joka on ihan oikeasti possun nakoinen pullapoika ja niin vain hanetkin oli nahty jonkun aijaporukan kanssa arvostelemassa naisia jollain terassilla.. No, arvostelu kai voidaan sallia ei niin kauniillekin...

[Feiz]

Miun velipoika kertoi joskus keskustelleensa vaimonsa kanssa aiheesta. Olivat tulleet siihen tulokseen, että ulkonäöstään huolehtiminen on perushuomaavaisuutta parisuhteessa. Mielestäni pirun hyvin sanottu. Ei tarvitse olla uimapukumallin mitoissa tms mutta jos toisesta välittää, on myös kiinnostunut siitä miten hän sinut näkee/kokee. Tietenkin jos sopijapuolet ovat molemmat "muhkumpia", eivätkä koe ylipainoisuuttaan ongelmaksi, eipä siihen ole sivullisella sanansijaa.

Päästin joskus itseni turpoamaan aika pahasti. Silloinen elämänkumppani sanoi yhtenä päivänä päin näköä, etten nykymitoissani ole enää hänelle seksuaalisesti kiihottava. Tuntuihan se vittumaiselta, mutta toisaalta siitä sai hyvän alkusysäyksen tehdä tilalleen jotain.

Mulla on tästä ylipainoasiasta aika mustavalkoinen näkemys: 95% ihmisistä whinettää ja keksii tekosyitä sille, miksi ovat ylipainoisia. Suurinta hevonpaskaa on aineenvaihdunnan, isojen luiden tms syyttely. Jos olet enemmän kuin sopivasti lihava ja oikeasti haluat pudottaa painoasi, se kyllä onnistuu.

Luulen että Feizin tapauksessa kyse on riittämättömyyden tunteesta. Jos olet oikeasti timmissä kunnossa, niin tuleehan siitä paineita daamille, joka pelkää näyttävänsä "rumalta" rinnallasi.

Perushuomaavaisuus nimenomaan. Tuota haeskelinki.
Mitä tulee tuohon toiseen juttuun niin tottakai sitä olen itsekkin pähkäillyt että onko siinä joku riittämättömyyden tunne mukana tytöllä, mutta miksi valittaa jos ei aio asialle mitään tehdä. Sitä ei voi tajuta....

[Feiz]

Menee hieman aikaa ja alkaa se ainanen vinkuminen "Mä oon niin läski ja sä vaa treenaat. Sä vihaat mua buuhuu" "Onks mun perse levinny, välitätsä musta vielä?"

Itse sä vittu vieköön mut ajoit tohon! Jos olisit edes pari kertaa voinut huomata tai sanoo ääneen kun mä olin laittautunu sua varte. Tosi kiva pynttäytyä ja yrittää tehdä mukavaa iltaa ku yks ei ees vilkase. Kyl sä koko ajan käskit pussata sun haboja ja seisoit peilin edessä ku mä yritin jutella. Kerranki sanoit et sun hauiksenki kouriminen tuntuu paremmalta ku mun pyllyn, mut hei! Ei oo mun vika et mä oon jalkaperse! Ja oli kans iha vitun kiva et sä mäkätit mun kaljan juomisest et se lihottaa ku samal ite kiskoit jotai efetriinii ja yritit saada mutki vetää. Mut kyl mä oisin viel valmis yrittää jos lupaat et sä huomaisitki mutki välil.

ja mä niin yritin olla sulle hyvin hellä!!!!!

[Melnais]

Mulle on ihan sama, mitä kukakin painaa, mutta jatkuva narina läskeistä ärsyttää. Varsinkin silloin, jos asian eteen ei halua tehdä itse mitään.

Tämä on tosiaan niin surkuhupaisaa. Työkaverit valitti koko syksyn ja alkutalven miten mulla on aina niin terveelliset eväät. "Kyllä mäkin söisin jugurttia ja marjoja jos olis marjoja." Noh, kun muutto tuli ajankohtaiseksi kippasin työpaikan pakkaseen muovikassillisen marjoja muiden iloksi. Tykkäsivät kovasti, kun tulin yövuoroon muut hihkuivat miten ovat nyt syöneet marjoja. Niin kuin olivatkin, suklaakastikkeessa.

[Leilah]

Tykkäsivät kovasti, kun tulin yövuoroon muut hihkuivat miten ovat nyt syöneet marjoja. Niin kuin olivatkin, suklaakastikkeessa.

