Nyt kun kuvailet tuntemuksen noin, huomaan että ei tuo ihan vierasta ole minulle sittenkään. Yksityiskohtiin menemättä näistä oudoista tuntemuksista ei kuitenkaan tullut mitään vaikka ne olivat jopa molemminpuolisia. Aika tympeä pettymys. Onneksi voin fundeerata omaksi lohdukseni. Ajatellessa tuntee elävänsä, siksi suosittelen ajattelua kaikille. Ajattelu on sellainen selkeä, tiedostava, kirkas, tasapainoinen ja joskus euforinenkin fiilis sisällä - sen huomaa sitten kun se tapahtuu. Rakkautta odotellessa kannattaa ajatella mahdollisimman paljon ja eipä tuo ajattelun taito pahitteeksi ole rakkauden ylläpitämisessäkään. En oikeastaan osaa kuvitella rakkautta joka ei sytytä minua kaikin puolin, myös ns. älyllisesti. Sellaisesta voisi jopa tulla jotain.HotPants kirjoitti:
Fundeeraat liikaa. Ei siitä tarvi tietää mitään. Fiilikset hoitaa sen puolen. Kun sä kohtaat sun tytskän ja sun sisälle tulee kumma tunne niin kuin jokin kärventyisi siellä, sillon sulla on that loving feeling. Ja okei, se voi olla ihastusta, se voi olla sänkyynmenohinkua, se voi olla rakkautta, mutta joka tapauksessa se on kumma tunne ja sä voit sanoa sitä sitten rakkaudeksi. Pääasia että jokin kärventyy sun sisällä. Se on sitä harvinaisuutta.
Mitä on rakkaus?
Etkö ole koskaan ollenkaan utelias näkemään, millaisia me kityläiset olemme irl?urpiainen kirjoitti: [Minä en ymmärrä tätä hinkua siirtää näitä eJuttuja live-maailmaan. Vai olenko minä ainoa onnettoman ujo ja hiljainen surkimus, joka just keksii jotain sanottavaa keskimäärin 4,37 kertaa päivässä, joista niistäkin yli puolet on tyhjiä komppausviestejä?
Ei, en yleensäkään ole kovin utelias. Tai no myönnettäköön, on täällä muutamia tyyppejä, jotka kiinnostaisi tavata. Mutta aika paljon enemmän hahmoja, jotka jätän mieluusti tapaamatta. Sitä paitsi en ole kovin kokenut nettikirjoittelija: minua kiehtoo uutuudellaan yhteisö, jossa nimenomaan ei ole tavannut oikeasti ketään. Tapaaminen kuitenkin vaikuttaisi palstakokemukseeni.Aito_Johanna kirjoitti:Etkö ole koskaan ollenkaan utelias näkemään, millaisia me kityläiset olemme irl?urpiainen kirjoitti:Minä en ymmärrä tätä hinkua siirtää näitä eJuttuja live-maailmaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Rakkaus on kumma juttu. En osaa tarkemmin sanoa, kun kohdallani ei varsin kattavaa kuvaa siitä ole.
Mutta kuitenkin olen huomannut että rakkaudessa vastakkaiseen sukupuoleen on todella paljon yhteyksiä sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa haluaa tehdä musiikkia. Ensinnäkin kumpiakin kandidaatteja tapaa todella harvoin ja kumpienkin kanssa täytyy olla tietty hämärä, mutta selvä yhteys. Ilman sitä homma ei yksinkertaisesti vain toimi. Kokeiltu on kyllä, ja pettymyksen kirjoa kasvatettu kumpaisessakin tapauksessa.
..Siinä kun ei tarvita kuin nopea vilkaisu, ja saman tien tietää mihin suuntaan, mitä tehdä, mikä puuttuu, tuntuuko/kuulostaako hyvältä. Kuin lukea toisen ajatuksia primavistana. Ei väkisin, vaan se tapahtuu automaattisesti, jos on tapahtuakseen.
Kummassakin tapauksessa on ihastumisvaihe, jossa hommat eivät ole vielä täysin selvillä, vaikka ollaankin haltioituneita toisen ’jutuista’, ajatusmaailmasta, (musiikissa ei kuitenkaan sielunelämästä, maailmankuvasta) jotka ovat sukua omillesi, mutta eivät ole kuitenkaan omia, ainoastaan vahvasti yhteen sulautuvia.. Se lopullinen yhteys rakentuu vasta myöhemmin. Ja sen kyllä huomaa heti, onko yhteyden rakentamiselle edes edellytyksiä. Jos ei, kannattaa perääntyä.
