SnapaHead kirjoitti:So Easy kirjoitti:Pointti on se, että avustustoiminnan pitää tähdätä siihen, että maa alkaa itse tuottaa arvokkaita tuotteita ja palveluita ja osallistua kansainväliseen kauppaan -- ei niin että annetaan vaan 'elättirahaa'.
Kuinka moni maa tuottaa "arvokkaitta" tuotteita niin, ettei tuotosta jaa itse maalle kuin ropo?
Hetkinen. Siis kuinka moni maa tuotta niin, että sille EI jää kuin ropo? En minä tiedä. Miksi se on relevanttia? Nimittäin jos näin on, niin maan talousjärjestelmä itsessään (ei veroja?) on varsin omintakeisesti retuperällä. Jos minä jotain olen tällaisiin tapauksiin liittyen ehdottanut niin sitä että varkkaampien valtioiden tulisi keskittää vaikutusvaltansa siihen, että moinen älyttömyys saataisiin oikaistua. Ja miksei kansa valitse itselleen uutta johtoa, joka tajuaisi taloudestakin jotain? (ehkä tekevät niin kuin Suomessa ja valitsevat päinvastoin?
)
SnapaHead kirjoitti:Maahan voi tuottaa vaikka mita, mutta sehan ei tarkoita etta se nakyisi sen elintasossa millaan lailla kun siella on tontilla lannen isot pojat, jotka toki ovat bisneksen luoneet.
En ole nyt ihan varma mitä tarkoitat sillä että
maa tuottaa vaikka mitä, mutta oletan että tarkoitit sitä että länsimäiset yhtiöt käyttävät vaikkapa maan raaka-aineita tai halpaa työvoimaa, mutta tästä ei jää valtioon kuitenkaan mitään, vai? Ei näin pitäisi käydä, jos maassa on verot olemassa. Ja useissa maissa ulkomaisten yritysten toiminnalle on lisäksi ehtona paikallisen tytäryhtiön perustaminen. Yhtä kaikki, tilanne on se että ulkomainen yritys investoi rahaa joka päätyy monia eri kanavia pitkin osittain kohdemaan kassaan: työntekijöiden tuloverot, investoinnit paikalliseen infrastruktuuriin, (tytäryhtiön tapauksessa) yhtiöverot jne. Ei tilanne tässä mielessä eroa mitenkään vaikka siitä mikä meillä on Suomessa. Totta kai yrityskin tästä jotain saa, jos menestyy, mutta yritystenhän on nimenomaan
tarkoituskin pyrkiä tuottamaan omistajien niihin sijoittamalle pääomalle tuottoa -- mikä ei tosin kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, kuten kuka tahansa a) minkäänlaiseen yritystoimintaan osallistunut tai b) oikeastaan edes mitään talousuutisia yhtään kattavammin seurannut tietää.
SnapaHead kirjoitti: Mennaan esimerkin kautta:
Meilla on valtio A. Valtio A on rutikoyha kehitysmaa, mutta Valtio A tuottaa runsaasti raaka-aineita 1 ja 2 ja tuotteita 3 ja 4. Valtio A:ssa naki Yritys Bertta Muhennos valtaisan miljoonabisneksen raon vuosia vuosia sitten ja kavi tuumasta toimeen. Yitys Bertta Muhennos on juurtunut Valtio A:han niin ettei aina ota selvaa onko Yrityksen edustaja Valtio A:n vai Bertta Muhennoksen edustaja.
Tätä en nyt kyllä ihan ymmärrä. Siis millä lailla "juurtunut" niin ettei ole selvää onko maan vai yrityksen edustaja? Itse sekä yrittäjänä että nykyisin muutoin yrityksen palveluksessa toimivana en käsitä mitä tämä voisi tarkoittaa. Voisitko selittää vähän tarkemmin?
SnapaHead kirjoitti:Rahaa tulee tolkuttomia maaria, josta itse Valtio A ei saa oikeastaan mitaan. Toki Yrityksen kanssa linjoja vetava Valito A:n virkamies saa osansa, mutta eipa hankaan tieda peiliin katsoessaan onko Valtio A:n vaiko Yritys Bertta Muhennoksen edustaja.
Siis rahaa tulee.. Bertta Muhennokselle? Ja siis oliko tämä yritys alunperin ulkomainen yritys joka sitten perusti haarakonttorin Valtio A:han (tytäryhtiötä perustamatta), vai oliko tämä suoraan kyseiseen maahan perustettu itsenäinen yritys? Vai siis tytäryhtiö?
Jos Bertta Muhennos olisi joku kansainvälinen suuryritys, niin ei sillä olisi varaa nykypäivänä mitään ainakaan näin karkeaa vilunkipeliä harrastaa (tässä tapauksessa ilmeisesti veronkierto lahjuksia käyttäen?) -- tai noh, kukin yritys menee tietysti omistajilleen sopivalla riskiprofiililla, mutta
yleisesti ottaen suuryritykset ovat kyllä nykyään varsin (ja monet erittäin) varovaisia. Menetykset voivat olla paljon, paljon suuremmat kuin mahdolliset voitot tällaisissa tapauksissa. Lainsäädännöllisiä sanktioita kovempi juttu nykypäivänä on se, että tuppaa kuluttajiakin vähän kiinnostamaan, millä tavoin tuotteet on tuotettu! (ja hyvä niin, IMO) Jos taas yritys on perustettu ko. valtioon, niin tulee taas kysymys, että miksei valtio muka saisi liiketoiminnasta veroa. Onko se korruptoitunut? Ei toimi vapaan kaupan kansainvälisten periaatteiden mukaan? Jos näin ei ole, niin niiden mukaanhan se pitäisi saattaa toimimaan, ja juuri se oli alkuperäinen pointti.