Joo. Eräs tuttava kertoi alkaneensa syödä pähkinöitä kun ne on niin terveellisiä ja niissä on hyviä rasvoja. Hän lisäsi ne pähkinät kakkuihin ja söi sitten kakun.

[Melnais]

Eräs tuttava kertoi alkaneensa syödä pähkinöitä kun ne on niin terveellisiä ja niissä on hyviä rasvoja. Hän lisäsi ne pähkinät kakkuihin ja söi sitten kakun.

Aih, nyt hävettää että tulee näin hyvä mieli siitä miten toisetkin voivat olla oikein reilusti typeriä.

[Bhven]

Ei tähän aiheeseen voi sanoa kuin, että vittu ihmisillä on vammainen suhde ruokaan, jos syöminen aiheuttaa ylipainoa.

[Dumari]

Ei tähän aiheeseen voi sanoa kuin, että vittu ihmisillä on vammainen suhde ruokaan, jos syöminen aiheuttaa ylipainoa.

Aika moni ihminen maailmassa on sitten wammainen

[Bhven]

Aika moni ihminen maailmassa on sitten wammainen

true true...
Kehitysmaissakin jo kolmasosa ihmisistä on ylipainoisia.

[Faghag]

Onko siinä mitään perää, että suhteessa lihoo?

Helposti.
- enemmän yhteisiä koti-iltoja
- kokataan yhdessä yms
- ei "tarvitse välittää enää ulkonäöstään"

Omissa suhteissa ja kaveripiirin tapahtumista on nähtävissä lähes sääntönä eikä poikkeuksena se, että kun tyttö pääsee suhteeseen niin tietyn alun romanssiajan jälkeen lähes kaikki itsestään ja kunnostaan huolehtiminen loppuu.

Kummaa touhua......

Kumma kyllä, olen samaa mieltä Feizin kanssa. Luulen, että tässä on ongelmana se, että naiset opetetaan elämään liikaa muiden kuin itsensä kautta ja suhteeseen hakeutuminen on itsessään se päämäärä. Koska sosiaalinen ja tunne-elämä on riippuvainen tuosta tunteiden kohteesta, suhteessa olevia mahdollisia ongelmia ratkotaan syömällä ja murehtimalla kautta odottelemalla mahdollisia puheluita tms. Onnellisen ja tasapainoisen elämän resepti on seuraava: rakasta ja arvosta itseäsi.

Omasta terveydestään huolehtiminen osoittaa, että välittää itsestään, on itsenäinen, omaa tasapainoisen tunne-elämän ja harrastaa liikuntaa sen takia, että se tuo hyvän olon, ei siksi, että estäisi vain persettään leviämästä. Laihuus ei välttämättä takaa ihannevartaloa. Pyöreämpi sopusuhtainen nainen saattaa olla esteettisesti paljon viehättävämpi kuin nälkiintynyt luukasa, joka ryppyyntyy alle 30veenä, koska on luopunut kaikista rasvoista ruokavaliossaan. Terveys tulee elintavoista, ei yksin laihuudesta.

Olen itsekkin pannut merkille, että nuoret naiset paisuvat hämmästyttävällä vauhdilla. Monet havahtuvat pitämään itsestään huolta vasta yli 30veenä. Kai sitä nuorena jokainen kuvittelee elävänsä ikuisesti ja mittojensa olevan muuttumattomia? Tosin sinkut kyllä pysyvät useimmiten hoikempina, johtuu varmaan aktiivisesta "metsästyksestä" eli pitää olla "iskussa" markkinoilla?

[Filovirus]

Ja kyllä, pidän enemmän siitä pienestä kaljamahasta kuin kontrollifriikeistä äijistä, jotka suorastaan asuu salilla.

KompKompKomp.
Been there done that. Siinä on kyllä eroottisuus kaukana, kun painotus on kropassa 24/7, vähän mittaillaan onko lihakset kasvanut ja mietitään, koska taas seuraava bulkkaus, kuinka paljon on lihasmassaa, plää plää. Arvostan kyllä työtä, joka timmin kropan saamiseen tarvitaan, mutta mutta kokemuksesta sanon, että itse toimin seksuaalisesti aivoillani, koska loppupeleissä tuollaisesta kropasta tuli turn off.
Itse suosin "skinifättejä" tai "normaaleissa" mitoissa olevia, eikä pieni pehmeyskään ole pahaksi mahan seudulla (kunhan sitä ei ole niin paljon, että tukehtuu alle ). Joten, ei kyllä halut eikä rakkauskaan kiloihin kaadu omalla kohdallani.