Tosiaan ajattelin tässä ajatelmassani juttuja vain platoniselta kantilta. Entisen soittorakkauden kanssa en homostellut =)
Mutta kuitenkin olen huomannut että rakkaudessa vastakkaiseen sukupuoleen on todella paljon yhteyksiä sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa haluaa tehdä musiikkia. Ensinnäkin kumpiakin kandidaatteja tapaa todella harvoin ja kumpienkin kanssa täytyy olla tietty hämärä, mutta selvä yhteys. Ilman sitä homma ei yksinkertaisesti vain toimi. Kokeiltu on kyllä, ja pettymyksen kirjoa kasvatettu kumpaisessakin tapauksessa.
..Siinä kun ei tarvita kuin nopea vilkaisu, ja saman tien tietää mihin suuntaan, mitä tehdä, mikä puuttuu, tuntuuko/kuulostaako hyvältä. Kuin lukea toisen ajatuksia primavistana. Ei väkisin, vaan se tapahtuu automaattisesti, jos on tapahtuakseen.
Kummassakin tapauksessa on ihastumisvaihe, jossa hommat eivät ole vielä täysin selvillä, vaikka ollaankin haltioituneita toisen ’jutuista’, ajatusmaailmasta, (musiikissa ei kuitenkaan sielunelämästä, maailmankuvasta) jotka ovat sukua omillesi, mutta eivät ole kuitenkaan omia, ainoastaan vahvasti yhteen sulautuvia.. Se lopullinen yhteys rakentuu vasta myöhemmin. Ja sen kyllä huomaa heti, onko yhteyden rakentamiselle edes edellytyksiä. Jos ei, kannattaa perääntyä.
Tosiaan ajattelin tässä ajatelmassani juttuja vain platoniselta kantilta. Entisen soittorakkauden kanssa en homostellut =)
Katso nyt, mitä sait aikaan vihjailuillasi: miesparka hämmentyi ja meni täysin mykäksi!EveryWoman kirjoitti:Älä viitsi, lintunen!urpiainen kirjoitti:Tai no myönnettäköön, on täällä muutamia tyyppejä, jotka kiinnostaisi tavata. Mutta aika paljon enemmän hahmoja, jotka jätän mieluusti tapaamatta. Sitä paitsi en ole kovin kokenut nettikirjoittelija: minua kiehtoo uutuudellaan yhteisö, jossa nimenomaan ei ole tavannut oikeasti ketään. Tapaaminen kuitenkin vaikuttaisi palstakokemukseeni.
Ymmärrän hyvin syysi olla tapaamatta kityläisiä IRL, tai ymmärtäisin jos olisit jo pariutunut (koska silloin ne olisivat lähes yksi yhteen omien syideni kanssa). Mutta mieti nyt: kannattaako sinun tosiaan jättää käyttämättä tilaisuus tavata miitissä Elämäsi Nainen? Ainakin täältä katsoen näyttäisi siltä, että sellainen siellä odottelee.
Tylsyyttä! Kun pommi iskee suhun, ehitkö miettiä mitään ja kelata juttuja sivu sivulta läpi? No way.Turbohaltija kirjoitti: Ajatellessa tuntee elävänsä, siksi suosittelen ajattelua kaikille. Ajattelu on sellainen selkeä, tiedostava, kirkas, tasapainoinen ja joskus euforinenkin fiilis sisällä - sen huomaa sitten kun se tapahtuu. Rakkautta odotellessa kannattaa ajatella mahdollisimman paljon ja eipä tuo ajattelun taito pahitteeksi ole rakkauden ylläpitämisessäkään. En oikeastaan osaa kuvitella rakkautta joka ei sytytä minua kaikin puolin, myös ns. älyllisesti. Sellaisesta voisi jopa tulla jotain.
Rakkaus on kato kuin pommi. Ja ennen sitä, no voihan sitä funata okei, mutta kuitenkii!
<3
Porukka fundeeraa liikaa, että onko hän nyt sopiva minulle. Mikä on hänen ammattinsa ja yms. Relaisi hieman enemmän...HotPants kirjoitti: Rakkaus on kato kuin pommi. Ja ennen sitä, no voihan sitä funata okei, mutta kuitenkii!