Tämä on itsestäänselvää? Niin no, tietyllä taloudellisella ulottuvuudella onkin (viittaan urpiaisen ja nokkaeläinen esiin tuomiin muihin mahdollisiin tarkastelun tasoihin), mutta kun globalisaation vastustajissa on myös tahoja, jotka nimenomaan
eivät halua että nämä kehitysmaat saadaan mukaan kansainväliseen kauppaan, koska niissä halvemmalla työvoimalla tuotettavat tuotteet heikentäisivät näiden tahojen nykyisen liiketoiminnan kilpailukykyä, ja on sitten muka ikään kuin pienempi paha että nämä maat pidetään "tossun alla" ja heitellään vähän almurahaa -- sitä kun kaikki jakavat yhteisesti (eivätkä siis vain nämä hyötyjät). Esimerkkinä tästä vastustuksesta vaikkapa maataloustukipolitiikka EU:ssa, josta Vadim toisaalla vähän tarkemmin kirjoitti.
SnapaHead kirjoitti:Tassa kohtaa huomaamme Yritys Bertta Muhennoksen taidon; kun puhutaan kehitysavusta, ihmisoikeusloukkauksista tai mista tahansa joka lansimaalaista sormella soo-soota vaantavaa fagaria kiinnosta niin silloin on vain Valtio A ja Yritys Bertta Muhennos, joilla ei ole mitaan tekemista toistensa kanssa. Vaikka muulloin on vaikea erottaa toisistaan Valtio A:ta ja Yritys Bertta Muhennosta.
Kysymys kuuluukin: ylla oleva skenaario ei ole mitenkaan harvinainen, joten jotta maa voisi tuottaa ja nousta ahdingostaan pitaisiko paine suuunnata Valtio A:han vai Yritys Bertta Muhennokseen?
OK, ehkä minua helpottaisi jos esittäisit jonkin näistä lukuisista esimerkeistä. Tosin tässä vaiheessa kyllä jo arvelen, että ongelma on todennäköisesti korruptiossa, ja juuri silloin Lillrankin ehdotus (jonka itsekin allekirjoitan) on se, että vaikutusvalta pitää keskittää päättäväiseen korruption kitkemiseen eikä tyytyä vain heittelemään almuja tälle korruptoituneelle hallitukselle ja kaksinaamaisesti sitten ostiskella näitä korruptiovallan mitä-lie-mokkuloita -- tämähän vain ylläpitää status quoa ja valtion banaani-sellaisena.
Eli siis valtion talous-/kauppa
järjestelmä pitää saada toimimaan kuten kansainvälisesti vapaakaupassa on tapana. Tämä on kaiken A ja O (tai siis tässä tarkastelussa, johon Lillrank tuossa tekstissään keskittyi) valtion vaurastumisedellytysten kannalta.
Mitäkö kaupan vapauttamisesta sitten parhaimmillaan seuraa? Noh, kaikissa muutoksissa on haasteensa, ei sitä voi kieltää kukaan, mutta köyhien valtioiden vaurastumisesta kirkkaimmat esimerkit tällä hetkellä lienevät Intia ja Kiina -- kuten taisin mainitakin, Intian talous kasvaa tällä hetkellä luokkaa 8-9% vuosi
neljänneksessä. Kuvaavaa on, että esimerkiksi Intian pääministeri otti Elcotecin Antti Piipon avosylin lähes liikuttuneen kiitollisena vastaan, kun Elcotec on investoinut maahan luoden työpaikkoja ja yllä kuvatun prosessin kautta vaurautta -- mutta Suomessa vaan manataan että mikä vitun rötösherra sekin, vie työpaikat ulkomaille.
OK, joo no minulle ei kyllä ole mikään ihme, että Suomen kulttuurihistorialla ja asenneperimällä vaikkapa Piipon kaltaisia jamppoja ei täällä erityisemmin faniteta. Tarkoitukseni ei ole urputtaa tästä (ainakaan tässä keskustelussa; eikä varsinaisessa
fanittamisessa nyt mitään järkeä olisikaan, mutta jos nyt ei turpaan vedettäisi). Pointti yllä oli, että nämä valtiot todellakin vaurastuvat hyvin vauhdikkaasti tämän prosessin myötä, ja ovat toki tässä prosessissa myötävaikuttajille kiitollisia.
Itse käsitin Niinistön kampanjapuheista, että hänen tarkoituksenaan olisi ollut juurikin "markkinoida" Suomea ulkomailla, täten auttaa suomalaisia yrityksiä maailmalle ja miksei edistää Suomen kiinnostavuutta sijoituskohteenakin ulkomaisille yrityksille (tehtävä, jota käsittääkseni Ahtisaari toteutti aikanaan varsin onnistuneesti (paremmin tietävät korjatkoot vapaasti, kiinnostaa itseäkin jos olen jostain syystä väärin ymmärtänyt)).