Naisissa pidän pienestä pyöreydestä (pienestä ylipainosta), ovat olleet kyllä kissoimpia tapauksia verrattuna treenattuihin taikka hoikkiin tapauksiin.

Vakka kantensa löytää, jokaiselle jotakin.

[yannara]

En ole itse joutunut painimaan paino ongelmieni kanssa, koska olen 176/61 mittainen kukkakeppi, joka voi syödä ihan mitä vaan milloin vaan, eikä kilot nouse, eli en välttämättä osaa kuvitella, mitä on olla ylipainoinen. Arvostelen tätä ketjua silti...

Ulkonäkö, tai ulkoinen olemus kokonaisuudessaan, on mielestäni tärkeä seikka kun kumppania etsitään. Mun asenne on seuraava: kauniit ihmiset kuuluvat yhteen, niin myös ylipainoiset keskenään, liikuntavammaiset keskenään, yms. yms. Ja se on AIVAN YMMÄRRETTÄVÄÄ, että jos urheilullisen miehen vaimo yhtäkkiä muuttuu sohvaperunaksi ja makkaroita alkaa kiertymään muualle kuin jääkaappiin, niin voisin itsekin alkaa tossa vaiheessa miettimään, että missä mennään. Arkielämässä se rasva ei haittaa, mutta kun makkarin puolella otetaan ne vaatteet pois, niin jopa 10kg:n muutos voi vaikuttaa asiaan.

Lihavuus lääkkeiden ansioista on aivan ymmärrettävää, seuraan sivusta kuin kaveri syö masennuslääkkeitä ja lihoo, sille ei vaan voi mitään ja toisen osapuolen (kumppanin siis) pitäisi se kestää kuin mies. Mutta jos elämäntavat huononevat, tai kun kroppa muuttuu niin (miehillä alkaa pakosti tulemaan kiloja 30v ympärillä), niin siinä kyllä täytyy tehdä jotain. Dietillä ei ole varmaan helppo olla, fakta on, että lihavilla ihmisillä vatsalaukku on isompi kuin kukkakepeillä, ja hänen on "pakko" täyttää se, eli ei voi tuosta vaan vetää ruoka annokset mitään. Mutta herrajumala jos jenkkilässä 16-vuotias tyttö painaa yhtä paljon kuin 2 Pavelia ja syö päivässä kolme kertaa mua enemmän, niin.....

Lihavan naisen kropassa eniten haittaa juuri se vatsaan kerääntyvä vatsa, paksut reidet tai kädet eivät ole niin paha asia.

Omaa miestäni taas yritän lihottaa kovasti, herra kun on kuin mikäkin riukuaita. Syö paljon, muttei liho yhtään. Veljiensä mukaan ikä kyllä sitten tekee kepposet, ja muutama kilo tulee ihan itsestään.

Ihan sama juttu. Saisit kiittää onnesi

Mulla nousi edellisen nelivuotisen seurustelun aikana paino noin 15 kiloa. Sain kuulla painostani kommentteja jatkuvasti. En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja joten syömällä noi kilot tuli. Tein herkkuruokia exälleni ja siitäpä se lähti nousuun. Lopulta kävi niin, että mies ei enää halunnut minua, joten minun oli pakko muuttaa yhteisestä kodistamme pois ja suhde päättyi.

Ikävää, mutta ymmärrettävää. Tärkeintä on, että ymmärrät itse, mikä on sen aiheuttanut. Ei voi muuta, kun ruveta hommiin, eli urheilemaan!

Valitettavasti tällaisia sikoja löytyy, näköjään jopa tältä palstalta. Tekisikin mieleni kysyä, entäpä ystävät? Päättyykö ystävyyssuhdekin siihen, että toinen lihoo paljon?