Mahaperhoset muuttuu melko tuskallisiksi, kun tajuaa, että on toisen silmissä täysi paska.
Useimpia ei kai se omistamisen halu haittaa, koska viimeistään molempien osapuolten rakastuessa tavallisesti toivotaankin toisenkin osapuolen sitoutuvan suhteeseen, jolloin kumpikin haluaa toisen "omistavan" ja omistautuvan. Varsinaisesta omistamisesta ei kais sentään ole kyse (mutta entä sen halusta?), koska kumpikin on vapaa lähtemään (mutta ei sentään menemään miten vaan eestaas).Edith kirjoitti:Juuri tuota omistamisen halua mä ymmärrä, siksi eros ei sovi mulle. Mutta parisuhteen rakentaminen agapelle? Pitäähän siinä pohjana kai kumminkin olla toisessa jotain eroottisesti ja mielellään, öh, sanotaan nyt myöskin "filoottisesti" kiinnostavia ominaisuuksia, että se agape sitten kohdistuu ja kehittyy juuri siihen tiettyyn toiseen henkilöön?
Toki. Kyllästyttää vain tuollaiset pommi-ihmiset. Kuka järjissään oleva ihminen haluaa joutua ´pommin` uhriksi? Rakastunut ihminen on psykoosin omaisessa tilassa, näin sanotaan. On se ihanaa olla sekaisin? Itse asiassa minustakin voisi olla jännää olla ns. sekopäisen rakastunut, mutta en usko että haluaisin olla siinä tilassa pitkään ja toivon että siitä saataisiin jotain kunnollista ja pysyvääkin aikaiseksi. Eli pitäisi olla niin lupaava tapaus kaikin puolin sen rakastumisen kohteen että hän on ´pommin` arvoinen. Olisi kammottavaa rakastua lapselliseen törkimykseen. Niin joo, ja seuraavaksi joku sanoo, että rakastumista ei voi tilata ja se tapahtuu silloin kun sitä vähiten odottaa plaa plaa plaa... vielä kun saataisiin matrza tähän ketjuun puhumaan superpillun löytymisestä ja erotiikan ihanuudesta niin kaikki olis just täydellistä...nokkaelain kirjoitti:
Peace & love? Eikun pommeja ja kiroamista
Miksi jotkut ihmiset rakastuvat usein ja toiset äärimmäisen harvoin tai vaivalloisesti, jos ollenkaan? Jos teetän lobotomian itselleni, fundeeraan väkisinkin vähemmän. Edesauttaisiko tämä rakastumista? Entä mitä jos sanoisin olevani jo rakastunut, selkeä kohde vain puuttuu? Hmm.
Odotan positiivista pommia tulevaisuudelta. Toivottavasti saadaan oikein kestoräjähdys eikä mitään muutaman tovin papaattia.
Mä oon kans aina vähän kummastellut miten helposti porukka tuntuu noita pommeja löytävän. Taidan olla tod passiivinen, pelkuri, jalat maan tasalla pitävä pessimisti, kun en ole kokenut pommimaisia rakastumisia elämässäni. Semmosia kevyitä räjähdyksiä vaan ja nekin rakkaan ihmisen kanssa ja jatkuvasti joka päivä. Miltähän se tuntuukaan mitä kaveripiirissäkin tapahtuu, kun rakastuu ihan kyNpillä ja muuttaa kahden viikon tutustumisen jälkeen toisen luokse toiselle puolelle maapalloa? Hullut. (--> ja jos S luet tätä ni et sä nyt niin hullu sentäs mutta tosissaan sekaisin kyllä!)Turbohaltija kirjoitti:--
Polvet tutis ja sanat ei meinannu tulla suusta kun mieheeni törmäsin ekaa kertaa koskaan, kahvilassa selvinpäin. Ja pyörtyminen oli seuraavana päivänä lähellä kun oikeille treffeille mua suostutteli. Tuolloinkin, vaikka ihan tosissani ihastuin naps vaan (koska mielessä ei käynyt vaakamambo lainkaan, mulla ihastumisen merkki x)) niin halusin ja kai pystyinkin säilyttämään kontrollin ihan hyvin. Sellainen kontrollifriikki kuin minä silloin, ei voinut ajatellakaan esim. sekopäistä juomista tai tiettyjen huumeiden kokeilua, saati sitten "päätäpahkaarakastumista". Hissun kissun ja pienin askelin...