Ystävyyssuhde ei päädy samalla tavalla, koska en harrasta seksiä heidän kanssa. Ystävien ulkonäkö ei merkkaa minulle mitään, mutta olisi kiva jos jotkut heistä eläisivät terveellisemmin, ihan heidän itsensä takia.

t. sika

Jos kumppani lihoisi sairauden takia, lähtisin liikkeelle siitä että ensin hoidetaan kuntoon se sairaus. Pari kiloa sinne tai tänne, ei tunnu missään. Sen sijaan jos painoa alkaisi kertyä epäterveellisen ruokavalion takia mittavia määriä eikä kumppanilla löytyisi edes minkäännäköistä halua asian korjaamiseen keskustelunkaan jälkeen, saattaisin harkita vaihtoon pistämistä.

Kyllä, ihan oikein puliset.

En minäkään missään tilanteessa kokisi tummaihoista seksuaalisesti haluttavana. Nyt saan Keikauksen vihat niskaani
Mutta tuskinpa tuo ukkoni yhtäkkiä neekeriksi muuttuukaan.

Mäkään en tykännyt tummaihoisista yhtään, enkä pitänyt mustaa ihoa seksikkäänä, mutta eräänä päivänä mieli muuttui, kuin näin aivan mielettömän näköisen tytsyn jolla oli aivan jumalalliset kasvot ja HUULET! (toisaalta olin juuri päässyt intistä, se selittänee ainakin puolet). Enää ei ole ihonväristä kiinni, mutta on se vaalea kivempi kyl.

Rillit ovat myös seksikkäät ja jos ei jonkun mielestä ole niin ne saa pois.

Hei hei, älä aloita, vittu mitään ei ole sen ihanampaa kuin silmälasipäinen nörttityttö ottaa suihin....

Ajatellaanpa hetki, mitä elämänkumppanisi viestittää sinulle lihoessaan 50 kiloa:
- en ole kiinnostunut siitä, miltä näytän silmissäsi
- en ole kiinnostunut siitä, mitä tunnet minua kohtaan
- vietän aikani mieluiten neljän seinän sisällä
- aivan sama minulle, vaikka talouden ruokakustannukset nousevat
- seksi ei enää ole minulle niin tärkeää

Ihmisellä on oikeus olettaa, että elämänkumppani pitää itsestään huolta, jo yhteisen elämän LAADUN ylläpitämiseksi. Se, että toinen päästää itsensä turpoamaan mahdottomaksi laardipalloksi, ei millään tavalla paranna suhteen laatua.

Koska ihmisellä on vain yksi elämä, se on liian lyhyt tuhlattavaksi suhteessa ihmisen kanssa joka ei arvosta a) itseään b) sinua.

Ouh yeah, veit sanat suustani! Loppupeleissä, ketään ei voi pakottaa olemaan kenenkään kanssa, jos toinen turpoo, ja toista se haittaa, niin nou kan du. Ihmiset ovat erilaisia, jotkut miehet tykkäävät pyöryköistä, joitakin muodonmuutos ei haittaa, ja sitten ollaan me siat!
Itse en kukkakeppinä voisi seurustella ison naisen kanssa.

Vaikka Safi sai jonkin verran paskaa niskaansa tällä palstalla, olen hänen kanssa aika samaa linjaa

[Avaruuskatti]

Ei kai nyt herranjumala KUKAAN HALUA ehdoin tahdoin viettää elämäänsä reippaasti ylipainoisen ihmisen kanssa, etenkin jos on mahdollisuus VALITA?

vs.

Jokainen valitsee kumppaninsa omien kriteeriensä mukaan ja siihen ei sivullisilla pitäisi olla nokan koputtamista.

Taisit juuri todistaa itse itseäsi vastaan peräkkäisissä tekstikappaleissa. Ellet tietysti ole sitä mieltä että "KUKAAN" oletkin "SINÄ" ja että "SINUN" mielipiteesi ja kriteerisi ovat ainoita oikeita ja yleisesti päteviä tässä kontekstissa.

Ja täällä ollaan sitä mieltä, että kiertoon vaan, vaikka olisi muuten täydellinen luonteeltaan jne. Käsittämätöntä pinnallista paskaa siis.