Ihkusti sanottu. Toivon sitä sinulle myös (ja oudolla tavalla toiveeni on lähiaikoina toteutuneet).Turbohaltija kirjoitti:Odotan positiivista pommia tulevaisuudelta. Toivottavasti saadaan oikein kestoräjähdys eikä mitään muutaman tovin papaattia.
Niin just! Aina kun täällä on meneillään hyviä, elämällevieraita läpiteoreettisia haihatteluja, koskivat ne sitten politiikkaa tai rakkautta, nämä tulevat ja tekevät parhaansa henkilökohtaistaakseen hienon teorian! Vähemmästäkin hämmentyy!Aito_Johanna kirjoitti:Katso nyt, mitä sait aikaan vihjailuillasi: miesparka hämmentyi ja meni täysin mykäksi!
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Kiitos. Eipä mulla hätää toisaalta. Rakkauden puutteeseen ei kuole. Hyvä nainen tulee jos on tullakseen. - Hyvin kirjoitit myös muuten. Parasta mitä olen lukenut täältä pitkään aikaan. Arvostan sanojasi.Geetzu kirjoitti:Mä oon kans aina vähän kummastellut miten helposti porukka tuntuu noita pommeja löytävän. Taidan olla tod passiivinen, pelkuri, jalat maan tasalla pitävä pessimisti, kun en ole kokenut pommimaisia rakastumisia elämässäni. Semmosia kevyitä räjähdyksiä vaan ja nekin rakkaan ihmisen kanssa ja jatkuvasti joka päivä. Miltähän se tuntuukaan mitä kaveripiirissäkin tapahtuu, kun rakastuu ihan kyNpillä ja muuttaa kahden viikon tutustumisen jälkeen toisen luokse toiselle puolelle maapalloa? Hullut. (--> ja jos S luet tätä ni et sä nyt niin hullu sentäs mutta tosissaan sekaisin kyllä!)Turbohaltija kirjoitti:--
Polvet tutis ja sanat ei meinannu tulla suusta kun mieheeni törmäsin ekaa kertaa koskaan, kahvilassa selvinpäin. Ja pyörtyminen oli seuraavana päivänä lähellä kun oikeille treffeille mua suostutteli. Tuolloinkin, vaikka ihan tosissani ihastuin naps vaan (koska mielessä ei käynyt vaakamambo lainkaan, mulla ihastumisen merkki x)) niin halusin ja kai pystyinkin säilyttämään kontrollin ihan hyvin. Sellainen kontrollifriikki kuin minä silloin, ei voinut ajatellakaan esim. sekopäistä juomista tai tiettyjen huumeiden kokeilua, saati sitten "päätäpahkaarakastumista". Hissun kissun ja pienin askelin...
Ihkusti sanottu. Toivon sitä sinulle myös (ja oudolla tavalla toiveeni on lähiaikoina toteutuneet).Turbohaltija kirjoitti:Odotan positiivista pommia tulevaisuudelta. Toivottavasti saadaan oikein kestoräjähdys eikä mitään muutaman tovin papaattia.
On se. Harmillinen puoli siinä vaan on, ettei umpirakastuneena järki tahdo oikein pelittää.Turbohaltija kirjoitti: Toki. Kyllästyttää vain tuollaiset pommi-ihmiset. Kuka järjissään oleva ihminen haluaa joutua ´pommin` uhriksi? Rakastunut ihminen on psykoosin omaisessa tilassa, näin sanotaan. On se ihanaa olla sekaisin?
Siksipä se silmitön rakastuminen menee itsesuojelullisista syistä aika pian ohi. (Tämä on luultavasti syy siihen, miksi joillain on pakottava tarve hyppiä lyhytkestoisesta suhteesta toiseen.)
Rakkaus taas sitten on pitkäkestoisempi ilmiö, joka aiheuttaa vaan aina silloin tällöin semmoisia "Toi on ihana! " -fiiliksiä. Arkirakkaus on kumminkin ennemminkin semmoista "Tuon ihmisen kanssa tahdon jakaa elämäni." -tyyppistä kuin mitään järjetöntä 24/7 onnenhuumaa.