Jos tarpeeksi pitkälle tätä ajatuskulkua viedään, olen samaa mieltä.
Ajatellaanpa hetki, mitä elämänkumppanisi viestittää sinulle lihoessaan 50 kiloa:
- en ole kiinnostunut siitä, miltä näytän silmissäsi
- en ole kiinnostunut siitä, mitä tunnet minua kohtaan
- vietän aikani mieluiten neljän seinän sisällä
- aivan sama minulle, vaikka talouden ruokakustannukset nousevat
- seksi ei enää ole minulle niin tärkeää

Ihmisellä on oikeus olettaa, että elämänkumppani pitää itsestään huolta, jo yhteisen elämän LAADUN ylläpitämiseksi. Se, että toinen päästää itsensä turpoamaan mahdottomaksi laardipalloksi, ei millään tavalla paranna suhteen laatua.

Ajatellaanpa hetki, mitä kaltaisesi ihminen viestittää muille kirjoittaessaan tällaisia brainfartteja:
- en ole kiinnostunut kuin siitä, miltä näytät silmissäni
- en ole kiinnostunut siitä, mitä tunnet minua kohtaan
- suhde on minulle SI-järjestelmän määreillä mitattavissa oleva, luokitussertifikaatiota odottava ja laatua mittaava statusväline
- olen kohtuuttoman huonopalkkaisessa duunissa, koska pelkään että syömisesi ajaa taloutemme konkurssiin
- en saa sitä enää pystyyn kuin pornoelokuvien kanssa

Nämä viestitykset on aivan yhtä vedenpitäviä ja perusteltuja kuin omasi. Yleensä tuo hätäinen "parisuhteen laatuun" liittyvien ongelmasyiden päättely seurauksien perusteella vain on ollut enemmän naisten kuin miesten alaa. Tottahan kyse oli ääriesimerkistä, mutta syiden leimaaminen seurausten perusteella vain on tyhmää.

Olen itsekin sitä mieltä, että lihavuus ei ole seksuaalisesti kiihottavaa. Sen sijaan tässä ketjussa esiintyvä jatkuva puolustus sille omalle läski-ei-kiihota mielipiteelle saa naurettavia mittasuhteita. Kun asian voi sanoa yksinkertaisesti, miksi pitää yrittää keksiä täysin älyttömiä "lihominen kertoo ihmisestä tällaisia asioita" -perusteluita?

Lihavuudelle löytyy takuulla yhtä monia erilaisia syiden summia, kuin lihavuuden uhreja on. Siinä missä lihavuus voi yhdelle olla masennuksen tulosta ja toiselle sitä syömisen aiheuttaman hedonismin liittyvää itsekurin puutetta, voi se kolmannelle olla vaikkapa rasitusastman, perinnöllisten tekijöiden, keskosuudesta aiheutuneen leptiiniepätasapainon sekä "vain voitto on tärkeätä" -tyyppisten koululiikunnan aiheuttaman negatiivisten liikuntakokemusten tulosta.

Se että tässä tilanteessa joku Esa Saarista leikkivä keittiöfilosofi tulee sitten kertomaan mitä kaikkea ylipainosi automaattisesti sinun tunteistasi minua kohtaan kertoo, edustaa köyhyydeltään samaa luokkaa kuin Matti Nykäsen puoliväkivallattomat parisuhdeopetukset.

Vertaisin itse mielelläni liikakiloja tatuointeihin. Muutama liikakilo sinne tänne jakaantuneena ei haittaa yhtään mitään. Silloin ne saa esimerkiksi järkevällä pukeutumisella piilotettua täysin. (Joillakin ihmisillä taas on joku kummallinen tarve tunkea itsensä kaksi kokoa liian pieniin vaatteisiin, jonka ansiosta saavat itsensä näyttämään vastenmielisen tursuavilta jo normaalipainoisinakin.) Sama pätee myös tatuointeihin: Ne ovat ok, jos ne saa normaalilla kevyellä pukeutumisella piilotettua.

Sen sijaan kun ylipaino alkaa olemaan todella merkittävää, ei turn-off -vaikutukselta voi oikein välttyä, pukeutuu ihminen miten päin tahansa. Ja taas kerran, sama pätee myös tatuointeihin: Ympäriinsä tatuoitu ihminen mustankirjavine käsivarsineen antaa todella vastenmielisen, itseään kunnioittamattoman ja pirihuoramaisen likaisen kuvan.

[segma]

Minä taasen en näe tässä "koetan vakuuttaa tuon tyypin siitä, että tietyistä asioista pitäminen/välittäminen jollain tasolla on väärin" -jankkauksessa mitään hienoa. Mielipiteet saa toki ilmaista, se on jopa suositeltavaa, mutta siinä vaiheessa kun aletaan perustelemalla kääntämään toisen kelkkaa ollaan jo niin metsässä, että parempi ampua hirvi, keittää siitä pihvit ja unohtaa väittelyt.

Itse kallistun tuolle sikakannalle jossain määrin. Jopa siinä määrin, että en näe mitään järkeä henkisen ja fyysisen "ulkomuodon" vertailemisessa, kun molemmat ovat yhtä tärkeitä. Tämän sanominen perustuu lähinnä siihen, kun tuntuu, että on yleinen ja kirjoittamaton sääntö, että fyysisen puolen arvostelu olisi jotenkin kielletympää kuin henkisistä ominaisuuksista puhuminen arvostelevaan sävyyn. Samalla tavalla ne molemmat ovat osa kokonaisuutta. Ja myöskin samalla tavalla kummatkin ovat asioita, joihin voi vaikuttaa aika rajoitetusti. Rasittavasta käytöksestä on varmasti yhtä hankala päästä eroon kuin liikakiloista. Toisaalta taas esimerkiksi kasvoilleen ei oikein mitään voi, kuten ei surumieliselle persoonallekaan.

Uskon, että ihmistä arvioidessa pitäisi ajatella kokonaisuutta kahden toisistaan erillään olevan käsitteen eriarvoisen arvottamisen sijaan. Oikeastaan ihmisten arvioiminen ylipäänsä yksittäisten ominaisuuksien pohjalta on ihan typerää (vaikka siihen sorrun itsekin joskus).

Tämähän on toki arka asia monille, joten sikäli ymmärrän kiivaat reaktiot. Ja minun on helppo asiasta sikäli puhua, kun olen tällainen läpipaskuri eikä painon kanssa ole tarvinut tuskailla koskaan. (Mitä nyt joskus nuoruudessa normaalipainon alarajalla keikkumisen kanssa.)

[Faghag]

Itse kallistun tuolle sikakannalle jossain määrin. Jopa siinä määrin, että en näe mitään järkeä henkisen ja fyysisen "ulkomuodon" vertailemisessa, kun molemmat ovat yhtä tärkeitä. Tämän sanominen perustuu lähinnä siihen, kun tuntuu, että on yleinen ja kirjoittamaton sääntö, että fyysisen puolen arvostelu olisi jotenkin kielletympää kuin henkisistä ominaisuuksista puhuminen arvostelevaan sävyyn. Samalla tavalla ne molemmat ovat osa kokonaisuutta.

No lähinnä tässä keskustelussa on sävy ollut enemmän lihava=ruma, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kuten jo omassa puheenvuorossa sanoin, niin sopusuhtainen pyöreys ei tee kenestäkään parisuhteeseen kelpaamatonta tai esteettisesti epämiellyttävää. Minusta moni julkisuuden pyöreä nainen on kaunis, kuten Rakel Lignell ja Katariina Vuoristo. Jälkimmäinen ollut jopa Joe Blascon meikkien mallina.

Ymmärrän kyllä, että puolison muotojen muutos voi kertoa muustakin muutoksesta parisuhteen ilmapiirissä, mikä saattaa herättää levottomuutta tai kysymyksiä toisen puoliskon mielessä.

[Hellu]

Ihan varmasti kumppanin (järjetön) lihominen vaikuttaisi suhteeseen negatiivisesti.
En tietenkään jättäisi rakasta miestäni ylipainon takia, mutta suhde saattaisi hyvinkin kuolla pikkuhiljaa kun fyysinen vetovoima katoaa.
En tunne vetoa miehiin joilla on heikko itsetunto, ja lihominen varmasti
saisi toisen tuntemaan itsensä rumaksi.
Olen aina pitänyt laihoja ruipeloita viehättävimpinä,
en usko että voisin kiihottua lihavasta ihmisestä.

Toisaalta en usko että enää parin kymmenen vuoden kuluttua edes ajattelen näitä asioita, eiköhän silloin olla jo avomiehen kanssa siinä pisteessä että ulkoiset seikat ovat muuttuneet täysin toisarvoisiksi.
Maalla ollessamme just naureskeltiin toisillemme kun tehtiin pihahommia toppahaalareissa ja menokkaissa, että mahdetaankohan me enää seksiä harrastaakaan kun nähdään toisemme joka päivä pelkästään ihan törkeissä releissä!