Nämä olivat siis subjektiivisia havaintoja aiheesta.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
En tiedä viittaatko tuolla minun toikkarointeihini, mutta oli miten oli, tulin tässä ajatelleeksi että kaksi viimeisintä panostustani tähän ketjuun ovat asiattomuuksia. Vääränlaista sosiaalisen vallan käyttöä ja toisen keskustelijan paapomista - itse asiassa hyvinkin verrattavissa siihen miesten harrastamaan kevyeen sovinismiin jota itse inhoan. Tyhjennän viestini ja ylläpito saa poistaa ne. Eiköhän kyseinen herra hoida seurustelunsa ilman minun väliintuloanikin! Tarkoitukseni oli joka tapauksessa pelkästään hyvä, ja olen pahoillani eri henkilöille mahdollisesti aiheuttamastani häiriöstä.hebuli kirjoitti:Tarinan opetus: (toistuvat) treffiehdottelut tästä lähin yksityisviesteinä, jotta molemmat osapuolet säästyvät kiusallisilta tilanteilta.
Täältä tähän.
P.s. Äh, eka viestini näkyy edelleen AJ:n lainauksessa. AJ ja ylipito tehkööt sen kanssa kuten parhaaksi näkevät.
(huom. sanamuodosta AJ ja ylipito voisi saada sellaisen kuvan, että on erikseen AJ ja erikseen ylipito. Näinhän asia ei ole, sillä AJ ON MODE, mikäli kaikille ei vielä ole selvinnyt.)EveryWoman kirjoitti:En tiedä viittaatko tuolla minun toikkarointeihini, mutta oli miten oli, tulin tässä ajatelleeksi että kaksi viimeisintä panostustani tähän ketjuun ovat asiattomuuksia. Vääränlaista sosiaalisen vallan käyttöä ja toisen keskustelijan paapomista - itse asiassa hyvinkin verrattavissa siihen miesten harrastamaan kevyeen sovinismiin jota itse inhoan. Tyhjennän viestini ja ylläpito saa poistaa ne. Eiköhän kyseinen herra hoida seurustelunsa ilman minun väliintuloanikin! Tarkoitukseni oli joka tapauksessa pelkästään hyvä, ja olen pahoillani eri henkilöille mahdollisesti aiheuttamastani häiriöstä.hebuli kirjoitti:Tarinan opetus: (toistuvat) treffiehdottelut tästä lähin yksityisviesteinä, jotta molemmat osapuolet säästyvät kiusallisilta tilanteilta.
Täältä tähän.
P.s. Äh, eka viestini näkyy edelleen AJ:n lainauksessa. AJ ja ylipito tehkööt sen kanssa kuten parhaaksi näkevät.
Eipä nyt heittäydytä herkkiksiksi. Kommenttisihan olivat hauskoja, ja hauskaa pitää Kityssä kestää.
En ole lukenut kaikkia keskusteluja enkä ole ihan satavarma, yritettiinkö tuossa saattaa urpiaisen kanssa yhteen minua, Edithiä vai kenties jotakuta kolmatta, joka myös on toistuvasti yrittänyt houkutella urpiaista livemiittiin. Vähän ulalla niinqu. Jos se kaikille muille on täysin selvää ja kyseessä todellakin on joku muu ja nyt te ihmettelette, mitä toikin aapiskana lusikkansa soppaan joka ei sille mitenkään kuulu, niin tässä vaiheessa ajatusketjua alan tuntea oloni hieman kiusaantuneeksi ja siirryn takavasemmalle.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Vaan AJ ei ole yhtä kuin ylipito, koska ylipitoon kuuluu muitakin, ja toisaalta AJ on myös kirjoittaja - eli sikäli on erikseen sekä AJ että ylipito. Siksi sanamuoto. Vieläkin tarkempi olisi varmaan ollut: "AJ ja muu ylipito".Aito_Johanna kirjoitti:sanamuodosta AJ ja ylipito voisi saada sellaisen kuvan, että on erikseen AJ ja erikseen ylipito. Näinhän asia ei ole, sillä AJ ON MODE, mikäli kaikille ei vielä ole selvinnyt.
En yleensä toimi tätä pitää kestää -algoritmin ohjaamana, kuten en nytkään (lopulta).Eipä nyt heittäydytä herkkiksiksi. Kommenttisihan olivat hauskoja, ja hauskaa pitää Kityssä kestää.
Enpä nyt tässä vaiheessa aiheesta vetäydyttyäni käy kommentoimaan ketä olin ajatellut, enkä liioin sitä, onko hän joku niistä jotka ovat urpiaista houkutelleet miitteihin.En ole lukenut kaikkia keskusteluja enkä ole ihan satavarma, yritettiinkö tuossa saattaa urpiaisen kanssa yhteen minua, Edithiä vai kenties jotakuta kolmatta, joka myös on toistuvasti yrittänyt houkutella urpiaista livemiittiin. Vähän ulalla niinqu.
Minä taas poistin omat kommenttini lähinnä urpiaisen mahdollisen kiusaantuneisuuden vuoksi. Ja siksi, että ne olivat jälkikäteen tarkasteltuina luonteeltaan "tytötteleviä" (Mikä kumma tuon vastine olisi jos sukupuoliroolit käännetään päin vastoin? Pojitteleva?) eli holhoavia. Koska en itse pidä holhoavasta kohtelusta, en halua kohdistaa sellaista muihin - en, vaikka kyse olisikin ilmiön esiintymisestä vain hyvin lievänä.Jos se kaikille muille on täysin selvää ja kyseessä todellakin on joku muu ja nyt te ihmettelette, mitä toikin aapiskana lusikkansa soppaan joka ei sille mitenkään kuulu, niin tässä vaiheessa ajatusketjua alan tuntea oloni hieman kiusaantuneeksi ja siirryn takavasemmalle.
Kyllä minä nyt uskaltaisin kompata tässä Aito_Johannaa ja vakuutella teille molemmille, että itsetuntoni ja minäkuvani ovat niin epärealistisen ja omahyväisen huikentelevia, että minä en kiusaannu vihjailuista enkä tytöttelyistä vaikka ne kasvaisivat vielä paljon suurempaankin mittaan. Vaikka toki olen näitä pumpulissakasvaneita pullamössösukupolven kotirintamamiehiä, jopa minäkin olen sentään kestänyt aika paljon kovempiakin juttuja. Sitäpaitsi, eikö tavallaan holhoavaa ole pikemminkin se, että pyytämättä poistaa nokkelia viestejä suojellakseen hauraana pidettyä kiusaantujaa, kuin että alunperin kokee tämän niin vahvaksi, että kustannuksellaan voidaan vitsailla? Tämähän on ikäänkuin toisen kertaluvun vahvennettua holhoilua? No, uskoisin kestäväni tämänkin. Tosin olen kyllä itsekin sitä mieltä, että olisi parempi pitää minuun kohdistuva vinoilu tosiaan vain minuun kohdistuvana. Kun vakuutan kiusaantumattomuuttani, voin toki puhua vain omasta puolestani.EveryWoman & Aito_Johanna kirjoitti:(...)
Mutta asiaan:
Tytöt, pikkuiset. Olette molemmat väärässä. Älkää vaivatko sieviä päitänne tällaisella. Setä selittää: Siis "ja"-konjunktiohan vastaa loogisesti joukko-opin leikkausta, eli tässä tapauksessa niitä alkioita, jotka kuuluvat sekä joukkoon AJ että joukkoon ylipito. Siis fraasilla haettiin vain sitä osaa AJ:sta, joka kuuluu ylipitoon (pää ja mahdollisesti sormet?) eikä sentään muita ruumiinosia, joka olisikin ollut vallan sopimatonta. Siis ei anna ymmärtää, että on erikseen AJ ja erikseen ylipito (jos kyseinen leikkaus ei ole tyhjä), mutta myöskään fraasi "AJ ja muu ylipito" ei tarkenna mitään vaan ristiriitaisena nimeää tyhjän joukon, koska mikään ei voi kuulua sekä AJ:n että muun kuin AJ:n muodostaman ylipidon leikkaukseen.EveryWoman kirjoitti:Aito_Johanna kirjoitti:sanamuodosta AJ ja ylipito voisi saada sellaisen kuvan, että on erikseen AJ ja erikseen ylipito. Näinhän asia ei ole, sillä AJ ON MODE, mikäli kaikille ei vielä ole selvinnyt.
Vaan AJ ei ole yhtä kuin ylipito, koska ylipitoon kuuluu muitakin, ja toisaalta AJ on myös kirjoittaja - eli sikäli on erikseen sekä AJ että ylipito. Siksi sanamuoto. Vieläkin tarkempi olisi varmaan ollut: "AJ ja muu ylipito".
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."